Näytetään tekstit, joissa on tunniste viltit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viltit. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. kesäkuuta 2016


Ja niin on edellisessä merkinnässä mainostamani vaunupeitto valmis, hurraa! Ja siitä tuli kyllä niin mätsätty meidän harmaa-vihreisiin Gessleineihin (huomaattehan Roxette-sävytteisen vaunumerkin ;)) että aika täydellistä. Ja mikä tärkeintä, nyt on pikkuveljellekin ikioma vaunupeitto, jonka saa vaikka omille mahdollisille lapsilleen säästää.


Pikkuveljen vaunupeitto
Lankana Hjertegarn Extrafine merino 120m
Kulutus yksi 50g kerä jokaista raitaa kohti
  Puikot 4mm

Enpä kyllä yhtään tiedä milloin tämän aloitin,
ehkä joskus ennen kuin tämä maaliskuussa 2015 
syntynyt vauva oli syntynytkään
Valmis 9.6.2016
Idean sain Ravelrysta simppeliä vauvanpeittoa etsiessäni



Peitto on siis neulottu ihan vaan ainaoikeaa neuloen kerä kerrallaan loppuun. Mulla jokaiseen raitaan tuli oikealle puolelle 21 tuollaista nyppyläkerrosta, eli nurjaa kerrosta, eli kotiäitimatikkapää sanoo että jokainen raita sisältää 42 neulottua kerrosta. Silmukoita taisi olla 150 ja valmiilla peitolla kokoa noin 68x83cm.


Mulla meinasi käydä vähän huonosti tämän peiton kanssa, kun viimeisellä keltaisella raidalla lanka loppui kesken viimeisellä kerroksella. Sen verran perfektionismia löytyy, etten millään halunnut aloittaa harmaata raitaa ennen aikojaan mutten halunnut uutta kerääkään ainoastaan jonkun arviolta metrin pätkän vuoksi ostaa. Onneksi huutelin puuttuvan langan perään Facebookin neuleryhmässä, koska sieltä eräs ihanan auttavainen neulojatar minulle sitten lähetti metrin verran tätä keltaista lankaa ja se riitti mainiosti tekemään raidan loppuun. Kiitos vielä kerran, jos satut tämän lukemaan! 


N itse kävi pari kertaa jo peiton päällä pötköttelemässä, ilmeisesti oli aivan mukavan pehmoinen.

Jes, nyt ei muuta kuin seuraavan kesken lojuneen kimppuun, joka on Huivileikki-kirjan Aava! Olisipa ihana saada sekin suhteellisen piakkoin valmiiksi. Onni on valoisat kesäillat, jolloin väsyneempikin kotiäiti jaksaa välillä vähän valvoa.

lauantai 25. toukokuuta 2013


Aloituspäivämäärää en todellakaan muista, valmiiksi tuli 25.5.2013
Drops Big Delight
Puikot 5mm (ja saumojen teossa lisäksi 7mm)
Kulutus n. 1400g
Värit 300g  09, 200g 03, 200g 08, 400g 07, 300g 06
Raidoitus 
1xkapea 09+08, 1xkapea 03+07, 1x kapea 06+07, 1xkapea 09+06
1xleveä 09+08, 1xleveä 03+07, 1xleveä 06+07
Kapeissa raidoissa 31s, leveissä 61s 
Mitat n. 120x150cm



Joskus viime keväänä ehkä keksin, että haluan tehdä ystävillemme häälahjaksi tämän peiton. Häät oli alunperin suunniteltu ensi syksylle, mutta ne aikaistuivat tälle päivälle jossain vaiheessa peiton ollessa vielä suunnitteluasteella. Hankin ensin muutaman kerän lankaa paikallisesta, nyt jo lopettaneesta, lankakaupasta, sitten tilasin lisää netistä. 

Yritin aika tarkkaankin laskeskella paljonko tarvitsen lankaa, kun olin jo neulonut yhden kapean osion peitosta niillä paikallisesta kaupasta löytyneillä langoilla. Lisää lankaa tuli maaliskuussa, kuten blogiinkin kuvasin. Lopulta lankaa jäi korkkaamatta 8 kerää...

Opiskelu ynnä muut kiireet pitivät peiton etenemisen hitaana, enkä edes viitsinyt ajatella että sen kanssa olisi jopa kiire. Halusin ehdottomasti sen tehdä, mutta "ehtiihän sitä".


