keskiviikko 29. tammikuuta 2014



Novita 7 veljestä
3.5mm puikot
Valkoinen 011 32g, punainen 549 49g
Sopivat omaan käteeni oikein hyvin, 
pieneen tai normaalikokoiseen naisen käteen siis
Tehty ajalla 19-27.1.2014



Tit-ti-di-tit-ti-dii! Taas valmiit lapaset! Weehee!

Oikeesti. Ei oo tällä tahdilla valmistunu neuleita ainakaan kolmeen vuoteen jos silloinkaan! Kirjoneuleen tekeminen vaan on niin koukuttavaa ja se väkisinkin vie työtä eteenpäin kun haluaa nähdä kuvion etenemisen. Mun neuleaika ei todellakaan oo lisääntyny yhtään, mutta ehkä sitten oon vaan oppinu tehokkaaksi. Kirjoneule on niin parasta just nyt! En tiiä millon mä alan kokeilla sitä johonkin muuhun, nyt nää lapashommat on ihan in. Seuraavaksi ois jotain puikoilla itselle. 

Nämä nimittäin aion antaa äidilleni, joka varovasti on vihjaillut että hänkin voisi haluta. Kyllä mä tajuan jo yhdestä tai kahdesta viattomasta vihjeestä, joten äiti saa nämä! On sillä synttäritkin oikein pyöreiden lukujen verran kuukauden kuluttua, mutta ei nää nyt varsinaisesti mikään synttärilahja oo, ihan muuten vaan. Toivottavasti vaan mahtuvat äidin käteen. Menen aamulla samassa kyydissä töihin, joten ajattelin pamauttaa nämä silloin saajalleen käteen. Siksipä ajastan tämän merkinnänkin näkymään heti aamutuimaan, ettei vaan äiti ehdi käydä vakoilemassa etukäteen tätä asiaa.



Nämä lapaset kyllä onnistui taas edellisiä harjoituskappaleita paremmin, jälki on vielä vähän tasaisempaa. Ja aloin myös sen verran välineurheilijaksi, että tilasin mahtavat tumbbublokit. Mahtavaa miten paljon ne auttoikaan mainion lopputuloksen saamisessa, lapaset nimittäin oli kyllä ihan ok siistit jo ennen blokkausta, mutta todella kapean oloiset, ja pelkäsin vähän että venyttääköhän se blokkaus liikaakin, mutta höpön höpön - kastelin lapaset läpimäräksi hanan alla, puristelin liiat vedet pois ja asetin yön yli blokkeihin. Aamulla odotti todella siistit, pehmoiset ja tasaisen siistit sekä valehtelematta senttejä levenneet lapaset. Ja siis silti tosi siistit! Ihmeellistä. Blokit tulivat postilaatikkoonkin heti tilausta seuraavana päivänä, joten en kyllä voi kuin suositella!! Eikä ole mikään maksettu mainos, ihan niinku mun blogissa sellaisia koskaan voisi ollakaan. Ihan tuolta Etsystä tilasin, mutta täällä ehkä vähän parempaa kuvaa.



On nää kyllä aika iloisen väriset ja paitsi tuo maatuskakuvio, niin myös nuo raidat on kyllä tosi hauskat. Vähän Marianne-karkit näistä tuli. Nam!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Jotain eroa näissä kuvissa on siihen edelliseen postaukseen... 
Eikö ne olekaan ne samat pöllöt... 



Novita Nalle
Puikot 2.5mm
Ohjeen pienimmän lapsen koon mukaan neulottu,
sopivat 2,5-vuotiaan käteen pienellä kasvunvaralla
Tehty ajalla 11-18.1.14

No ne on nyt pojan pöllöt! Pienemmät puikot ja sama lanka sekä ohjeen koko kuin edellisissä tuottivat oikean kokoiset lapaset. Jes! Nämä myös vaikuttavat ihan lämpöisiltä ja käsiala on sen verran parempaa että kovin pahoja muhkuroita ei tullut mutta lapaset eivät siltikään ole liian löysät eli lämmittänevätkin. Tästä voidaan ehkä kokonaisuudessaan päätellä, tai ainakin arvailla, että mun kannattaa käyttää kirjoneuleen teossa ohuempia puikkoja, kuin yleensä käytettävälle langalle valitsisin, saadakseni sopivaa käsialaa aikaiseksi.

