perjantai 19. joulukuuta 2014


Vauvan myssy, sukat ja lapaset
Viking Baby Ull
2.5mm puikot
Kulutus yhteensä violetti (371) 81g
 
Myssy ohjeen isoimman koon mukaan.
Sukkiin loin 48 silmukkaa. Lapasiin loin myös 48 silmukkaa ja neuloin 
alkuun junasukkien tapaan joustinta ja oikeat ja nurjat "raidat". 
Raitojen jälkeen sileää ja 20 kerroksen jälkeen 
joka kerros kavennukset kunnes neljä silmukkaa jäljellä.

Ystäville syntyi pari kuukautta sitten tyttövauva ja tänään viimein päästiin tapaamaan hänet ensimmäistä kertaa kun oma perhe oli flunssien osalta terveenä kaikkinensa. Tuliaisiksi veimme leipomiemme suklaakakun ja jouluisan puolukka-maustekakun puolikkaiden sekä peltileivän lisäksi kuvissa näkyvät villaiset asusteet vauvalle. 

Sukkien ja lapasten suhteen olo oli suht luottavainen että eiköhän nämä ihan sopivat ole pienelle, muistelen että E:llä ainakin yhdet ja samat junasukat menivät vaikka kuinka monta kuukautta oikein hyvin. Myssyn osalta valitsin isoimman koon kun muistan että työkaverille samanlaisen tehtyäni totesin keskimmäisellä koolla tulevan niin pienen päähineen että voidaan puhua vastasyntyneen koosta, eli ehkä parin kuukauden ikäiselle voi jo valita tuon isomman koon tällä langalla ja minun käsialallani.


Viime aikaisen neulomisinnon mukaisesti tämänkin setin tekeminen kesti kyllä kauemmin kuin viimeksi samanmoisen tekeminen, mutta tarkkaa aloituspäivämäärää mulla ei ole muistissa, veikkaan että noin kuukausi meni että löytyi tarpeeksi aikaa jolloin jaksoin neuloa, ehdin neuloa, huvitti neuloa ja kykenin neulomaan. Mutta kyllä kannatti tehdä, mielettömän söpöt tuli ja vaikuttivat käyttäjän vanhemmatkin tykkäävän tuomisista. Toivottavasti myös käyttäjä on sitä mieltä että nämä on ihan jees pukea päälle. 

PS. Peltileivän ohjeen olen joskus kirjoittanut vanhan blogin puolelle, ja sitä kutakuinkin noudatettiin tälläkin kertaa:

5dl vettä
1ps kuivahiivaa
noin 2rkl siirappia
1-2tl suolaa
noin 11-12dl jauhoja ja hiutaleita (taisin laittaa suunnilleen 3dl kaurahiutaleita, 2dl grahamjauhoja, 2dl ruisjauhoja, 4dl
hiivaleipäjauhoja)
loraus öljyä
1prk aurinkokuivattuja tomaatteja kuutioina


Sekoitin kädenlämpöiseen veteen siirapin, suolan ja osaan jauhoja sekoitetun kuivahiivan. Sitten sekaan loput jauhot, öljy sekä valutetut tomaatit. Taikinasta tuli melko löysää ja se taputeltiin suoraan pellille. Siinä sitten annettiin kohota vajaan tunnin, ajeltiin taikinapyörällä siten että muodostuu neliöitä, voideltiin vedellä ja paistettiin uunissa 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Tuloksena todella pehmeää ja maukasta leipää. Todella helppo tehdä ja tähänhän voi käyttää melkeinpä mitä vain jauhoja ja mitä nyt kaapista löytyykään - siemeniä, juustoraastetta, porkkanaraastetta, mistä vain tykkääkin.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014


Täällä on nyt muutettu uuteen kotiin ja langatkin alkavat olla löytäneet paikkansa. Palaan lähiaikoina asiaan vihdoinkin jonkin valmistuneen neulomuksen kanssa mutta nyt alkuun vinkkinä, että tein pikainventaarion langoilleni ja ensi hätään myyntiin joutavat olisi nyt merkitty lankavarasto-sivulle myytäväksi. Jos jokin merkityistä kiinnostaa, niin yhteyttä voi ottaa osoitteeseen paulan.neuleet at gmail.com ja tarjota sopivaksi katsomaa summaa langoista. Jossain vaiheessa varmaan tarkemmin listaan joutilaat langat ja saatan jotain hintaakin miettiä mutta ainakin tähän hätään näin. Pakko vähän karsia kun ei vain ole mitään järkeä säilöä kivoja lankoja joista ei saa koskaan mitään tehtyä. Jostain suunnasta siis alettava luopumaan itselle turhasta!


Uusi koti on kyllä maailman paras ja mieliala ja into monenlaistakin tekemistä kohtaan aivan eri kuin viimeisen puolen vuoden evakkoasumisen aikana. Joten toivottavasti niitä neuleasioitakin jatkossa putkahtelisi tännekin asti silloin tällöin taas!

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Lepää rauhassa Igor-rakkaamme.
Kiitos lukuisista vuosista jotka olit luonamme. 

29.3.1998-21.7.2014



torstai 3. heinäkuuta 2014

Mulla ei oo neulomiset kovin suuresti edenneet tuosta edellisestä, selkävaivojen takia en ole esimerkiksi nyt melkein kahteen viikkoon juuri voinut neuloa. Mutta eiköhän tässä jonkin ajan kuluttua neuleiden osalta edetä, yhdet sukat on nyt ihan hyvässä vauhdissa ainakin kun ennen tätä selkävaivaa sain neonraitaiset sukat puikoille.

