Mulla vähän vaivaa nyt sellainen juttu, että haluttaisi aloittaa vaikka kuinka monta neulomusta yhtä aikaa, ja sehän vähän tarkoittaa sitä, ettei mistään tule sitten (koskaan) valmista. Niinpä olen päättänyt jonkinlaisen itsekurin opettelua nyt.

 

Tämä esikoisen takki on jo niin sanotusti viittä vaille valmis, kun enää toinen hiha on kesken ja sen jälkeen puuttuisi vain nappilista ja viimeistely, joten ajatuksena on, että kotona en saa nyt muuta neuloa, ennen kuin tämä on valmis.

Jos jonnekin muualle, missä neuloakin voi, kotoa eksyn, niin sitten tämä Kapan alku saa olla mukana, koska se on niin helppo reissuneule.

Sitten kun pojan takki on valmis, saan hetken tehdä muitakin vaikka monikossa, mutta suunnittelinpa että pidän ehkä huhtikuun tai toukokuun sellaisena, että silloin vastaavaan tyyliin työstäisin vain näitä lankoja, joista on jo vuosikausia ollut tarkoitus tehdä ystävälle jotain isompaa. Valmiiksi se ei todellakaan yhdessä kuukaudessa tule, mutta luulisi edistyvän viimein!

Niitä muita aloituksia ja houkutuksia, on lapasten alkua, on lankoja tunikaa varten, olisi houkuttelevia kirjoneulesukkamalleja, ties mitä. Neuloosi, startiitti, mitä näitä nimityksiä nyt näille tiloille onkaan kuullut. Huh!

Kaiken kruunaa tämäkin ilmeisesti yli kuusi vuotta sitten aloitettu Ripple, joka on jo näin pitkälle tehty ja sitten hylätty vuosiksi. Saisinkohan tämän vuoden aikana sinniteltyä tämän loppuun, vaikka mitä todennäköisimmin tämä ei edes enää mahtuisi minulle itselleni päälle? Ei ollenkaan houkuttele tuo Alpacan purkaminenkaan, ja todella sääli olisi tässä vaiheessa heivata menemäänkään tuota kun noin vähän olisi hommaa jäljellä suhteessa jo tehtyyn.

Myös Springtime Swirl Shawl on aloitettu joskus, mutta tämä todennäköisesti saa odottaa vielä noin kymmenen vuotta kun lapset ovat teini-ikäisiä ja äidille jää oikeasti aikaa keskittyä johonkin pitsin neulontaan.

Eläinpeiton olen jo vienyt äidilleni josko hän saisi sen tehtyä joskus loppuun, mun ranteet kun ei virkkaamisesta ilahdu.Siitä ei siis ole tuoretta kuvaa, mutta tässä vanhassa postauksessa oleva tilannekuvaan verrattuna joitain muitakin eläimiä on ympyröity pohjavärillä, mutta ei mulla ole edes mitään varmaa muistia montako.

Kuten blogia lukevat ovat huomanneet, on päivitystahtini ollut melkoisen hiljaista viime aikoina, jopa viime vuosina. Taitaa olla suurin osa lukijoistakin kadonnut, ainakin mitä voi kommenttien määrästä päätellä. Niinpä olikin tosi mukava yllätys, kun myös mut kutsuttiin mukaan oululaisten käsitybloggaajien tapahtumaan Lankamaailmaan!

Nykyään tulee tosi harvoin käytyä lankaostoksilla, ja oli mukava kierrellä hipelöimässä lankoja, ihania värejä hyllyt täynnä. Nuo vaunupeittoonkin käytetyt Merino Extrafine -kerät houkutti kovasti E:n villapaitaa ajatellen mutta en nyt raaskinut kummiskaan ostaa niitä, täytyy vähän enemmän suunnitella vielä. Aivan ihania värejä kuitenkin näissäkin.