Olen huomannut myös, että kirjoneuleen teko on itseasiassa aika nopeaa, kun aina haluttaa nähdä miten kuvio etenee! Näiden kanssa siis on pitkästä aikaa joutunut joustamaan hieman nukkumaanmenoajastakin kun haluan vielä nähdä miltä ton seuraavan kerroksen jälkeen näyttää.



Pöllötkin näissä pienissä lapasissa näyttävät vähemmän vihaisilta kuin edellisissä, jopa ihan söpöiltä. Poikakin vaikutti tykkäävän, vaikka sisällä sovittaessa pitikin houkutella ja vähän lahjoa herkuilla... Ulkona kuitenkaan ei ollut ongelmaa pitää näitä, kaipa hänkin on jo oppinut että ulkona tulee kylmä jos ei ole käsineitä. Ei sillä että näillä näissä yli (tai alle, miten sen nyt ajattelee) 20 pakkasasteen lukemissa tarkenisi, mutta automatkalle passasivat käyttöön ihan hyvin.


Kukkuu!


Ne edelliset lapaset päätyivät lopulta 6,5-vuotiaan serkun matkaan täällä käydessään, olivat ihan hyvät hänelle. Olisi ne tosiaan omaankin käteeni menneet juuri ja juuri, mutta paremmin hänelle ja varmasti tulee käyttöönkin todennäköisemmin kuin itsellä. Voisin ehkä eri väreissä tehdä joskus itsellenikin kyllä pöllöt kuin ihaniahan nuo ovat, mutta seuraavaksi ehkä jotain muuta mallia puikoille!

lauantai 11. tammikuuta 2014

Olen tehnyt tämän niin sanotun aktiivisen neuleurani aikana kaksi pipoa, joissa on ollut kirjoneuletta, ja molemmissa kirjoneuleosuudet kiristivät neuletta niin että niitä ei varmaan koskaan ole kukaan voinut käyttää enkä niitä kyllä osaa varsinaisina kirjoneuleina ajatellakaan. Niinpä julistin Facebookissa ottavani tälle vuodelle yhden aikomuksen - opetella kirjoneuletta. Kahdella langalla nyt ainaskin.



Tuon aikomuksen toteutus alkoi ihan hyvin, sillä jo ensimmäisenä päivänä kuluvaa vuotta opin Raikun mahtavilla ohjeilla pitämään lankoja käsissäni niin, ettei ne ole kokoajan toisiinsa solmiutuneet eikä keriä tartte kieritellä yli ja ali toistensa ympäri selvittääkseen sen sotkun. Niin siis sitä ennen, kun olin näistä lapasista neulonut pari ekaa kerrosta.

Taisin saada ensimmäisen lapasen valmiiksi toinen tai kolmas päivä tätä kuuta, innoissani siitä että ylipäänsä olin kyennyt neulomaan jotain jossa on tuollainen hieno kuvio ja jopa 2-vuotias E sen tunnisti pöllöksi, mutta jälki oli todella muhkuraista ja epätasaista. Marin blogista luin sitten sopivasti vinkkiä että niitä silmukoita kannattaa värejä vaihtaessa levittää oikeisiin mittoihinsa jotta langanjuoksustakin tulisi sopivan pituinen. Kappas, vasemman käden lapasta neuloessa pääsin tätä kokeilemaan ja oi autuutta kun jälki tasaantui todella paljon! Jee!



Neuloa posotin menemään toisenkin lapasen ja kun sitten molemmat olivat valmit, huomasin että niillä oli päällekkäin aseteltuna kokoeroa ainakin reilun senttimetrin verran niin leveydessä kuin korkeudessa. Kun se ensimmäinen oikean käden lapanenki oli jo pojalle hiukan iso tiukasta käsialasta huolimatta, niin pisti hieman epäilyttämään että mitähän tästä tulee. Jälki oli oli uudemmassa, isommassa lapasessa kuitenkin niin paljon tasaisempaa, että päätin kuitenkin purkaa sen oikean käden lapasen ja neuloa kuvio-osuuden uudelleen.

