Halusin vain nyt kertoa täälläkin että...

Tasaviikkojen 30+0 kunniaksi tällainen tiedotus blogiinkin. E:stä tulee isoveli ja perhe täydentyy toisella ihanalla pojalla. Toivottavasti pysyy hieman pidempään kyydissä kuin E, jonka syntymäviikkoihin aikaa olisi enää viisi viikkoa.

 

Kämmekkäät

Novita 7 veljestä,  

turkoosi 13g, petrooli 16g ja harmaa 90g (yhteensä 119g)

Puikot 3.5mm

Ohje sovellettu Novitan peruslapasen ohjeesta

Joulun ainoa itsetekemäni joululahja oli kuvassa näkyvät kämmekkäät veljelleni. Olen muutamia vuosia sitten tehnyt hänelle kämmekkäät, joita hän joskus kovasti kehui hyviksi esimerkiksi autoa ajaessa ja ajattelin että haluaisin hänelle pitkästä aikaa nyt tehdä jotain, joten nämäpä olivat helppo valinta kun kerran tällaisista on tykännyt ja varmaan 4-6 vuodessa ne vanhatkin on jo kuluneet!

Kommenttia en ole vielä kuullut mutta ovat kuitenkin menneet perille (kummasti veljeä muistuttaneen joulupukin välityksellä...) joten uskalsin blogata.

Kun en millään kerennyt neuloa jouluksi enempää, mutta myös toista veljeä ja puolisoaan olisin halunnut jollain neulomuksella muistaa, niin laitoinpa heille sitten menemään lahjakortit, joilla lupaan neuloa heille ensi vuoden aikana toivomuksen mukaisen asusteen. Ehkä tämä ei ole aivan liikoja luvattu edes mun tahdilla, heh heh. Saapa nähdä millaisia toivomuksia sieltä tulee.

Sitten vielä hyvät joulunajan jatkot kaikille tämän jouluisan kuvan myötä. Siinä E-poika tyytyväisenä kasvattaa omaa lahjapinoaan! Ensimmäinen joulu kun oma lapsi todella ymmärtää jotain koko asiasta, joten ihan kotosalla omalla porukalla ollaan haluttu olla. Ja vaikka itse olen jälleen kerran flunssassa (muutaman päivän edellisen jälkeen ehdinkin olla terveenä) ja olo on aika ärsyttävä, niin kyllä mukavasti jouluolo on tullut lapsen iloa katsellessa. Kummasti 2-vuotiaskin näköjään osaa innostua yhdessä touhuilusta ja tietysti niistä lahjoista myös. Meillä kun menee usein viikkojakin että ehditään kunnolla viettää aikaa koko perheellä kun miehen vuorotyön vuoksi meidän aikuisten vapaapäivät menee välillä täysinkin ristiin, niin onhan se ihanaa kun nyt on sattunut niin että isilläkin on monta vapaata meidän kanssa! Poika sai lahjaksi muun muassa 2-vuotiaille sopivan sammakkopelin jota ollaan kolmestaan pelattukin tosi monta kertaa ja voi että on ollut mukavaa!

Newfoundland Mitts

Drops/Garnstudio Alpaca

Punaista 66g, keltaista 54g

Lanka kaksinkertaisena

Puikot 3mm

Tehty noin ajalla 18.10.-13.11.13

Lapaset on valmiit! Mulle itselleni! Jee! Kivatkin ne on!

Tällaiset tunnelmat näistä. Neuloin ohjeen mukaisilla silmukoilla alkuunsa, mutta resorin jälkeen lisäsin 18 silmukkaa, kun ohjeessa olisi lisätty muistaakseni vain kuusi. Tämä siksi, että valitsemallani lanka ja puikot -yhdistelmällä lapaset eivät todellakaan olisi mahtuneet mun aika tavallisen tahi pienenpuoleisen kokoiseen naisen käteeni. Aika tiukkaa neulosta myös tuli, mikä on kyllä lämmittävyyttä ajatellen hyvä. Ja silti, vaikka ovat lämpimät, ei todellakaan Oulun tuulisilla keleillä näillä pyöräile ilman lisälämmikettä. Nyt alkuun mulla on alla ollut yhdet aivan ohkaiset villasormikkaat (kaupasta ostetut), ehkä yksinkertaisesta Alpacasta voisi tehdä oikein aluslapaset, mutta katsoo nyt jaksaako ja kehtaako. Oishan ne siitä kätevät, että jos tulee tehtyä useampiakin lapasia (kuten just nyt haaveilututtais!) niin voisi käyttää kaikkien kans! Mutta en tiiä jaksanko. Vois vaikka ihan ostaa jostain, kun ohuilla puikoilla tikuttelu ei hitautensa vuoksi ehkä kauheasti innosta.

 

Mutta lapaset on kivat ja nätit. Kuvaaminen oli vähän haastavaa, olisin tietysti halunnut kuvata ne nytjustihanheti kun ne valmistui keskiviikko-iltana, mutta ei tietenkään marraskuussa kuvausaikaa ole arkisin ollenkaan kun ainoa mahdollinen valoisa hetki menee aivan jossain muualla kuin neuleita kuvaamassa. Ja tänään aamulla ulkona ollessamme unohdin koko asian tyystin. Niinpä nämä räpsästiin viimeisillä vähänkin "valoisilla" hetkillä joskus kolmen aikaan iltapäivällä. Kuvaaja oli jo kiirehtimässä töihinsä, joten kovin erikoisiin in action -kuviin ei ollut aikaa. 