Suurin osa ajatuksista pyörii nyt kuitenkin tämän tyyppisten juttujen ympärillä. Uuteen muuttoa odotellessa!


keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Täällä se vaan blogihiljaisuus on jatkunut ja jatkunut. Neulonut olen kyllä satunnaisesti mutta aika hitaalla tahdilla ja työstä toiseen vaihdellen. Meillä on jonkinlainen välitila menossa elämässä kun muutimme vanhasta kodistamme muualle muuttaaksemme taas uuteen kotiin toivottavasti vain muutamien kuukausien kuluttua. Uutta kotia odotellessa tuntuu ettei oikein neuleisiinkaan osaa tarttua kunnolla. Ehkä tässä väliaikaisessa kodissa ongelma (tai ainakin osa sitä) on se että en ole jaksanut levittää neulomuksiani mitenkään esille ja tuntuu etten edes muista mitä olen ollut tekemässä. Otin kyllä muutossa mukaan kaikki keskeneräiset neuleet ja joitain lankojakin, joten sinänsä mahdollisuuksia neulomiseen kyllä on. Mikään ei kuitenkaan aivan erityisesti houkuta, joten tulee sitten neuloskeltua kerros sitä, kerros tätä, ja näin tuntuu ettei mikään työ oikeasti etene.

Väliaikaiskoti on sukulaisen asunto, jossa hänen huonekalunsa valmiina, joten tuntuu että täysillä tänne ei pysty kotiutumaan ja oleminen täällä on lähinnä arjen pyörittämistä ja uuden kodin odottamista. Onneksi sijainti on sellainen että lähes kaikkialle on lyhyt matka jolloin näin kesäaikaan varsinkin on helppo vapaapäivinä lähteä pyörälläkin useisiinkin leikkipuistoihin ja vaikka kaupunkiinkin viettämään aikaa, jolloin ei tarvitse niin paljon viettää aikaa paikassa joka ei kodilta tunnu. Enkä siis varsinaisesti valita, kyllähän täällä asua voi, hyvinkin, ja puhutaan kuitenkin lyhyestä ajasta ja esimerkiksi lapsi viihtyy hyvin, mutta onhan se tietyllä tavalla väsyttävää kun tuntuu toisten nurkissa asumiselta vaikka ihan oman perheen kesken vain ollaankin. Ja aivan mahtavaa että tällainen ratkaisu väliaikaisasumiseen oli mahdollinen! Joten kiitollinen ja tyytyväinen olen, mutta tosiaan - omaa kotia odotellessa siltikin. Neuleetkin varmaan asettuvat sinne sitten paremmin, heh. Mutta sitä ennen - pitäisi päättää toimenpiteet noiden keskeneräisten kohdalta, ja sitten yrittää oikeasti jotain tehdä valmiiksikin. Vaikka en halua neulomisesta mitään stressiä ottaakaan enkä liian vakavasti siihen suhtautua, niin on se vaan oikeasti järjetöntä iänkaiken pitää keskeneräisiä odottamassa.

Niinpä ajattelin nyt blogihiljaisuuden rikkoaksenikin kuvata tänne kaikki keskeneräiset ja ne langat joille on selkeä suunnitelma, ja listata myös ne (suht) selkeät suunnitelmat joille langat vielä puuttuu. Jos tämä toisi kaivattua järjestelmällisyyttä asiaan ja samalla saisin kehiteltyä langoille ja neuleille sellaisen säilytysratkaisun että ne olisivat houkuttelemassa puoleensa, ja saisin johonkin tartuttua silläkin ajatuksella että edes jonkun neulomuksen saisin väliaikaisasumisen aikanakin valmiiksi. Varmasti jotain tarveneuleitakin olisi muistettava ensi syksyä ja talvea varten, lapselle siis ainakin. Hyvin kaksi talvea palvellut kummitädin neuloma villahaalarikin täytyy ensi syksynä jo laittaa säilytykseen, koska enää se ei tule mahtumaan pojalle. Sellainenkin siis pitäisi neuloa, koska kaupastahan ei tietenkään voi villaa lapselle ostaa, ei ei ei... Varmaan sellainen pitäisikin jo nyt lyödä puikoille jos aikoisi ensi talveksi saada tehtyä, huh!

Aloitanpa uusimmasta puikoille päässeestä. Tästä ehkä hieman mielenkiintoisen värisestä alusta olisi tulossa 3 in 1. Tätä olen nyt ihan viimeisimmät illat neuloskellut ja ehkä luonnollisesti, kun viimeisin aloitus on, tämä innostaa tässä kohtaa eniten.


Clincher-huivin aloitin ihan muuton jälkeen, kun tuntui että tarvitsi jotain todella aivotonta neulottavaa. Valikoin langaksi pikaisesti jonkun yksittäisen sukkalankakerän. Aluksi tuo väri vaikutti ihan kivalta huiviin mutta en kyllä enää ole yhtään varma. Ehkä tämä silti on sellainen jonka voisi jopa saada tehtyä - juurikin niiden iltojen myötä kun kaipaa käsille tekemistä mutta aivot ei toimi juurikaan.


Nämä langat purin aiemmin yhdestä kovin epäonnistuneesta puserosta ja nämä yhdistän Cinnieen jonka tekemistä olen suunnitellut jo jonkin aikaa. En muista olenko tutkinut kävisikö tuo tiheyden puolesta mutta kyllä edelleen tuo tuntuu ihan kiinnostavalta vaihtoehdolta. Väri on luonnossa hyvin syvä violetti, kaunis. Ehkä pitkähihaisena tekisin. Tämä olisi kyllä kiva jo näin kesällä, mutta ehkä ensi vuoden kesälle aikaisintaan olisi edes teorettinen mahdollisuus saada tehtyä!


Tämän virkatun eläinpeiton aloitin E:lle jo hänen ollessaan vielä mahassani, ja nyt parin kuukauden kuluttua hän täyttää kolme vuotta. Eh. Kyllä tämä on pakko joskus tehdä loppuun, ehkä viimeistään sitten vaikka E:n omille lapsille tai jotain sellaista. Voisin melkein delegoida jollekin tän jatkamisen jos joku haluaa, virkkaus on kamalaa mun ranteelle. Vai onko kokemusta, jos virkatessa ranne kipeytyy niin auttaisiko joku sellainen ergonominen virkkuukoukku, olen antanut itseni ymmärtää että nykyään sellaisiakin on olemassa?


Sylvin langat. Ystävälle luvattu myöskin joskus vuoden 2010 lopulla? Langat hankittu vuonna 2011? Ja sitten iski raskaus ja loppu on historiaa. Mutta edelleen aivan EHDOTTOMASTI haluan tämän tehdä rakkaalle ystävälle joten vaikka hän jo taannoin kyseli josko hänen kannattaisi itse yrittää tuo tehdä niin en oikein halunnut luopua langoista vielä, kyllä mä tän vielä teen!