(Tästä alla olevasta kuvasta alkaen kuvassa näkyvät lapaset pesun ja asettelun jälkeen, käsiala tasoittuu siinä mukavasti!)


No, eilen sain neulomisen loppuun ja tänään viimeistelin lapaset ja ihan kivannäköisethän niistä tuli. Paitsi että ne on sopivat mulle, eikä suinkaan tuolle 2-vuotiaalle jolle niitä alunperin olin tekemässä. Ja nyt tuo uusiksi neulottu oikean käden lapanen on sen sentin-pari isompi kuin vasemman käden kappale. Että ei tämä nyt aivan sujunut niinkuin Strömsössä vai-miten-se-nyt-menikään?!


No, ei tuo kokoero sinänsä kädessä haittaa ja ehkä näitä tulee itsekin joskus käytettyä vaikka ei aivan oma väri olekaan (eikä passaa mun vaatteisiin, ou nou!). Vähän vilpoisakin saattaa olla varsinkin oiken käden lapanen kun saattoi se käsiala mennä turhankin löysäksi. Mutta opinpahan ainakin jo lankojen pitelyä ja ehkä vielä tuossa silmukoiden tasaamisessa ja langanjuoksujen hanskaamisessakin kehityn. Tarkoitus kyllä siis on todellakin jatkaa tällä tiellä! Ajattelin seuraavaksi ottaa saman mallin ja samat langat ja pienentää vaan puikkokokoa ja yrittää vähän (muttei liian!) tiukemmalla käsialalla uusiksi josko sais pojalle ne omat pöllöt kun hän niitä tarvitsisi (ja hänen ulkovaatteidensa perusteella väritkin on valittu). Että silleen, meni vähän niinku fifty-fifty onnistumiset ja epäonnistumiset tässä projektissa.



Novita Nalle
Puikot 3mm ja 3.5mm
Ohjeen pienimmän lapsen koon mukaan neulottu,
sopivat omaan normaalikokoiseen (tai pienehköön) naisen käteeni
Tehty ajalla 30.12.13-11.1.14 

PS. Jotenkin noin pöllöt näyttää ihan vihaisilta...  

lauantai 4. tammikuuta 2014


Kyllä kai jokaisessa vähänkään uskottavassa neuleblogissa on joskus oltava tällaisiakin kuvia?! Hairahduin siis lankakauppaankin käydessäni vähän ale-shoppailemassa vaatteita. Tarkoitus oli hankkia lapaslankaa (Karismat taka-alalla, tietysti taas punakeltaista) ja sitten huomasin nuo neon-langat ja muistin Soilen ihanat raitasukat... Luvassa siis kirjoneuletta itselle sekä apinointi-sukat myös itselle. Joskus!

torstai 2. tammikuuta 2014



Hyvää alkanutta vuotta lukijoilleni! 

Näin vuoden alussahan blogeissa on ollut tapana muistella menneitä. Omalta osaltani menneenä vuotena valmistuneiden neuleiden määriä ihmetellen. Vanhan blogini olen nyttemmin poistanut netin syövereistä, mutta viime vuoden vaihteen muisteluja lukiessani huomaan ettei vuosi 2012 ollut suinkaan huonoin langankulutusvuosi, joten veikkaan vuoden 2011 olleen siihen asti huonoin vuosi valmistuneiden neuleiden määrässä ja kulutetun langan painossa mitaten (lankaällötys raskauden aikana ja ajan puute raskauden jälkeen...). Veikkaanpa että vuosi 2013 jää neulehistoriaani toisena surkeana vuotena. Yhteensä 11 valmista neulomusta ei anna keskiarvoksi edes yhtä valmistunutta kuukautta kohden, miten surkeaa! Grammojen määrä voinee tuon ystäville häälahjaksi menneen peiton myötä olla ihan kohtuullinen (tietysti riippuu mihin verrataan) mutta turhapa niitä on laskea. Peittoon varattuja lankojakin jäi niin paljon, että en edes vannoisi lankavaraston yhteispainon vähentyneen kovinkaan paljoa. Auts.