 

Odotin tätä tapahtumaa tietty mielenkiinnolla, kun monesti on eri blogeista vastaavista lukenut, ja oli kyllä tosi mukavaa päästä osaksi. Tarjoilutkin oli aivan ihania, Kahvila Kreema oli leiponut herkkuja ja Choco Somniasta oli suussa sulavan ihanat konvehtimaistiaiset. Kofeiinikompanian teet myös maistui varsin hyvälle, täytyy varmasti poiketa hakemassa kotiinkin jotain laatua tässä kun joku päivä tehdään retkeä kaupungille.

 

Paitsi oman blogin päivitys, on myös muiden blogien lukeminen jäänyt kyllä viime aikoina tosi heikolle, ei vaan meinaa ehtiä seuraamaan mitään blogeja ja tulee vaan klikkailtua läpi. Mutta oli hauska nyt nähdä ihmisiä blogien takana ja monta uutta blogia onkin lisätty sinne Bloglovinin listalle jos vaikka ehtis seurailemaan välillä edes, ja Instagramiin on tullut monta uutta seurattavaa tämän illan aikana! (mut löytää sieltä paularox-nimellä)

Tapahtumassa olivat mukana nämä muut bloggaajat:

Neulova Narttu neulovanarttu.blogspot.fi
Lämmin ilo lamminilo.blogspot.fi
Button & Stripe buttonandstripe.blogspot.fi
Puikoilta pujonnu puikoiltapujonnu.blogspot.fi
Vasenkätisen väkerryksiä sannan-myblog.blogspot.fi
Meidän pieni ryyni meidnpieniryyni.blogspot.fi
Paula puuhastaa paulapuuhastaa.blogspot.fi
Pehemiä paketti pehemiapaketti.blogspot.fi
Sufferiinan salonki sufferiina.blogspot.fi
Villasukkatehdas villasukkatehdas.wordpress.com
Let's make this a good day lets-make-this-a-good-day.blogspot.fi
Lumioosi lumioosi.blogspot.fi
Pieniä hetkiä pieniahetkia.blogspot.fi

Lankamaailman henkilökunta piti pientä esittelyä valikoimastaan ja musta oli erityisen kiva nähdä kuinka intohimoisesti he itsekin suhtautuvat neulomiseen (ja käsitöihin yleensäkin), tuli ihan mieleen ne ajat kun itsekin ehti kokonaisia aikuisten villapaitoja neulomaan. Ehkä vielä joskus!

Ja olihan sieltä tietenkin pakko jotain ostaa vaikken muka mitään aikonutkaan hommata. Viime talven aikana useampi oma villasukkani kului puhki (ihmekö tuo kun ovat jo vuosia vanhoja), joten omia sukkia ajatellen ostin tuota tosi nätin väristä Arwettan merinovillasukkalankaa, ja suklaata piti kotiinkin ostaa herkuteltavaksi miesväen kanssa.

Illan jännittävin osuus oli sitten kotona avata nämä lahjat, lahjomukset, miten nyt haluaakaan sanoa. Aikamoiset paketit minusta!

Lankamaailma oli muistanut meitä aikamoisella määrällä lankoja ja hienot puikot ja virkkuukoukkukin pussista löytyi, ja Ruohonjuurikin oli melko mahtavan lahjan lahjoittanut. Kyllä tänään tunsi itsensä oikeinkin bloggaajaksi isolla B:llä! Kiitos kovasti Lankamaailma ja yhteistyökumppanit ja muut bloggarit!

Nyt kun vauhtiin pääsin niin päivitänpä blogia heti uudemman kerran. Kun sain pikkuveljen haalarin valmiiksi, niin valikoin seuraavaksi kohteeksi neuloa loppuun joskus tuossa vauvavuoden aikana aloittamani vaunupeiton. Jep. Vauva on jo vuoden ja pian kaksi kuukautta ja vaunupeitto on tällä mallilla.... Nooh, onhan sille käyttöä isompanakin ja vaunuissa kuitenkin tulee vielä tovin matkaamaan niin jospa tämä vaunukäyttöönkin ehtisi. Nyt on tässäkin asiassa menty isoveljen omalla peitolla. 