Mesa. Ei tästä kyllä taida tulla mitään. Värit ei enää houkuttele ja jotenkin tuo kaulus häiritsee mua. Ja neule nimenomaan puserona ei houkuttele yleensäkään, oon nimittäin huomannut että olisi kannattanut ehkä silloin lapsen vauvavuonna yrittää tehdä jotain sille raskauden jälkeiselle mahalle, koska nykyään musta tuntuu että tietynlaiset vaatteet saa mut näyttämään siltä niinkuin olisin aina ja jatkuvasti jossain puolivälissä raskautta menossa (enkä ole siis menossa yhtään missään vaiheessa jos joku sitä epäilee) ja valitettavasti neulepuserot on yksi tyyppi vaatteista joka helposti osuu tähän kategoriaan. Takeissa nappilista tai vetoketju jotenkin hälventää asiaa, mutta puserot on mun ongelma, varsinkin jos ne on yhtään vartalonmyötäisiä. Että näin. Taidan nyt tässä julkisesti tuomita tän purkuun.


Ripplen olen aloittanut ilmeisesti marraskuussa 2010. Tuossa tuo vartalo-osa on jo viimeistelyjä vaille valmis ja hihatkin näköjään yllättävän pitkällä. Tämäkään ei tuon mun mahaongelman takia imartele ja muutenkin epäilen josko tuo enää mulle sopisi. Ongelma vaan on ettei Alpacan purkaminen houkuttele yhtään ja kun tuo on noin pitkällä kuitenkin niin olisihan se ehkä järkevämpää tehdä tuo loppuun ja vaikka yrittää etsiä uusi omistaja sille jos ei itsellä olekaan käyttöä? Vai puranko? Vai mitä teen? Voi kunpa vois sysätä jollekulle neulottavaksi loppuun, kun itsellä ei oikein tunnu löytyvän motivaatiota muttei paitaparkaa viitsisi tuossa vaiheessa tuhoonkaan tuomita, sinänsä kuitenkin oikein nätti.


Sitten on sekalaisten kori. Oranssit sukat itselleni Knitting Vintage Socks -kirjasta, harmaat pöllölapaset miehelle, turkoosista Muskatista pojalle aloitettu huppari ja sitten tuo neonlanka ja harmaat Fabelit joista tulisi mulle itselleni sukat. Muuten nää kaikki saa ollakin olemassa ja joskus ehkä voin jatkaa mutta tuo huppari aiheuttaa surkeutta. Tosi ihana malli, mutta jotenkin tuon värin ja mallin yhdistelmä alkoi häiritsemään mua kovin tyttömäisenä ja vaikka yleensä en lasta puekaan mihinkään sukupuolikoodattuihin vaatteisiin niin sen verran tuo vaan kävi häiritsemään että tuli aika alkuvaiheessa jo hyljättyä hupparin alku. Luultavasti puran tuon ja teen sitten jotain muuta tuosta lapselle. Tai jollekin muulle, sillä aika vähän tuollaisia puseroita poika tarvitsee ja vaikka se villahaalari ensi talveksi olis kyllä aika paljon pakompi juttu tehdä.


Että tämmösiä. Myös veljen ja puolisonsa joululahjaksi tämän vuoden aikana valmistuvaksi luvatut neulomukset täytyy muistaa, ja se pojan haalari (toisto saa ehkä uskomaan että se pitäisi ajoissa aloittaa) ja varmasti lapsi tarvitsee myös uusia sukkia ja lapasia ennen pitkää. Kesän juuri alettuahan näitä on hyvä hetki miettiä tietenkin. Eli ei stressiä mutta kyllä tälle keskeneräisten töiden määrälle sopisi jotain tehdä! Mietin vaan tässä, että jos lankaa on se ainakin kaksikymmentä kiloa niin minäköhän vuonna ne on kaikki neulottu tällä tahdilla?! Onneksi ne on nyt muualla säilytyksessä niin ei tartte vahingossakaan katsoa kuinka järkevästi sitä joskus on ostellut ties kuinka moniin puseroihin lankoja, joiden aiottuja kohteita ei ehkä enää todellakaan edes muista!

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Ainakin osa lukijoistani muistaa varmastikin mun aiemmat Roxette-jutut, ja osa on kommentoinutkin joskus että Roxetesta tulee nykyään aina minä mieleen. Tästä syystä ajattelin täälläkin kertoa että nämä minun ja ystäväni Roxette-seikkailut saivat tässä jatkoa kun kävimme mutkan Ruotsissa katsomassa Marien soolokiertueen kaksi viimeistä konserttia. Oli aivan mahtavaa, yksinkertaisesti. Tuntui että ruotsinkielisiä soolobiisejä laulaessa Marien ääni pääsi Roxette-keikkojakin paremmin oikeuksiinsa, aivan upean kuuloista! Ja aivan mielettömän mahtavaa ja kunnioitettavaa kuinka hyvin hän jaksaa vetää konsertteja kaikesta historiasta huolimatta, jättäähän se sellainen jälkensäkin ihmiseen pakosta. Mahtava, ihana ihminen, yksinkertaisesti.

Ja onnistuttiinhan me hänet lyhyesti tapaamaankin, samassa hotellissa kun majoittui... ;-)


Tällaista tällä kertaa, toivottavasti nämä seikkailut joskus vielä jatkuvat, vaikka nyt jo tuntuu käsittämättömältä miten paljon ollaan päästy jo kokemaan kuluneina reiluna kymmenenä vuonna. 

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014





Little Spare Time by Terri Kruse
madelinetosh tosh merino light
4mm puikot
Ohjeen koko 4v, sopiva tuli 2v 8kk ikäiselle
Kulutus 132g (väri maple leaf)
Tehty ajalla 5.3-15.4.2014

Kyllä muakin naurattais jos mulla ois noin ihana uusi neulepaita noin ihanasta langasta! (Totuus silti pojan ilmeisiin on tekonauru! Hetken sitä kesti ja sitten piti ottaa nyrpeä ilme kasvoille. Ei sillä että paita ois ollu niin kamala, mutta jotenkin hän on jo oppinut että kamerallehan ei muuten loputtomiin hymyillä ja äiti kuitenkin haluaa että hymyilis niin eipä kyllä todellakaan. Lienee ikään kuuluvaa...)