Nuo kaikki tekemäni neuleet ovat kuitenkin päätyneet ihan kunnon käyttöön - tai siis ainakin omaan kotiin jääneet. Oma pipo, kauluri ja lapaset ovat säännöllisesti käytössä, samoin sukat, joista nuo vihreämmät ovat unisukiksi ajautuneet ja ovat aivan kummallisen mukavat jalassa, lanka ja malli kyllä passasivat täten todella hyvin yhteen! Lapsen sukat ja neuletakki ovat myös päivittäin käytössä (nyt kun talvihaalarin alle riittää villatakki, -haalaria ei juurikaan ole vielä tarvittu). Kettuhuivi oli viime talven kovassa käytössä, nyttemmin ei niin usein koska "kutittaa", eikä se mielestäni enää niin käytännöllinen ole vaan kauluri on näppärämpi. Varmaan kovemmilla pakkasilla (jos niitä joskus tulee) pääsee sitten lisäsuojaksi taas. Tiedän myös että veljeni ainakin otti nuo kämmekkäät heti käyttöön ja sopivatkin olivat.

Jos tätä valmiiden neuleiden vähyyttä jotenkin selittelisi, niin kyllähän ne opiskelutkin verottivat oman osansa käytettävissä olevasta ajasta ja sitten ihan vaan lapsellinen arki - kun on yleensä ollut koulussa tai nyttemmin töissä aamusta sinne neljän paikkeille ja sitten keskimäärin on lapsen kanssa kahdestaan kotona kuuteen-seitsemään, jonka jälkeen toinen aikuinen kyllä on myös paikalla mutta on kaikenlaista iltapuuhastelua vielä lapsen kanssa tai erinäisiä kodinhoidollisia asioita tehtävänä, jää sinne illalle vaihtelevasti kahdesta tunnista nollaan minuuttiin aikaa tehdä jotain omia juttuja kuten neulomista, niin eihän siinä vaan kamalasti ehdi. Ja joskus ne omat jutut on jotain muutakin kuin neulomista, ei ihan jokaista liikenevää "vapaa-ajan" hetkeä halutakaan enää käyttää neulomiseen, kuten ehkä joskus aiemmin. Vapaapäivinä taasen vaikkapa koko perheellä puuhastelu tai vaikka omatkin päikkärit lapsen vastaavien aikaan voittaa joskus neulomishetken. Elämä vaan nyt on tällaista ja tehdään mitä ehditään, ja ehtiihän sitä sitten neuloa kun lapsi kasvaa ja ei enää haluakaan äitiä ja isiä aina kaveriksi touhuihinsa. 

Mutta tämä kaikki ei suinkaan tarkoita että neulominen ei kiinnostaisi yhtään, koska kyllähän se kiinnostaa paljonkin! Pääasia lienee nyt tehdä oikeasti juuri niitä juttuja mitkä huvittaa, käyttää se vähäkin aika mielekkäisiin neulomuksiin. Kuten nyt puikoilla oleviin sukkiin itselle sekä pöllölapasiin lapselle. Seuraavaksi olen ajatellut sen ystävän Sylvin aloittamisen. Keskeneräinen paita itselle odottaa edelleen pussukassaan (Olen aika varma ettei se edes mahdu mulle enää jos joskus valmistuukin, joten syö vähän intoa. En tiedä purkaisinko vai mitä oikein tekisin sen kanssa.), ja ainakin yksi pitsihuivi myös mutta sen osalta voi olla että valmista päivää ei tulla näkemäänkään. Lapselle aikanaan aloitettu virkattu peitto myös muhii laatikossaan, muutaman silmukan se on edistynyt jossain vaiheessa syksyä mutta se virkkaus vaan on sellaista että en jaksa sitä kauaa tehdä.