Ajattelin että olisin tarinoinut jotain tän hetken tilanteesta sen mun neulomislistan (todo) suhteen, mutta koska lapsi nukahti unilleen vasta puoli tuntia sitten ja itse on noin puolen tunnin päästä mentävä perässä jos haluan edes pari tuntia saada nukkua ennen herätystä (Jeps, meidän 2v 3kk on levoton nukkuja. LEVOTON. Ei kokonaisia öitä täällä edelleenkään.), niin täytyy nyt kipaista iltateelle ja sen semmoiselle. Joten ehkä palaan vielä asiaan joku muu päivä.

Oma puseroni ja E:lle aloittamani raitatakki ovat edenneet ihan suht hyvää (tai ainakin tasaista) vauhtia, mutta vielä varsinaisesti valmista odotellessa pari muuta juttua. 

Kuten että kesä ois ihana olla aina, jos se tarkoittaa että iltapalaleiville saa täytteet omasta pihasta.

Ja että tuoretta mansikkaa saa kesäkuusta alkaen ainakin vielä elokuussakin omista ruukuista!

Ja toisekseen, että meillä vietettiin jo 2-vuotissynttäreitä. Vasta äskenhän se oli se 44 senttinen kaksikiloinen pikkurääpäle ja nyt jo ihan tollanen pikkupoika. Aivan huippu höpöttäjä ja jekuttaja ja auto- ja mopomies.

Työtkin on alkaneet ja vaikka opiskelu pienen lapsen äitinä oli sekin aikamoista, on oma juttunsa myös olla viitenä päivänä viikossa oikeasti se 8 tuntia työpaikalla ja ehtiä sitten vielä kaikenlaista muutakin mitä on pakko ehtiä. Onneksi viikonloput on vapaat mistään kotitehtävistä tai tenttiinluvuista, ja varmasti uuteen arkirytmiinkin tottuu ajan kanssa.

Kertaanpa vielä että mulla on myös Instagram-tili jonne laittelen silloin tällöin kuvia arjen keskeltä, myös niistä neulehommista joskus, joten jos blogipäivityksiä joku kovasti kaipaa niin sieltäkin voi vähän kuulumisia löytää kuvien muodossa. Nimimerkki on paularox.

Sarjassamme vältellään opiskeluhommia. Vaikka ei tähän kyllä mennyt kuin puolisen tuntia ja kiva tyhjän seinän piristäjä tuli. Äitibloggaajien (Essi ja Oi mutsi mutsi) perässä siis.

Ei varsinaisesti neuleasiaa mutta onhan tuossa kettu kaulassa, ja mukava kettu onkin pojan mielestä ollut. Asia oli kuitenkin se, että jopas on mäenlasku kivaa!

Ja puhelimella bloggausta piti testata näin.

(Kuva myös Instagramissa, nimim. paularox.)

 

 

Meidän joulunalusaika ja näköjään myös joulun aika on mennyt ja menee sairastellessa. Koko perhe oltu kipeitä kaikkiaan jo puolitoista viikkoa, poika ensin ja hänen tervehtyessä me vanhemmat. Ennen kokemattoman tympeä flunssa, monenlaista oiretta ja aika ikävästä päästä oireiden vahvuus. 

Joulutunnelmat siis ovat vähän ankeat mutta joulu kuitenkin tuli. E ei kyllä vielä joulusta mitään ymmärrä ja oli koko hälinästä mummilassa serkkujen keskellä vähän ihmeissään ja lahjatkin taisi olla täysin toissijainen juttu ensinäkemältä, paljon enemmän kiinnosti vaikkapa vahvistimen nappuloiden painelu. Noh, eiköhän nuo kivat lahjat ala kiinnostaa arkisemmissa olosuhteissa aivan eri tavalla!

Joulukuusen koristeitakin vähän tutkittiin, mutta yllättävän rauhassa kuusi sai olla kun tilaa oli ympärillä tarpeeksi. Lähinnä yritin saada nättiä jouluista kuvaa pojasta tuo asu päällään mutta onhan se semmoista säätöä huonossa valossa, kuten kaikki tietävät. Meillä on hyvä kamerakin mutta kun ei ehdi säätöjä opetella kuvaustilanteessa mitenkään, joskus täytyisi perehtyä niihin niin hyvin että saisi asetukset nopeasti kohdilleen.

Ehkäpä ensi joulu on jo pojan joulun päälle ymmärtämisen osalta erilainen ja toivottavasti sitten myös ollaan terveitä niin jaksaa innostuakin enemmän, joulusta kun kyllä tykkään erityisen mukavana perheen yhteisenä aikana, johon se lasten into tuo sen kutkuttavan jännityksen tunnun mukaan.

Pienoisesta ankeudesta huolimatta toivotan kaikille hyvää joulun ajan jatkoa. Toivotaan että tervehdyn tässä vielä sen verran pian, että ei tarvitsisi syödä sanojani tämän vuoden puolella valmistuvasta neulomuksesta...