Aivan sattumalta bongasin tämän paidan jostain blogista ja silloin kyllä tuli heti sellanen fiilis että tää on aivan täysin PAKKO tehdä E:lle ja heti! Ja jotain ihanaa lankaa kerrankin kyllä oli hankittava. Nuo madelinetosh-langat on kyllä aika kamalan kalliita mutta olihan tämä kyllä todella ihanaa neulottavaa ja värikin niin ihana! Joskus kyllä mieluusti tekisin itsellenikin tästä jotain, mutta en nyt ihan heti raaski kyllä sellaiseen laittaa rahaa kun onhan tuota (kaikkea muuta) lankaa ennestäänkin. Alunperin haaveilin jade-nimisestä väristä tässä langassa, mutta ihan onni että päädyin tähän koska tuo on kyllä tosi mukavan pirteä. Se olisi ollut sellaista tummaa vihreää, joka kyllä sekin olisi varmasti ollut kaunis.


Puseron mallikin on aivan ihastuttava. Kaulus mukavan erilainen, ja silti vaikuttaa ihan toimivalta eikä ollut edes vaikea neulottava. Ja taskut tietysti pitää olla, sehän on itsestäänselvää ainakin E:n tahdon mukaan. Ja helmassakin mukava yksityskohta tuo pieni halkio nappeineen. Käytin samanlaisia nappeja sekä kauluksessa että helmassa, koska nuo löytyivät omasta takaa ja sopivat tähän aivan hyvin. 

Paita oli kiva myös neuloa kun on niin simppeli malli kuitenkin näine yksityiskohtineenkin. Nopeastihan tuo mun mittapuulla valmistuikin, todellakin! Ois jo vähän aiemminkin ollut valmis jos ei ois se liiviprojekti tullut väliin.

Ja toki poika piti huolen että palkkakin kuvaamisesta on saatava.

Minusta tämä pusero näyttää oikein mukavalta, siis sellaiselta että luulisi että olisi kiva pitää päällä (lapsen tapauksessa tuo nyt on aina vähän kyseenalaista, mutta kuitenkin), sellaiselta rennolta, ja silti myös aika tyylikkäältä. Kyllä tämä päällä kelpaa aivan hyvin vähän lämpimämmällä kelillä lähteä vaikka kaupungille tyylikkäänä pikkumiehenä. (Aivan niinkuin tällaisen vajaa kolmevuotiaan kanssa tulisi useinkin käytyä hengailemassa jossain kaupungilla, saatika niin että vaarana ei olisi ihanan paidan sotkeutuminen heti johonkin ruokaan tai kuraan tai vastaavaan.)


Varsin tyytyväinen siis olen tähän pojan paitaan ja olipa mukava kerrankin saada jotain tehtyä näinkin nopeasti valmiiksi. Toivotaan nyt vain että käyttöä paidalle tulee tarpeeksi, täytynee katsoa voisiko tämä toimia ihan ulkoillessakin haalarin alla lämmittämässä, ja jos voi, niin kuinka tämä herkkähipiäinen lapsi tämän antaa esimerkiksi aamukiireessä pukea. Lankahan on kyllä todella pehmeää eikä taatusti kutita, mutta aina sitä jotain hermostumisen aihetta löytyy äidin tekemistä neuleista.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014


Liivi by Drops Design
Drops Baby Merino
2.5mm ja 3mm puikot
Ohjeen koko 2v, juuri ja juuri sopiva "normaalikokoiselle"
(ennemmin isolle kuin pienelle) 2,5-vuotiaalle
Kulutus vihreä (31) 84g
Tehty ajalla x.3-8.4.2014

Viime vuonna E:llä oli ensimmäinen päiväkodin valokuvaus ja silloin hän oli ihan tavallisessa, kaupasta ostetussa paidassa kuvassa. Mitään juhlavia kauluspaitoja en tänäkään vuonna kuvaan ajatellut hänelle pukea, mutta ajattelin että jotain omatekemää olisi kiva kuvaan saada. Neulepuseroita on turha kuvitella että tämä poika suostuisi sisätiloissa pitämään (on lämminveristä sorttia ja tuntuu nuo neuleet yleensä olevan lajia "käy kipeääääääää" eli kutittaa). Niinpä ajattelin että liivi voisi olla turvallinen vaihtoehto. Valokuvaus on perjantaina, ja sopivasti sain liivin valmiiksi eilen tiistaina. Huomenna en enää olisikaan ehtinyt neuloa, joten voitanee todeta että aika viime tippaan taas meni, mutta mitäpä se haittaa kun kuitenkin valmistui.


Tein liivin 2-vuotiaan koon mukaan, ja aika justiinsa siitä tuli kyllä. E:hän on nyt 2 vuotta ja pian 8 kuukautta, ja ihan sellainen normaalikokoinen poika on. Seuraava koko kuitenkin oli 3-4 vuotta, joten ajattelin että siinä voisi kuitenkin olla liikaa väljyyttä. Tiedä sitten olisiko ollut, ja vähän harmittaa että kasvun varaa tässä ei oikein ole. Saattaa siis jäädä käyttö yhteen valokuvaan jos ei tule joskus arkena sitten muuten vaan laitettua päälle, ennenkuin jää jo pieneksi.

Liivin ohje oli mielestäni kirjoitettu vähän ärsyttävästi kun siinä oli useampikin kohta jossa muutaman rivin jälkeen tuli sellaisia huom lue tämä ennen kuin jatkat neulomista -kohtia jotka ovat rasittavia jos ei jaksaisi ajatella montaa asiaa yhtäaikaa. Mutta muutoin liivi oli kyllä ihan mukavaa neulottavaa ja onhan tuo kivan näköinenkin joten jos tarvetta joskus olisi niin voisin kuvitella tekeväni samalla ohjeella uudenkin. Ihan yhtä kertaa varten ei kuitenkaan jaksaisi oikeastaan mitään neuloa, niin saapa nyt nähdä tuleeko kuitenkaan toista tehtyä koskaan, ellei tosiaan tule opeteltua tällaisen pukemista pojalle ihan normaali arkenakin. 