Todo-lista jonka tein syksyllä menneen loppuvuoden kannustukseksi on loppujen lopuksi toteutunut ihan ok. Itselle on valmistunut kivat lapaset, pojalle sukat ja nuo tekeillä olevat lapaset korvaavat ne listalla olleet pupulapaset. Sylvi on siis kuten yllä mainitsin yhä talven tavoitteissa (siis aloitus ainakin, josko ainakin alkaneen vuoden aikana valmistuisikin!), samoin joku kiva uusi huivi itselle. Samoin enemmänkin kirjoneulelapasia haluaisin tehdä. Ja pitkän mallisia sukkia, joita olisi kiva käyttää hameiden kanssa. (Olen nyt lomalla käyttänyt jatkuvasti hametta ja haluaisin löytää jostain kivoja arkikäyttöön sopivia hameita tai mekkoja! Niin paljon rennompaa kuin ainaiset farkut, mutta mistä niitä löytää?!) Yleensäkin sukkia tarvitsisin uusia, koska useampi pari vanhoja on nyt reikiintynyt lyhyen ajan sisällä. Ehkä ne on joutuneet kovalle käytölle kun töissä pidän villasukkia jatkuvasti sandaalien kanssa... tai sitten vuosia on vaan sukilla jo liikaa. Ehkä joku takkikin itselle, mutta enempää en niiden osalta oikein tiedä. Pitäisi olla kovin houkutteleva malli, ja varastolangoista ehdottomasti. 

En tiedä johtuuko se tästä vuoden vaihteen yleisestä olotilasta, mutta into neulomiseen tuntuu olevan jopa ihan kasvussa joten kyllä täällä varmasti valmista edelleen tullaan näkemään, saapa vain nähdä millä tahdilla. Kirjoneuletta olen alkanut opetella (kahdella langalla, ei sentään tavoitella kuuta taivaalta) ja alun lankasotkun jälkeen löysin äkkiä Raikun huiput ohjeet lankojen pitelyyn jonka jälkeen pöllölapasten langat eivät enää ole mutkalla. Jälki nyt ei vielä tasaista ole, mutta harjoitellaan, harjoitellaan....  Ehkä tämäkin on osasyy neuleinnon pieneen kasvuunkin - olen törmännyt niin moniin ihaniin kirjoneulelapasiin että pakkohan sellaiset on itsellekin tehdä, mieluummin useammatkin!

Yritin kovasti keksiä tähän jotain sanomista ns. muun elämän osalta menneestä ja tulevasta. En oikein keksi mitään. Viime vuoteen sisältyi isojakin juttuja kuten valmistuminen ja arjen muuttuminen jälleen kerran kun koulussakäynti vaihtui työssäkäyntiin. Tulevalle vuodelle ainakaan vielä ei ole tiedossa muutoksia tai isoja merkkipäiviä. Arkea, kaikessa hyvässä ja pahassa. Lupauksia en ole tavannut vuoden vaihtuessa tehdä, mutta ainakin voisi muutenkin kuin neulomisen saralla yrittää aina vähentää kaikenlaista stressaamista ja hermoilua, kiireisenkin arjen keskellä muistaa nauttia siitä arjesta joka kuitenkin sekin jatkuvasti muuttaa muotoaan lapsen kasvaessa ja muistaa välillä jotain vaihteluakin tuoda arkeen. Nähdä ystäviä useammin, vaikka kiireitä aina (muka) onkin kaikilla, järjestelykysymyksiä varmasti usein. Koittaa muistaa niin itsensä kuin muutkin sen arjen keskellä, siinäpä sitä tavoitetta.

Jotta ei jäis ihan tylsä tekstinmaku suuhun (lukiko joku ees tänne asti?), niin laitetaan vielä aivan asiaanliittymätön kuva tähän. Oltiin pojan kanssa mummilassa vuodenvaihtumisen aikaan ja tietysti vanhaherra-Igor-vauvakin ulkoili meidän kanssa. Ikää kolmen kuukauden kuluttua jo kuusitoista vuotta.