sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Ajattelin että saisin uudet sukat valmiiksi itselleni syntymäpäivälahjaksi, ja kyllähän ne sitten neulomisen osalta valmistuikin jopa ihan alkuillasta tänään, mutta sukkaplokissa pingotus ja täten päättely meni aika tiukille. Kuvien ottoa varten vähän huijasin, kuivasin vielä märät sukat lämmitettävällä pyyhetelineellä prosessia nopeuttaen jotta sain sukat vedettyä jalkaan - langat päättelemättä, kun niin kovasti halusin nämä päästä tänään esittelemään.

Eli tässä Araucanian melkoisesta värioksennuslangasta ja ruskeasta Nallesta tehdyt Broken Seed Stitch -sukat.

20.7.2012-23.6.2013
Araucania Ranco Multy (335) ja Novita Nalle (ruskea 673)
Puikot 2.5mm
Kulutus Rancoa 33g ja Nallea 63

Tuosta Rancosta alunperin olin tekemässä jotain ihan muita sukkia yksinään, mutta se oli niin järkyttävän värinen sotku, että en vaan kyennyt jatkamaan. Minusta näissä sukissa ei tuo pintakuvio kyllä näillä värivalinnoilla pääse samalla tavalla oikeuksiinsa kuin joidenkin muiden bloggaajien versioissa, mutta ihan kivat nämä on kuitenkin. Valkoisen yksivärisen langan kanssa olisi voinut olla kivempi, mutta kun sellaista ei omista varastoista löytynyt niin valitsin ruskean. Ainakin nämä ovat sentään kivemmat kuin ne toiset alut olivat... Kuitenkin mulla haluttaisi päästä tuosta langasta eroon, joten saatanpa jopa aloittaa pienelle matkalle mukaan otettavaksi käsityöksi kuitenkin jollain mallilla sukat tuosta yksinään. Järkevää, eikös vain?!


Tulin vissiin uuden vuosiluvun myötä niin vanhaksi ettei runosuoni syki sitten ollenkaan, joten enpä keksi näistä enempää tarinaa. Sukat, ihan kivat, ja parasta että jotain sain valmiiksi! Kiitos kaikille valmistumisen johdosta onnitelleille. Jos tätä blogia lukee joku Turussa päin majaileva niin jos oikein sattuma käy niin mut saattaa bongata lähipäivinä sieltä suunnalta... Saa moikata jos tunnistaa, ja jos on vinkkejä missä siellä on kätevä ja helppo käydä vaikka lapsen kanssa hengailemassa ja touhuamassa niin saa kertoa, ainakin yks päivä olis tarkoitus pyhittää ihan vain siellä kaupungissa katsellen ja oleillen, vaikka jossain puistossakin oleskella. Ja lapsiystävällisistä hyvistä ravintoloista olisi myös kiva saada vinkkejä!


torstai 20. kesäkuuta 2013

Luvattu herkkujen esittelymerkintä. Lähes kaikki käyttämäni reseptit löytyivät Kinuskikissan sivuilta, suosittelen siis sitä kaikille jos joku blogeja lukeva ei ole sinne vielä syystä tai toisesta löytänyt, jatkuvasti uusia ihania ohjeita ja meidän taloudessa varmasti joka juhlassa on tarjottavia Kinuskikissan ohjeilla.


Suolaisissa tarjottavissa lohipiirakka ja chorizonyytit olivat siis tehty tuolta yllämainitulta sivustolta löytyneillä ohjeilla. Lohipiirakkaa ollaan tehty ennenkin ja erittäin hyvää on, ja chorizonyytit osoittautuvat varsinkin vajaa 2-vuotiaan E:n suuriksi herkuiksi. Hän on vähän nirso maistelemaan mitään uutta eikä suostunut syömään näistä tarjottavistakaan oikeastaan mitään muuta (paitsi lohipiirakasta lohipaloja), mutta nyyttejä meni useita kappaleita. Näitä varmasti tehdään jatkossakin vähintäänkin E:lle esimerkiksi tuleville syntymäpäivillensä.

Voileipäkakku on härkäkakku, jonka ohje löytyi Ullan unelmien Ullan julkaisemasta kirjasta Suloiset suolaiset. Sain tuon kirjan keväällä tavallaan lahjaksi (lahjakortti nettikirjakauppaan) ja paljon on hyvän kuuloisia reseptejä siinä, varmasti tulee testattua muitakin. Tämäkin oli oikein hyvää, joskaan ei mielestäni aivan yhtä hyvää kuin aiemmin voileipäkakkuohjeista kokeilemani porokakku (jonka ohjetta en enää löytänyt Valion sivuilta), voittamaton voileipäkakku ja lohikakku... Mutta hyvää kuitenkin ja, samoin kuin lohipiirakka, tuli syötyä kokonaan. Paitsi että lohipiirakkaa jäi vielä toinen juhannusviikonlopun herkuksi, onhan tässä jollakulla nimpparit ja synttäritkin tulossa joten tekosyitä herkutteluun löytyy lisää!