Siihen viralliseen tarhakuvaan tämä olisi tarkoitus pukea mustan paidan ja mustien housujen kanssa, luulisin että näyttää ihan kivalta. Toivottavasti ottavat vaan kuvan sillä tavalla sopivalta etäisyydeltä että liivistä jotain edes näkyy. Vihreä väri ei kuvissa toistu aivan niin kirkkaana kuin se oikeasti on, eli kauniimpi tuo väri on luonnossa kuin näissä kuvissa, vaikka eipä se kuvissakaan varsinaisesti rumalta näytä. Jospa kuitenkin ammattikuvaajan laitteilla vihreäkin olisi vähän kirkkaampi. Tai sanotaanko että ammatilaisen taidoilla, ihan hyvä järkkäri mullakin on mutta ihan niinkuin jaksaisin sitä kauheasti säätää lasta kuvatessa... tai muulloinkaan...


Poika on aika ennakkoluuloinen näitä sovituksia kohtaan ja lahjoahan taas täytyi viimeisillä joulupipareilla jotka saatiin mummilta (tosin mummilassa niitä taisi vielä olla lisääkin). Kätevästi puolikas pipari mahtui tuonne pikkutaskuunkin. Se ehkä oli varsinaisen herkkujen saamisen lisäksi toinen tarpeeksi hauska juttu jotta liivi suostuttiin pukemaan päälle.

Mutta se mikä tässä on ihmeellistä on se, että kun pukemiseen oli saatu suostuteltua, niin kuulemma tämä olikin kiva päällä eikä kutittanut, tai siis "käynyt kipeäääääää"! Joten jee, tässäkö lanka josta voi tehdä jotain muutakin myöhemmin?! Vai olisko se vaan tuo suht avoin kaula-aukko ja hihattomuus, joiden vuoksi neule annettiin olla päällä jopa kuvien oton jälkeen. Ja ainakin poika lupasi että antaa sitten perjantaina hoitajien pukea tämä hänelle valokuvaan. Aamupalalle sitä tuskin vielä kannattaa laittaa jos haluaa varmistella että kuvassa ei näkyisi jotain puuroklimppejä tai vastaavaa.

Napit löysin, kuten yleensäkin, Nappi-Kikasta, enkä ollut liikkeessä sisällä kuin ehkä minuutin tai kaksi sillä napit iskivät silmään heti kun nappihyllylle kävelin. Aika söpöt ja hyvin sopii liiviin ja tuo siihen jotain hauskuutta. Pojan mielestä ne oli ensikatsomalta sammakot, mutta kyllä me sitten tultiin siihen tulokseen että pöllöjä ne kuitenkin on.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Mulla on vaikka kuinka monta neuletta tekeillä, ja varmaan jopa valmistakin pian on näyttää kun E:llä olisi perjantaina hoitopaikassa valokuvaus johon olen tekemässä (joo, yhä tekemässä kun nyt eletään tiistaita, hyvin ehtii!) neuleliiviä. 

Ennen kuin tuosta liivistä tai muistakaan valmistuneista pääsen bloggaamaan, niin tällainen tärkeä juttu tähän väliin, että meidän Igor täytti reilu viikko sitten jo 16 vuotta! Aivan pääsi unohtumaan täällä kertoa asia. 

Erään Facebook-linkin innoittamana otin jokin aika sitten kuvan itsestäni ja Igorista nyt, verrattuna samoihin tyyppeihin 16 vuotta sitten kesällä kun hänet perheeseen haimme. Ollaan me vähän muututtu tuossa ajassa. 


Igor on kyllä cavalieriksi todella harvinaisen iäkäs, jonkun nettisivun perusteella keski-ikä rodun edustajilla olisi vajaa 9 vuotta. Toivottavasti Igor jaksaa olla luonamme vielä hyvän aikaa.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Vaihteeksi tähän valmiiden neuleiden esittely -blogiin väläytys keskeneräisestä. Vielä ei oikein istu ihan niin hyvin harteille kuin toivon lopputuloksen tekevän, ja kaulus on vielä mietinnässä kun mitään pooloa en halua, mutta näkeehän tästä vähän osviittaa mitä on tulossa... Vielä tummaa harmaata on tulossa värikavalkadiin lisänä ja nuo jo käytetyt toistuvat myös myöhemmin helmassa ja hihoissa, jollain tapaa.


perjantai 28. helmikuuta 2014

Drops Karisma
3.5mm puikot
Kulutus keltainen (52) 21g, punainen (18) 54g
Tehty ajalla 28.1-28.2.2014 suunnilleen
 
Muuten ohjeen mukaan, mutta peukaloon poimin neljä ylimääräistä silmukkaa 
ja täten peukalo on aika leveä, kenties vähän liiankin.
Ja värien kanssa säädin jonkun Ravelryssä nähdyn projektin perusteella noin, 
että värit menevät päinvastoin lapasen päinvastaisilla puolilla.

Nämä pöllöt ovat nyt sitten itselleni. Vähän erilaiset pöllöt kuin aiemmat tekemäni, enkä ole tähän ohjeeseenkaan törmännyt ennenkuin tässä joskus alkuvuodesta ohjeita Ravelrystä etsin. Nämä pöllöt on minusta kuitenkin vähitäänkin yhtä kivat! Ja neulominenkin oli ihan mukavaa, mitä nyt toinen lapanen jäi pariksi viikoksi ainakin odottelemaan koskematta resorin jälkeen, kunnes sitten parissa illassa rykäsin sen valmiiksi. Jonkinlaista kyllästymistä oli ehkä havaittavissa lapasten neulomista kohtaan ja varmaan tältä erää nämä jääkin viimeisiksi lapasiksi, tälle talvelle siis, luulisin...