Tuo Hjertegarnin Extrafine merino on kyllä mukavan tuntoista lankaa ja tätä peittoa on kiva tehdä pehmoisesta langasta ja kun malli on ainaoikeaa vain yksi kerä kerrallaan niin helppoa tämän neulominen ainakin on!

 

Olen pikkuhiljaa aloittanut lankavaraston järkeistämistäkin, ja tällä haavaa ainakin nämä vironvillakerät olisivat vailla parempaa kotia. Jos blogin lukijoista jotain kiinnostaa ostaa nämä, niin yhteyden saa kommenttikentän kautta tai sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen.

Kyllä kai jokaisessa vähänkään uskottavassa neuleblogissa on joskus oltava tällaisiakin kuvia?! Hairahduin siis lankakauppaankin käydessäni vähän ale-shoppailemassa vaatteita. Tarkoitus oli hankkia lapaslankaa (Karismat taka-alalla, tietysti taas punakeltaista) ja sitten huomasin nuo neon-langat ja muistin Soilen ihanat raitasukat... Luvassa siis kirjoneuletta itselle sekä apinointi-sukat myös itselle. Joskus!

Mitäs tää nyt on?!? Hysss....

Kävin läpi niin sanottuja jämälankojani ja järjestelin niitä vähän omiin lokeroihinsa. Tähän sain inspiraation kun listasin lankavarastoni tuonne sivupalkista löytyvän linkin taakse ja totesin että melko monen langan grammamäärä tuntuu olevan aika pienestä päästä, että mitä ihmettä niillä kaikilla nöttösillä oikein tekee.

Tässä kohtaa muuten pakko ohimennen mainita, että erittäin harvinainen viikonloppu jolloin miehenikin oli vapaalla, on mahdollistanut suorastaan vauhdikkaan alun uudelle blogille verrattuna vanhan blogin viimeaikaiseen hiljaiseloon. Ja ehdimme myös käydä elokuvissa, se myös on kovin harvinaista nykyään. Uusin Bond-elokuva oli paljon viihdyttävämpi kuin olisin osannut kuvitella, eikä vähiten siksi että siinä oli Ralph Fiennes mukana!

Mutta niihin jämälankoihin siis. Näistä ohuista villasekoitelangoista voisi syntyä vaikkapa ihan hauska lapsen paita tai mekko tai jonkinlaiset eripariset sukat tai vaikka useammatkin koosta riippuen. Oikeastaan jopa houkuttelisi tehdä uusi aloitus tai uusia aloituksia näillä!

Paksummistakin villaisista varmasti tulisi jotain kivaa sekasopparaitaa ainakin lapsen koossa. Isoimmat kerät seitsemää veljestä eivät taida mennä ihan jämälangoista varsinaisesti, mutta ovat kuitenkin jääneet projektista ja ovat vailla päämäärää, siksi päätyneet jämien sekaan.

Puuvillaisiakin löytyy melko suuri kasa jokseenkin saman paksuista lankaa, näistä voisin kuvitella jollekin tyttölapselle syntyvän melko ihana kesämekko vaikkapa. Tai miksei kesäinen pusero vaikka omalle pojalle. Olikos niissä jo aloitetuissa kuinka pakko pysytellä...?

Sitten on nämä kammojämät joille en keksi mitään käyttöä, eivät sovi muiden kanssa yksiin ja kutakin on niin pieni määrä että ei kai näistä mitään voi tehdä? Haluaako joku, laitanko roskiin, kysynkö päiväkodista haluaisivatko askarteluihin? On Teddyä, Tempoa, Mamboa, Bambua, Ainoa ja ehkä jotain muutakin. Yksi vajaa kerä (39g) nättiä Drops Bomull-linia, mikä ei taida riittää oikein mihinkään?