Viikot ja kuukaudetkin kului, pikkuhiljaa sain neljä kapeaa osaa valmiiksi. Sitten tajusin että on kiire. Todella Kiire. Suunnittelin tekeväni superleveän, päiväpeitoksikin käyvän peitteen. Viisi leveää osaa ja neljä pientä. Viikkoa ennen valmistumista aloin kallistua siihen, että josko neljä ja neljä osaa riittäisi kuitenkin.
Ehkä samana päivänä totesin kuitenkin, että hyvä jos saan edes kolme leveää osaa tehtyä. Peitto valmistui häitä edeltävänä yönä niin että pääsin yhden aikaan nukkumaan... Vielä kuvaus siivouspäivään osallistumisen jälkeen pari tuntia ennen häihin lähtöä. Hyvin ehti! Kamala, kamala työ ja kiire, mutta ihana ihana lopputulos. Tosin pelkään hieman, että tämä lörpsähtää nopeasti jos on kovassa käytössä, mutta toivotaan että pelko on turhaa.

Jos joskus vielä haluan Aivan Välttämättä tehdä jollekin lahjaksi jotain, niin täytyy muistaa aloittaa ajoissa, ja tehdä työtä tasaiseen tahtiin koska loppukiri vaan aiheuttaa tuskailuja vaikka olisi kuinka ihana juttu tulossa ja vaikka kuinka ihanille ihmisille ja vaikka kuinka tosissaan haluaa sen tehdä!

Häät alkavat tänään klo 16, pari tuntia vielä aikaa h-hetkeen kun kirjoitan tätä, postauksen julkaisun laitan ajastuksella kerrankin, tuskinpa yllätys menee pilalle jos häiden iltana merkintä näkee päivänvalon.

Sen verran vielä, että nuo saumat todella kruunaa kokonaisuuden ja ne näyttää tosi siisteiltä myös ns. nurjalla puolella! Ihan suunnittelematta nuo osioiden väritykset meni noin, että tuli aika kivasti sarjaan tummaa reunoille ja keskelle ja sitten väliin nuo enemmän oranssipainotteiset. Olisi tullut epäsymmetrisempi jos olisin tehnyt niin ison kuin alunperin aioin mutta kun työ pieneni näin, niin minusta tämä jonkinlainen symmetrisyys on kiva.

tiistai 1. tammikuuta 2013




Tässäpä vaatimaton neulesaldoni menneeltä vuodelta. 22 valmista työtä, lankaa kulutettu 2913 grammaa ja lankaa on vuoden aikana tullut lisää 1981 grammaa, joten aika heikoksi jäi tuo lopullinen kulutus! Suurin osa uusista hankituista langoista kyllä meni suoraan käyttöön, jos näin vähän puolustellaan tilannetta. Suurimmasta osasta toki jäi sitten lisää lankaa niin sanottuina jäminä varastoon, mutta taisi olla että ainoastaan pari kerää Louhittaren Luolan Väinämöistä oli sellainen hankinta joka ei tullut jonkinlaiseen akuuttiin tarpeeseen. Ja tarkastettuani asian vanhasta blogista, huomasin että neuleita kuitenkin valmistui enemmän kuin edellisenä vuotena ja lankaakin kului enemmän ja lisäystä tuli vähemmän, eli näemmä hyvään suuntaan kuitenkin on menty!

Kuten tuosta kollaasistakin näkee, lähes kaikki neuleet olivat pieniä juttuja, kotiin tai pojalle. Kaikki ovat tulleet tarpeeseen, taitaapa olla että ainoastaan tuo kännykkäpussi jäi aika turhaksi, koska puhelimeni vaihtui eikä se enää mahdu tuohon (pussi ei mennyt kaupaksi kirpparillakaan vaan päätynee eteenpäin jonnekin muualle) ja tuo alareunassa esiintyvä pojalle alkuvuodesta tekemäni pipo osoittautui täydelliseksi epäonnistumiseksi koonsa suhteen. Muuten pojan pipot, lapaset ja sukat ovat olleet ehdottomasti käyttöneuleita, vaunuviltti on ollut aktiivisessa käytössä kokoajan ja yhäkin toimii lämmikkeenä esimerkiksi pulkassa. Itselleni en saanut yhtään vaatteeksi luokiteltavaa neuletta tehtyä (aika oudolta tuntuu mutta niin vain näkyy olevan, ei edes sukkia tullut kuin lapsen koossa tehtyä!) mutta tuo iso jämälankaviltti on kyllä ehdottoman ihana ja sohvallamme jatkuvasti esillä ja äkkiä lämmikkeeksi otettavissa, eli joku todella onnistunut ja tykätty isompi neule mahtuu sentään mukaan!