Tuntuu että aika vaikea keksiä tolkuttomasta sanottavaa yksistä lapasista. Kivat ne on ja pehmoiset ja edelleen tuntuu että yllättävänkin helppoa ja nopeaa toi kirjoneuleen neulominen onkin kun on ne pari tekniikka-asiaa oppinut touhun edesauttamiseksi. Karisma oli myös tosi kivaa neulottavaa, mietin jo että oonko ennen sitä neulonutkaan mutta olihan se ystävän pojan takki silloin tästä tehty. (Linkki menee Ravelryyn, koska tuolloin kirjoitin vielä vanhaan blogiin joka on nyttemmin kadonnut netistä jo.) Kivaa lankaa siis edelleen ja tästä projektista jäi melkein puolitoista kerää keltaista ja hiukan vajaa yksi punaista, koska kuvittelin tarvitsevani molempia lähemmäs kaksi kerää. Näiltä ns. jämälangoilta ei vaan voi välttyä, mutta ehkä joskus sitten nämäkin löytävät käyttöä vielä, jos vaikka langasta huvittaisi tehdä jotain isompaakin joskus. Lapasina nämä on jo toiset punakeltaiset lyhyen ajan sisällä joten tuskin enää...

Näiden lapasten kuvaaminen oli kyllä tosi hankalaa, tuntuu että millään ei saanut värejä oikein ja kuvien tarkkuuskin on vähän niin ja näin. Olisi kai pitänyt odottaa pääsevänsä kuvaamaan joskus keskellä päivää auringonkin ehkä paistaessa ja niin edelleen, mutta kun sellaista tilaisuutta ei voi varmaksi tietää tulevan lähiaikoina, niin näihin kuviin on nyt minun tyytyminen.


Näiden lisäksi olen neuloskellut monen muun oululaisen lailla (vaikken niissä neuletapaamisissa ole käynytkään mutta olenhan silti oululainen ja neulomista harrastava ja Ravelryn Oulu-ryhmässä joten sama hullutus iski) Enchanted Mesaa, joka on edennyt sellaiseen vaiheeseen että toivon saavani viikonlopun aikana jonkinlaisen kuvatodisteen etenemisestä ja siitä että ihan ookoolta vaikuttaa.


Keskeneräisenä odottelisi yhdet sukatkin, ystävän Sylvin langat polttelee kovasti, postissa on tulossa lankaa pojan neuleliiviin ja kesäiseen neuletakkiin, itselle polttelisi n kappaletta muitakin takkeja (oon hurahtanut tälleen muutama vuosi myöhässä tunika-muotiin mutta kaupasta en löydä kivoja niin pitäis neuloa itse, joten mennee ehkä muutama vuosi lisää että ovat käytössä asti), veljen puoliso tilasi itselleen sukat joululahjaneulelahjakortin myötä jajajajaja. Että moneen suuntaan polttelee, saas nähdä mikä oikeasti on valmista seuraavaksi ja mitä kaikkea tässä kohta on aloitettuna. Ai niin oli se yks Alpaca-puserokin kesken (ollut jo sellaset kolme vuotta ja 3-4 kuukautta), ja se lapsen virkatun eläinpeiton alkukin täyttää kolme ihan tässä reilun viikon päästä. Eihän näitä alkuja ja haaveita muistakaan enää. Täytyisi tehdä jokin Suunnitelma.

tiistai 18. helmikuuta 2014


Vauvan myssy, sukat ja lapaset
Viking Baby Ull
2.5mm puikot
Kulutus yhteensä vihreä (337) 68g, keltainen (345) 21g
Tehty ajalla 1.(?)-15.2.2014
 
Lapasissa mukailtu Siljan lapasten ja pöllölapasten ohjeita. 
Loin alussa 38s, toisen joustimen jälkeen lisäsin 44 silmukkaan.
Myssy ohjeen keskimmäisen koon mukaan.
Sukkiin loin 48 silmukkaa.

Lähin työkaverini, joka myös tutorinani on toiminut ja gradunikin ohjasi työpaikan puolelta, saa piakkoin vauvan ja tottakai halusin tulokasta muistaa jollain mukavilla neulomuksilla. Onhan tuo työkaveri ollut lisäkseni ainoa nainen tiimissämme ja hänen kanssaan olen myös neulomisesta päässyt jauhamaan työajalla. Joten tiedän että arvostavaan ja neuleista tykkäävään kotiinkin neuleet pääsevät.

Niinpä päätin tehdä ihan setin asusteita, koska tuntui vajaalta antaa vaikka vain myssy tai vain sukat, tai vain lapaset...


Kypärämyssy hyvällä perusmallilla. Lisäjippona ihana tupsu, jota en voinut vastustaa kun jossain blogissa olen aiemmin nähnyt vastaavia tupsumyssyjä. Tietyn ikäisillä lapsilla mielestäni tupsupipot eivät ole kovin käytännöllisiä, jos vaikka haalarin huppukin pitäisi mahtua päähän (tai sitten tämä on vain suht isopäisten lasten vanhempien ongelma??). Mutta tästä myssystä tuli kyllä hyvin pitkälti vastasyntyneen kokoa, joten ehkä myssy ei vielä haittaa - vauvan nukkuessa vaikkapa vaunuissa haalarissaan, lienee haalarin hupussa vielä sen verran väljyyttä että tupsukin mahtuu. Ei kai vastasyntyneiden ulkovarustus ruukaa kovin tiukkaa sorttia olla hupunkaan osalta yleensä.


Junasukat tietysti olivat selkeä valinta sukkaohjeeksi, ne kun ovat niin hyvät. Pysyvät jalassa kivasti ja venyvätkin mukavasti jolloin käyttöaika voi kasvaa yllättävänkin suureksi.


Sitten vielä lapaset, joiden pitkän mallin idea toisesta ohjeesta, ja kuvio toisesta ohjeesta. Ja ei, mielestäni pöllöt eivät sano MUU, vaan HUU mutta kyllähän tuo ensimmäinen kirjain enemmän ämmältä kuin hoolta näyttää. Mutta jospa ainakaan tuleva vauva ei siitä välittäisi, vaikka neulojan tai vanhempien silmään tuo hiukan erikoiselta vaikuttaisikin.