Leivokset olivat aivan herkullisia, ja sellaisia että ainakaan kahta palaa enempää ei voi syödä koska makean nälkä todellakin hyytyy siinä vaiheessa. Nam! 

Mansikkaherkkis oli tosi kuohkeaa ja pehmoista, melko makeaa sekin muttei kuitenkaan liian. Sektoripiirakka ei ollut meillä aivan nimensämukainen, vaan laitoin sekä raparperikiisseliä että mansikoita koko kakun päälle. Tämä oli aivan ihanaa! Ei varsinaisesti kovinkaan makeaa, vaan juuri sellaista sopivaa jälkiruokatyyppistä, täyte maistui todella ihanasti vaniljalle, kuin sellaista kerroskiisselin paksua vaniljakastiketta ja raparperit ja mansikat ja tuo keksipohjakin sopivat siihen todella hyvin... Makeamman mansikkaherkkis-kakun jälkeen tämä oli aivan yllättäväkin maku kun tosiaan tuntui että tämähän ei ole makeaa ollenkaan vaan ihan vaan vaniljaista ja raikasta... nam! Tätä jäi vain pieni pala jäljelle, täytyy syödä se ennenkuin mies ehtii ekana asialle! Tätä voisi aivan hyvin tehdä joskus ihan muuten vaan, ei ole tosiaan liian kakkumaisen makeaa vaan ihan hyvä jälkkäri tai muuten-vaan-piirakkakin!

Suosittelen siis kaikkia ohjeita, mutta erityisesti lohipiirakkaa, chorizonyyttejä, sektoripiirasta ja cookie dough-leivoksia... Nam nam! Juhlissa on aina kivaa jos tarjottavaa jää sopivasti vielä parille seuraavallekin päivälle itselle, sen pidempään niitä ei viitsi syödä sentään. Näitäkin ohjeita tulee varmasti kuitenkin käytettyä toistekin!

Loppuun vielä hauska ja ilahduttava kohtaaminen tältä päivältä; ruokakaupassa kassalla ollessamme joku aivan vieras nainen tuli oikein asiantehden kehumaan E:n villapaitaa, oli kuulemma katsonut että on tosi hieno paita ja olenko ihan itse tehnyt ja omasta päästäkö vai ohjeesta, että hänkin mielellään lapsenlapselleen tekisi jotain vähän erilaista. Kyse oli tästä viime kesänä tekemästäni apinatakista. Kylläpä ilahdutti! Takki on muuten nyt juuri täydellisen kokoinen E:lle, ei yhtään liian väljä muttei vielä aivan makkarankuorikaan, hyvin siis on palvellut kahtena kesänä viileämpinä kesäpäivinä.


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Tässä lapsen nukkuessa päiväunia juhlavieraita odottaessamme ehdin kertoa teille, että olen nyt sitten maisterikin. Ihan täytyy myöntää että vähän ylpeä olen että sain kuin sainkin tämän homman päätökseen vaikka vuoteen mahtui kovasti esimerkiksi lapsen sairasteluja ja miehen yli puolen vuorokauden mittaisia työpäiviä ja sen sellaista, siltikin paperit on nyt kädessä, gradu hyvin arvosanoin (5!) kansissa ja uudet kuviot odottavat. Oman alan työt alkavat elokuussa!

 Tässä minä ja E ennen publiikkiin lähtöä - olipa aika kiva kokemus saada paperit oikein tuollaisessa todistustenjakotilaisuudessa kun amk- ja kandin paperit on hakenut ihan vain kanslian tiskiltä. E:kin oli oikein reippaana yliopistolla, kävi vähän aloittelemassa opiskelujakin, ja lopulta nukahti papan syliin puhetta kuunnellessa...
Palannen vielä aiheeseen leipomusesittelyjen ja reseptimainostusten kera jahka ollaan juhlittu ja maisteltu herkkuja. Neuleasiaankin blogissa päästään käsiksi varmaan aika pian, yksi pitkään tekeillä ollut sukkapari on noin puolikasta sukkaa vaille valmis, kyllä se kohta valmistuu nyt kun opintojakaan ei tarvitse enää miettiä iltaisin!

maanantai 10. kesäkuuta 2013