Tarhantätien kirjamerkeistä odotan josko saan jotain kommenttia huomenna arjen taas (turhan äkkiä) koittaessa tarhan jatkumisen merkeissä. Todellakin meillä koko joulun ja vuodenvaihteen aika meni sairastaessa, tai ainakin itse olin lahjakkaasti kipeä jo joulun alusviikolta alkaen ja yhä edelleen pää on tukkoinen ja niistettävää riittää. Ei olekaan tällaista näin sitkeää kahden viikon flunssatautia monesti ollutkaan, liikkeellähän tätä on tainnut olla paljonkin. Akkujen lataaminen siis on jäänyt aika heikoksi joulunaikaan mutta minkäs teet. Keväällä opiskeluni muuttavat siinä mielessä muotoaan että yhä enemmän on itsenäistä hommaa lopputyön merkeissä kurssien vähetessä. Tavoitteenahan mulla olisi joskus sitten kesällä valmistua, joten se on ehdottomasti tälle alkaneelle vuodelle se isoin tavoite ja täyttyessään varmasti isoin juttu. Seuraavaksi suurin tavoite sitten olisi työn löytyminen, mutta etappi kerrallaan, etappi kerrallaan... Miehen työn osalta meidän elämä myös muuttuu tässä varmasti hyvään mutta erityisesti aluksi varmasti myös hyvin haastavaan suuntaan ja jopa entistä enemmän aikaa vievempään suuntaan, joten kiirettä tulee taatusti olemaan ja oma osuuteni kotiarjen pyörityksestä on varmasti edelleen huomattava. Toivon siis paitsi opiskelujen etenemistä suunnitellusti, myös sitä että aina välillä saisi järkättyä niitä hetkiä omille jutuillekin vastapainoksi kiireelle ja stressillekin ja että myös perheen yhteistä aikaa kaikesta kiireestä huolimatta löytyy. Eli varmastikin aika yleismaailmallisia lapsiperheen toiveita uudelle vuodelle. Katsotaan miten käy, toivottavasti ainakin neuleita tänäkin vuonna valmistuisi ja langankulutus voisi kyllä jatkaa vaatimatonta kasvuaan, ja lisäystä ei kyllä tarvitsisi tulla mieluiten yhtään! Into neulomiseen ja lankojen kulutukseen on kyllä uuden bloginkin avulla taas kasvanut selvästi joten jospa tässä vielä nähtäisiin jotain valmistakin taas joku kaunis päivä!

Jos menneitä vielä muistellaan hetken, niin ainakaan tällaista ikimuistoista juttua tuskin tulee tälle vuodelle mahtumaan! Hehheh! Oli kyllä vuoden tärkeimpiä päiviä ja yksi mahtavimmista tapahtumista koko elämässä...


Toivotan kaikille lukijoille hyvää alkanutta vuotta ja mukavia asioita tapahtuvaksi ja tavoitteita täyttyviksi tälle vuodelle! Neulojille myös paljon rentouttavia neulomishetkiä!

perjantai 7. joulukuuta 2012

Lisäsin blogin sivupalkkiin kuvat kaikista keskeneräisistä neuleistani, ja täytyy sanoa että vähän hirvittää. Läjä aloituksia, joita olen työstänyt ehkä just sen verran kun silloin aloittaessa on jaksanut, ja sen jälkeen neule on saanut jäädä odottamaan. Käynpäs pikkuisen läpi näitä niin järkytetään lukijatkin tällä hitaudella!


Springtime Swirl -huivi on aloitettu 31.7.2010. Tämä on sellainen näperrystyö, että en odottanutkaan että tämä kovin nopeasti valmistuisi. Vaan olisihan se ihana tehdä tämä joskus jopa valmiiksi, voin vain kuvitella kuinka kaunis siitä tulisi. Ystävän häätkin olisivat ensi syksynä ja tämä olisi ihana asuste, mutta ... uskooko joku että se olisi mahdollista?! Niinpä niin.


Ripplen olen aloittanut 11.11.2010. Tätä olen jopa nyt tänä syksynä vähän neulonut, vartalo-osa on valmis ja hihat on aloitettu. Ehkä tämä vielä valmistuu esimerkiksi talven tai ainakin ensi vuoden aikana! Voisi ottaa tavoitteeksi. Luulisin että tulisi nätti, joskaan en välttämättä enää lähtisi puserona tällaista tekemään koska en aivan tiedä milloin nimenomaan puseromallista villapaitaa käyttäisin, kun tykkään että takit ovat paljon kätevämpiä kun niitä voi pitää aukikin.


Sagittaria Stole on ollut jo kaksi vuotta kesken sekin, aloitettu siis 6.12.2010. Tämän nyt ainakaan ei kuvittelisi olevan niin paha että näin kauan veisi. Mulla on saman värinen pipo aktiivikäytössä ollut jo varmaan sitten sen 2-3 vuotta ja mieluusti sille tämän ottaisin kaveriksi, vaikkakin tässä taas hieman epäilen käytettävyyttä, kun tykkään nykyään paljon enemmän kaulurityyppisestä ratkaisusta kuin huiveista, jotka on monesti hankalat takin alla mutten takin päälläkään jotenkin osaa käyttää ilman läkähtymisen tai kuristumisen tunnetta. Mutta jos tämä olisi sellainen aika ilmava, joka myös takin alle olisi aseteltavissa. Tämänkin valmistumisen voisi ottaa tavoitteeksi ihan lähitulevaisuudessa. Jos ei ainakaan 3-vuotissyntymäpäivää näkisi keskeneräisenä.