Tätä kyseistä niin sanottua vauvalankaa en ollut ennen neulonut ja oli kyllä todella pehmoista neulottavaa ja valmiit neuleetkin tuntuvat tosi mukavilta. Varmaan myös meidän herkkähipiäiselle ei-enää-niin-vauvalle kaksi ja puoli -vuotiaalle sopisi hyvin tämä johonkin neuleeseen. Onkohan muuten mitään vastaavaa pehmoista lankaa sellaisena 7 veljestä -langan vahvuisena? Jotain pipohommaa vois pojalle tehdä jos löytyis tarpeeksi pehmeä ja varmasti kutittamaton lanka mutta haluaisin ehkä vähän paksumpaa kuin tämä. Tietysti aina voi vuorittaa (jos jaksaa) kutituksen minimoimiseksi mutta siltikin, lankasuosituksia otetaan vastaan. Jos ens talveksi ainakin sais jonkun neulottua, miksei vaikka parikin erilaista!

Tuosta pojasta jonkinlainen aasinsilta - kylläpä näistä pikkuneuleista tuntuikin tulevan toooodella pikkuruisia, hyvin on jo unohtunut että onko ne vauvat oikeasti näin pieniä. Kyllähän meidän E oli pieni, mutta on kai ne kuukautta myöhemminkin syntyvät! Toivottavasti nämä nyt edes jonkin aikaa ovat käyttökelpoisen kokoisia. Ja niin, tuliko muuten jollekin eka kuvan nähtyään mieleen että jaa-aa, vauvauutisiako?! Olen melko varma että vähintään joku näin luuli, itsekin kun usein blogeissa vauvaneuleita nähdessäni heti olen että "jahas, jahas". Mutta eipäs ollutkaan, hih!

Lisättäköön vielä, että en tiedä onko tuo työkaverin tulokas tyttö vai poika mutta mielestäni nämä värivalinnat käyvät kyllä molemmille yhtä hyvin. Ja olen ollut ymmärtävinäni ettei tuo työkaveri muutenkaan aio pukea lastansa vain siniseen tai punaiseen.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014



Novita 7 veljestä
3.5mm puikot
Valkoinen 011 32g, punainen 549 49g
Sopivat omaan käteeni oikein hyvin, 
pieneen tai normaalikokoiseen naisen käteen siis
Tehty ajalla 19-27.1.2014



Tit-ti-di-tit-ti-dii! Taas valmiit lapaset! Weehee!

Oikeesti. Ei oo tällä tahdilla valmistunu neuleita ainakaan kolmeen vuoteen jos silloinkaan! Kirjoneuleen tekeminen vaan on niin koukuttavaa ja se väkisinkin vie työtä eteenpäin kun haluaa nähdä kuvion etenemisen. Mun neuleaika ei todellakaan oo lisääntyny yhtään, mutta ehkä sitten oon vaan oppinu tehokkaaksi. Kirjoneule on niin parasta just nyt! En tiiä millon mä alan kokeilla sitä johonkin muuhun, nyt nää lapashommat on ihan in. Seuraavaksi ois jotain puikoilla itselle. 

Nämä nimittäin aion antaa äidilleni, joka varovasti on vihjaillut että hänkin voisi haluta. Kyllä mä tajuan jo yhdestä tai kahdesta viattomasta vihjeestä, joten äiti saa nämä! On sillä synttäritkin oikein pyöreiden lukujen verran kuukauden kuluttua, mutta ei nää nyt varsinaisesti mikään synttärilahja oo, ihan muuten vaan. Toivottavasti vaan mahtuvat äidin käteen. Menen aamulla samassa kyydissä töihin, joten ajattelin pamauttaa nämä silloin saajalleen käteen. Siksipä ajastan tämän merkinnänkin näkymään heti aamutuimaan, ettei vaan äiti ehdi käydä vakoilemassa etukäteen tätä asiaa.



Nämä lapaset kyllä onnistui taas edellisiä harjoituskappaleita paremmin, jälki on vielä vähän tasaisempaa. Ja aloin myös sen verran välineurheilijaksi, että tilasin mahtavat tumbbublokit. Mahtavaa miten paljon ne auttoikaan mainion lopputuloksen saamisessa, lapaset nimittäin oli kyllä ihan ok siistit jo ennen blokkausta, mutta todella kapean oloiset, ja pelkäsin vähän että venyttääköhän se blokkaus liikaakin, mutta höpön höpön - kastelin lapaset läpimäräksi hanan alla, puristelin liiat vedet pois ja asetin yön yli blokkeihin. Aamulla odotti todella siistit, pehmoiset ja tasaisen siistit sekä valehtelematta senttejä levenneet lapaset. Ja siis silti tosi siistit! Ihmeellistä. Blokit tulivat postilaatikkoonkin heti tilausta seuraavana päivänä, joten en kyllä voi kuin suositella!! Eikä ole mikään maksettu mainos, ihan niinku mun blogissa sellaisia koskaan voisi ollakaan. Ihan tuolta Etsystä tilasin, mutta täällä ehkä vähän parempaa kuvaa.



On nää kyllä aika iloisen väriset ja paitsi tuo maatuskakuvio, niin myös nuo raidat on kyllä tosi hauskat. Vähän Marianne-karkit näistä tuli. Nam!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Jotain eroa näissä kuvissa on siihen edelliseen postaukseen... 
Eikö ne olekaan ne samat pöllöt... 



Novita Nalle
Puikot 2.5mm
Ohjeen pienimmän lapsen koon mukaan neulottu,
sopivat 2,5-vuotiaan käteen pienellä kasvunvaralla
Tehty ajalla 11-18.1.14

No ne on nyt pojan pöllöt! Pienemmät puikot ja sama lanka sekä ohjeen koko kuin edellisissä tuottivat oikean kokoiset lapaset. Jes! Nämä myös vaikuttavat ihan lämpöisiltä ja käsiala on sen verran parempaa että kovin pahoja muhkuroita ei tullut mutta lapaset eivät siltikään ole liian löysät eli lämmittänevätkin. Tästä voidaan ehkä kokonaisuudessaan päätellä, tai ainakin arvailla, että mun kannattaa käyttää kirjoneuleen teossa ohuempia puikkoja, kuin yleensä käytettävälle langalle valitsisin, saadakseni sopivaa käsialaa aikaiseksi.

