Tässäpä vaatimaton neulesaldoni menneeltä vuodelta. 22 valmista työtä, lankaa kulutettu 2913 grammaa ja lankaa on vuoden aikana tullut lisää 1981 grammaa, joten aika heikoksi jäi tuo lopullinen kulutus! Suurin osa uusista hankituista langoista kyllä meni suoraan käyttöön, jos näin vähän puolustellaan tilannetta. Suurimmasta osasta toki jäi sitten lisää lankaa niin sanottuina jäminä varastoon, mutta taisi olla että ainoastaan pari kerää Louhittaren Luolan Väinämöistä oli sellainen hankinta joka ei tullut jonkinlaiseen akuuttiin tarpeeseen. Ja tarkastettuani asian vanhasta blogista, huomasin että neuleita kuitenkin valmistui enemmän kuin edellisenä vuotena ja lankaakin kului enemmän ja lisäystä tuli vähemmän, eli näemmä hyvään suuntaan kuitenkin on menty!

Kuten tuosta kollaasistakin näkee, lähes kaikki neuleet olivat pieniä juttuja, kotiin tai pojalle. Kaikki ovat tulleet tarpeeseen, taitaapa olla että ainoastaan tuo kännykkäpussi jäi aika turhaksi, koska puhelimeni vaihtui eikä se enää mahdu tuohon (pussi ei mennyt kaupaksi kirpparillakaan vaan päätynee eteenpäin jonnekin muualle) ja tuo alareunassa esiintyvä pojalle alkuvuodesta tekemäni pipo osoittautui täydelliseksi epäonnistumiseksi koonsa suhteen. Muuten pojan pipot, lapaset ja sukat ovat olleet ehdottomasti käyttöneuleita, vaunuviltti on ollut aktiivisessa käytössä kokoajan ja yhäkin toimii lämmikkeenä esimerkiksi pulkassa. Itselleni en saanut yhtään vaatteeksi luokiteltavaa neuletta tehtyä (aika oudolta tuntuu mutta niin vain näkyy olevan, ei edes sukkia tullut kuin lapsen koossa tehtyä!) mutta tuo iso jämälankaviltti on kyllä ehdottoman ihana ja sohvallamme jatkuvasti esillä ja äkkiä lämmikkeeksi otettavissa, eli joku todella onnistunut ja tykätty isompi neule mahtuu sentään mukaan!

Tarhantätien kirjamerkeistä odotan josko saan jotain kommenttia huomenna arjen taas (turhan äkkiä) koittaessa tarhan jatkumisen merkeissä. Todellakin meillä koko joulun ja vuodenvaihteen aika meni sairastaessa, tai ainakin itse olin lahjakkaasti kipeä jo joulun alusviikolta alkaen ja yhä edelleen pää on tukkoinen ja niistettävää riittää. Ei olekaan tällaista näin sitkeää kahden viikon flunssatautia monesti ollutkaan, liikkeellähän tätä on tainnut olla paljonkin. Akkujen lataaminen siis on jäänyt aika heikoksi joulunaikaan mutta minkäs teet. Keväällä opiskeluni muuttavat siinä mielessä muotoaan että yhä enemmän on itsenäistä hommaa lopputyön merkeissä kurssien vähetessä. Tavoitteenahan mulla olisi joskus sitten kesällä valmistua, joten se on ehdottomasti tälle alkaneelle vuodelle se isoin tavoite ja täyttyessään varmasti isoin juttu. Seuraavaksi suurin tavoite sitten olisi työn löytyminen, mutta etappi kerrallaan, etappi kerrallaan... Miehen työn osalta meidän elämä myös muuttuu tässä varmasti hyvään mutta erityisesti aluksi varmasti myös hyvin haastavaan suuntaan ja jopa entistä enemmän aikaa vievempään suuntaan, joten kiirettä tulee taatusti olemaan ja oma osuuteni kotiarjen pyörityksestä on varmasti edelleen huomattava. Toivon siis paitsi opiskelujen etenemistä suunnitellusti, myös sitä että aina välillä saisi järkättyä niitä hetkiä omille jutuillekin vastapainoksi kiireelle ja stressillekin ja että myös perheen yhteistä aikaa kaikesta kiireestä huolimatta löytyy. Eli varmastikin aika yleismaailmallisia lapsiperheen toiveita uudelle vuodelle. Katsotaan miten käy, toivottavasti ainakin neuleita tänäkin vuonna valmistuisi ja langankulutus voisi kyllä jatkaa vaatimatonta kasvuaan, ja lisäystä ei kyllä tarvitsisi tulla mieluiten yhtään! Into neulomiseen ja lankojen kulutukseen on kyllä uuden bloginkin avulla taas kasvanut selvästi joten jospa tässä vielä nähtäisiin jotain valmistakin taas joku kaunis päivä!

