lauantai 28. tammikuuta 2017

Mua on puraissut neulekärpänen. Johan tätä on odotettukin! Niina Laitisen ystävänpäiväsukat sen tekivät, ei malttaisi illalla mennä nukkumaan (kun yrittää saada kirittyä kuviot kiinni oikeaan päivään saakka) ja päivälläkin välillä miettii, että kunpa jo pääsisi jatkamaan. Se taitaa olla se kirjoneuleen viehätys, johon kolme vuotta (aika todella kuluu nopeasti!) sitten myös hurahdin kovasti. On paljon tylsempää ja epäinnostavampaa tehdä jotain yksitoikkoista yksiväristä sileää neulosta kuin seurata kuvion muodostumista rivi kerrallaan. 


Värivalintoja näissä voisi aina miettiä ja jossitella, ehkä nyt jos aloittaisin, niin saattaisin kuitenkin välillä tehdä raidan, jossa harmaa olisi pohjavärinä ja kuvio toisella värillä. Mutta näin nyt mennään, en enää jaksa purkaa.

Purkamiseksi siis alkuperäisen alun jälkeen meni, kun normaalistikin tiukahkollani käsialalla sain kirjoneuleesta todella tiukkaa ja keskikoon ohjeen mukainen sukka joutui liian kovalle venytykselle jalkaani mahtuakseen. Isoimman koon silmukoilla koko on nyt kohdillaan, Novitan Nallesta 2,5mm puikoilla neuloessani.


Luulen, että näiden sukkien jälkeen aloitan jotain muutakin kirjoneuletta. Esikoinen tarvitsisi ensi talvelle viimeistään uudet sukat, joten ne voisi tehdä hyvissä ajoin. Lapasia tarvitsisin niin minä kuin esikoinenkin, ja yksi lapaslahjuskin on mielessä. 


Myös yllä näkyvä esikoisen villatakki on yhä kesken, se pitäisi kyllä tässä kirjoneulonnan lomassa tehdä loppuun. Ja eräs pitkään odottanut isompi työ on myös ollut viime aikoina kovasti mielessä aloittaa, saapa nähdä saisinko viimein tartuttua siihenkin, vaikka sitten pikkuhiljaa sitä muiden juttujen ohessa tehden. Ainakin nyt on useampana iltanakin löytynyt pieni hetki neuloa, joten toivon innostuksen nyt pysyvän yllä, on tämä niin mukava harrastus viemään ajatuksia muualle arjen asioista.

Vieläkö täällä blogissa joku käy lukemassa, vieläkö blogini on jonkun seurantalistalla? Jos neuleinto tässä nyt on palannut pidemmäksikin aikaa, niin eiköhän tämä blogikin tästä taas nouse henkiin.

Neulomisesta taas innostuneena, tein yksityisen Instagram-tilini oheen julkisen tilin, minne tulen varmastikin enemmän päivittämään kuvia keskeneräisistä käsitöistä ja muusta ei-niin-henkilökohtaisesta. Seurata saa, paulajulk tunnuksella löytyy. Myös yksityinen tili paularox on yhä olemassa ja sitäkin pääsee seuraamaan mutta tosiaan sinne vaatii mun hyväksynnän.