Olen huomannut myös, että kirjoneuleen teko on itseasiassa aika nopeaa, kun aina haluttaa nähdä miten kuvio etenee! Näiden kanssa siis on pitkästä aikaa joutunut joustamaan hieman nukkumaanmenoajastakin kun haluan vielä nähdä miltä ton seuraavan kerroksen jälkeen näyttää.



Pöllötkin näissä pienissä lapasissa näyttävät vähemmän vihaisilta kuin edellisissä, jopa ihan söpöiltä. Poikakin vaikutti tykkäävän, vaikka sisällä sovittaessa pitikin houkutella ja vähän lahjoa herkuilla... Ulkona kuitenkaan ei ollut ongelmaa pitää näitä, kaipa hänkin on jo oppinut että ulkona tulee kylmä jos ei ole käsineitä. Ei sillä että näillä näissä yli (tai alle, miten sen nyt ajattelee) 20 pakkasasteen lukemissa tarkenisi, mutta automatkalle passasivat käyttöön ihan hyvin.


Kukkuu!


Ne edelliset lapaset päätyivät lopulta 6,5-vuotiaan serkun matkaan täällä käydessään, olivat ihan hyvät hänelle. Olisi ne tosiaan omaankin käteeni menneet juuri ja juuri, mutta paremmin hänelle ja varmasti tulee käyttöönkin todennäköisemmin kuin itsellä. Voisin ehkä eri väreissä tehdä joskus itsellenikin kyllä pöllöt kuin ihaniahan nuo ovat, mutta seuraavaksi ehkä jotain muuta mallia puikoille!

lauantai 11. tammikuuta 2014

Olen tehnyt tämän niin sanotun aktiivisen neuleurani aikana kaksi pipoa, joissa on ollut kirjoneuletta, ja molemmissa kirjoneuleosuudet kiristivät neuletta niin että niitä ei varmaan koskaan ole kukaan voinut käyttää enkä niitä kyllä osaa varsinaisina kirjoneuleina ajatellakaan. Niinpä julistin Facebookissa ottavani tälle vuodelle yhden aikomuksen - opetella kirjoneuletta. Kahdella langalla nyt ainaskin.



Tuon aikomuksen toteutus alkoi ihan hyvin, sillä jo ensimmäisenä päivänä kuluvaa vuotta opin Raikun mahtavilla ohjeilla pitämään lankoja käsissäni niin, ettei ne ole kokoajan toisiinsa solmiutuneet eikä keriä tartte kieritellä yli ja ali toistensa ympäri selvittääkseen sen sotkun. Niin siis sitä ennen, kun olin näistä lapasista neulonut pari ekaa kerrosta.

Taisin saada ensimmäisen lapasen valmiiksi toinen tai kolmas päivä tätä kuuta, innoissani siitä että ylipäänsä olin kyennyt neulomaan jotain jossa on tuollainen hieno kuvio ja jopa 2-vuotias E sen tunnisti pöllöksi, mutta jälki oli todella muhkuraista ja epätasaista. Marin blogista luin sitten sopivasti vinkkiä että niitä silmukoita kannattaa värejä vaihtaessa levittää oikeisiin mittoihinsa jotta langanjuoksustakin tulisi sopivan pituinen. Kappas, vasemman käden lapasta neuloessa pääsin tätä kokeilemaan ja oi autuutta kun jälki tasaantui todella paljon! Jee!



Neuloa posotin menemään toisenkin lapasen ja kun sitten molemmat olivat valmit, huomasin että niillä oli päällekkäin aseteltuna kokoeroa ainakin reilun senttimetrin verran niin leveydessä kuin korkeudessa. Kun se ensimmäinen oikean käden lapanenki oli jo pojalle hiukan iso tiukasta käsialasta huolimatta, niin pisti hieman epäilyttämään että mitähän tästä tulee. Jälki oli oli uudemmassa, isommassa lapasessa kuitenkin niin paljon tasaisempaa, että päätin kuitenkin purkaa sen oikean käden lapasen ja neuloa kuvio-osuuden uudelleen.

(Tästä alla olevasta kuvasta alkaen kuvassa näkyvät lapaset pesun ja asettelun jälkeen, käsiala tasoittuu siinä mukavasti!)


No, eilen sain neulomisen loppuun ja tänään viimeistelin lapaset ja ihan kivannäköisethän niistä tuli. Paitsi että ne on sopivat mulle, eikä suinkaan tuolle 2-vuotiaalle jolle niitä alunperin olin tekemässä. Ja nyt tuo uusiksi neulottu oikean käden lapanen on sen sentin-pari isompi kuin vasemman käden kappale. Että ei tämä nyt aivan sujunut niinkuin Strömsössä vai-miten-se-nyt-menikään?!


No, ei tuo kokoero sinänsä kädessä haittaa ja ehkä näitä tulee itsekin joskus käytettyä vaikka ei aivan oma väri olekaan (eikä passaa mun vaatteisiin, ou nou!). Vähän vilpoisakin saattaa olla varsinkin oiken käden lapanen kun saattoi se käsiala mennä turhankin löysäksi. Mutta opinpahan ainakin jo lankojen pitelyä ja ehkä vielä tuossa silmukoiden tasaamisessa ja langanjuoksujen hanskaamisessakin kehityn. Tarkoitus kyllä siis on todellakin jatkaa tällä tiellä! Ajattelin seuraavaksi ottaa saman mallin ja samat langat ja pienentää vaan puikkokokoa ja yrittää vähän (muttei liian!) tiukemmalla käsialalla uusiksi josko sais pojalle ne omat pöllöt kun hän niitä tarvitsisi (ja hänen ulkovaatteidensa perusteella väritkin on valittu). Että silleen, meni vähän niinku fifty-fifty onnistumiset ja epäonnistumiset tässä projektissa.



Novita Nalle
Puikot 3mm ja 3.5mm
Ohjeen pienimmän lapsen koon mukaan neulottu,
sopivat omaan normaalikokoiseen (tai pienehköön) naisen käteeni
Tehty ajalla 30.12.13-11.1.14 

PS. Jotenkin noin pöllöt näyttää ihan vihaisilta...