Jos menneitä vielä muistellaan hetken, niin ainakaan tällaista ikimuistoista juttua tuskin tulee tälle vuodelle mahtumaan! Hehheh! Oli kyllä vuoden tärkeimpiä päiviä ja yksi mahtavimmista tapahtumista koko elämässä...

Toivotan kaikille lukijoille hyvää alkanutta vuotta ja mukavia asioita tapahtuvaksi ja tavoitteita täyttyviksi tälle vuodelle! Neulojille myös paljon rentouttavia neulomishetkiä!

Kävin läpi niin sanottuja jämälankojani ja järjestelin niitä vähän omiin lokeroihinsa. Tähän sain inspiraation kun listasin lankavarastoni tuonne sivupalkista löytyvän linkin taakse ja totesin että melko monen langan grammamäärä tuntuu olevan aika pienestä päästä, että mitä ihmettä niillä kaikilla nöttösillä oikein tekee.

Tässä kohtaa muuten pakko ohimennen mainita, että erittäin harvinainen viikonloppu jolloin miehenikin oli vapaalla, on mahdollistanut suorastaan vauhdikkaan alun uudelle blogille verrattuna vanhan blogin viimeaikaiseen hiljaiseloon. Ja ehdimme myös käydä elokuvissa, se myös on kovin harvinaista nykyään. Uusin Bond-elokuva oli paljon viihdyttävämpi kuin olisin osannut kuvitella, eikä vähiten siksi että siinä oli Ralph Fiennes mukana!

Mutta niihin jämälankoihin siis. Näistä ohuista villasekoitelangoista voisi syntyä vaikkapa ihan hauska lapsen paita tai mekko tai jonkinlaiset eripariset sukat tai vaikka useammatkin koosta riippuen. Oikeastaan jopa houkuttelisi tehdä uusi aloitus tai uusia aloituksia näillä!

Paksummistakin villaisista varmasti tulisi jotain kivaa sekasopparaitaa ainakin lapsen koossa. Isoimmat kerät seitsemää veljestä eivät taida mennä ihan jämälangoista varsinaisesti, mutta ovat kuitenkin jääneet projektista ja ovat vailla päämäärää, siksi päätyneet jämien sekaan.

Puuvillaisiakin löytyy melko suuri kasa jokseenkin saman paksuista lankaa, näistä voisin kuvitella jollekin tyttölapselle syntyvän melko ihana kesämekko vaikkapa. Tai miksei kesäinen pusero vaikka omalle pojalle. Olikos niissä jo aloitetuissa kuinka pakko pysytellä...?

Sitten on nämä kammojämät joille en keksi mitään käyttöä, eivät sovi muiden kanssa yksiin ja kutakin on niin pieni määrä että ei kai näistä mitään voi tehdä? Haluaako joku, laitanko roskiin, kysynkö päiväkodista haluaisivatko askarteluihin? On Teddyä, Tempoa, Mamboa, Bambua, Ainoa ja ehkä jotain muutakin. Yksi vajaa kerä (39g) nättiä Drops Bomull-linia, mikä ei taida riittää oikein mihinkään?