 

Vapaavirkkauspeiton aloitin tulevalle vauvalle 12.3.2011 ja aika lailla tämä on edelleen tilanne eläinhahmojen kanssa, ehkä johonkin muuhun tuon linnun lisäksi olen myös virkannut jo reunusta. En oikein tykkää virkkaamisesta ja rannekin siinä yleensä kipeytyy, joten varmaan siinä syitä miksi on jäänyt odottamaan. Tämän kyllä silti virkkauksen ikävyydestä huolimatta haluan ehdottomasti tehdä joskus valmiiksi, mielellään niin että poika ei olisi aikuinen vielä vaan vielä tykkäisi tällaista katsella ihan siis lapsen näkökulmasta. Vaikka sitten kun hän siirtyy pinnasängystä isojen poikien sänkyyn, olisi tämä kiva viltti sängylle vaikka päikkäripeitoksi... Joten ehkä pitäisi tehdä jotain asialle.

 

Revontuli-huivin muistan aloittaneeni viime joulun aikaan kun nyt vaan tuntui että haluan aloittaa jotain uutta, aivan kuin aiemmissa keskeneräisissä ei olisi ollut jo tarpeeksi tekemistä ja aivan kuin tällaista ei aivan aivotonta työtä olisi kannattanut valita. Tämän verran varmaan tuona kyseisenä päivänä sitä tein. Eikä ole edennyt siis.


Kesällä jatkaessani opiskeluja jossain vaiheessa tuntui että tarvitsen jonkun neuleen jota voin tehdä taukotyönä yliopiston kirjastossa lukiessani ja kirjoittaessani. Dropsin ohjeella aloitin pojalle neuleen ja paljonpa on tämäkin edennyt, tämä voisi olla kohtuu realistinen valmistuja jos vain ottaisin ja tekisin, ei kovinkaan vaikea.

 

Araucanian yltiövärikkäästä langasta oli jo alunperin tulossa sukat ihan yksistään kyseisestä langasta tehtynä, mutta niistä vaikutti tulevan niin sekasotkun väriset ja levottomat että en tykännyt yhtään. Niinpä aloitin nämä Broken Seed Stitch sukat (20.7.2012) joissa yksivärinen lanka rauhoittaa tosi mukavasti tuon sotkun. Ihan jees on edennyt syksyllä luennoilla, kunnes sopivat luennot näiden neulomiseen loppuivat enkä toisaalta jaksanut enää kuskata tätä mukana kun läppäriä on pitänyt kuljettaa päivittäin ja tilaa ei oikein repussa ole, joten vähän aikaa ovat nyt olleet nämäkin unohdettuina. Mutta eivätköhän nämä tässä joskus valmistu vielä.
 
Saltkråkan-sukkia en edes muistanut ennen tätä päivää, kuvat puhelimen muistissa kertovat että aloitin ne 10.10.2012 luentoneuleeksi. Aika epäonnistunut valinta luentoneuleeksi, koska kuvio on liian monimutkainen keskittyäkseni siihen ja samalla keskittyäkseni myös luentoon. Mutta kauniit nämä varmasti olisivat valmiina, joten joskus sitten pääsevät taas vuorollaan jatkettaviksi.

Näiden lisäksi minulla on kesken yksi kirjanmerkki ja kolme kirjanmerkkiä on jo pingotusta vaille valmiinakin, ne ovat menossa päivänkodin tädeille joulumuistamiseksi. Ne siis ovat varmasti seuraava valmis työ, sen jälkeen sitten aion kyllä ihan keskittyä näihin keskeneräisiin enkä varmasti aloita mitään uutta! Paitsi että. Sylviin olemme ystävän kanssa metsästäneet langat jo alkuvuodesta 2011 ja sen todella haluaisin ystävälleni saada tehtyä, mallitilkun olen jopa jo tehnyt. Ja itse tarvisin uudet unisukat, koska entiset, todella paljon käytetyt ovat nyt tulleet lukuisten reikien myötä tiensä päätökseen. Ja sitten on myös yksi hyssyttely-projekti jonka todellakin aion tehdä piakkoin. Joten, tässä tiukka rajaus, keskeneräiset, nämä luettelemani ja kenties aivan akuuttiin tarpeeseen pojalle jotain ovat ne neuleet joita tulen työstämään sanotaanko nyt vaikka ensi vuoden aikana. Jos sorrun johonkin muuhun aloitukseen, niin ... no, sitten sorrun, mutta parempi olisi etten! Olisi niin mahtavaa jos kerralla olis kesken vaikka vain 2-3 työtä. Katsotaanpas miten käy!