tiistai 23. heinäkuuta 2013


 

Bones (Jenni Österman, Neulekirja)
24.6.-23.7.2013
Araucania Ranco Multy (335) ja SandnesGarn Sisu (vihreä 8514)
Puikot 3mm
Kulutus Rancoa 58g ja Sisua 7g

Edellisten sukkien kanssa meni melkein vuosi ennen kuin aloituksesta seurasi valmis pari mutta näissä sentään selvittiin kuukaudessa!

Boneseista on näkynyt blogeissa lukuisia versioita, ja omaan silmääni ne ties miksi sekasotkuvärisukiksi kutsututkin ovat näyttäneet aika kivoilta, joten ajattelin että tämä malli voisi sopia tuon lopun Rancon tuhoamiseen hyvin. Täytyy sanoa että tykkään lopputuloksesta, minusta tämä malli oikeasti jollain tasolla kesyttää nuo melko hirvitysvärjäykset. Ja samaan hengen vetoon on lisättävä että näille sukille kastelu ja pingotus ehdottomasti tekivät hyvää, kuvaa minulla ei sukista ole ennen tuota operaatiota, mutta näyttivät jotenkin aika surkeilta ja pieniltä ja epäilyttäviltä mutta yön yli kuivuttuaan löysinkin aamulla varsin kivan näköiset sukat ja jalassakin tuntuvat kivoilta ja sopivilta ja mallineulekin nyt näyttää kivalta. 


Pelkäsin ettei tuo Ranco yksinään riittäisi sukkiin, josko edes vaikka käyttäisin kantapäihin muuta lankaa, joten valitsin ohjeesta pienimmän koon silmukkamäärän ja ajattelin että jos tulee liian pienet niin aina näille joku ottaja löytyy. Vihreää Sisua ostin kesälomareissulla Turusta vaikken sitä vielä loman aikana sitten tarvinnutkaan kun arpoin kuinka pitkän varren uskallan tehdä Rancosta kun käytettävissä ei ollut digitaalista vaakaa langan punnitsemiseksi. Lopultahan tuota Rancoa jäi yhä 9 grammaa jäljelle, mutta en ole varma olisiko se enää riittänyt kantapäihin ja sukkien kärkiin, joten parempi olla tyytyväinen noihin erivärisiin osin sukissa. Ihan hauskoilta kai ne noin näyttävätkin.


Sopivasti sain sukat valmiiksi juuri kun hellekelit palasivat tännekin, kun välissä jo ilma tuntui niin syksyiseltä...

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Alkuvuodesta kirjoitin vanhoista neuleista, miettien muun muassa mitä niille neuleille tekisi, jotka ovat itselle kovin rakkaita mutta jotka eivät nykyään enää sovi tai esimerkiksi malliltaan tai väreiltään enää tunnukaan omilta. Ei raaskisi heittää poiskaan eikä ihan kelle vaan antaakaan.

Noh, nyt keksin! 12-vuotias veljentyttö kävi kylässä ja hänpä onkin jo venynyt mittaisekseni (kovasti verrattiin selkä selkää vasten että on se kyllä ainakin sentin lyhyempi mua vaikka kuulemma koulun viime mittauksessa mittanauha väitti 2-3 senttiä pidemmäksi kuin täti!) ja vaikka kovin hoikkaa mallia onkin niin keräsin silti valmiiksi läjän neuleita joita voisin hänelle tarjota. Ihan kaikkia vähän itselleni pienehköjä en raaskinut tarjota, mutta aika monta kuitenkin, myös sellaisia joista itse tykkään tosi paljon mutta joita en vaan ikinä pidä. Näin läheiselle ja ihanalle tytölle niitäkin saatoin hyvillä mielin tarjota. Nämä kaikki tyttö huoli ja ihan hyvin hänelle sopivatkin!




Nämä lyhythihaiset olivat kuin tehdyt 12-vuotiaalle, en ymmärrä miten nämä on voinut mahtua minulle vielä joskus ehkä 6-7 vuotta sitten?! Varsinkin kaksi ekaa ovat aivan ihania mutta kun ei kaikkea voi vaan säilöäkään ja miksi pitäisi kun näin hyvä käyttäjä löytyi. Ja onhan hänellä pikkusiskokin jolle voi joskus mennä taas eteenpäin.

Ponchokin kelpasi kun myin sen sellaisena kotilämmittelyvaatteena vaikkei ehkä tuon ikäisten muotia olisikaan. Tämäkään ei mennyt mulle oikein päälle, olenko levinnyt hartioistakin vai mitä ihmettä!


Nämä puuvillaiset myös tyttö otti hyvillä mielin vastaan. Varsinkin tuo viimeinen oli joskus aika lemppareita mutta ei nyt enää oikein tunnu väriltään omalta (luonnossa lähes neonpunainen...) ja enpä kyllä tuonne sisään olisi mahtunutkaan enää...



Ja lämpöisiä villatakkejakin, varsinkin vihreäraitaiseen ja tähän viimeiseen palmikkotakkiin tyttö kovasti ihastui. Ovathan ne olleet tädillekin tykättyjä mutta jääneet tosi vähälle käytölle joten hyvä näin! Olen kyllä tyytyväinen että sain näitä eteenpäin ja perkatessani neuleita järjestelin jäljelle jääneetkin paremmin kaappiin ja sovittelin niitäkin joita olen vähemmän käyttänyt, toiveissa että niidenkin käyttö lisääntyisi jatkossa. Katsotaan käykö niin vai joko esimerkiksi vuoden kuluttua pistän taas lisää kiertoon... Yksi keskeneräinen neulepuserokin on muuten edennyt tässä parina päivänä sen verran, että kovasti haaveilen että saisin sen puserrettua valmiiksi ennen uuden arjen alkua. Se se vasta olisi jotain!

tiistai 2. heinäkuuta 2013


  

Sadonkorjuuta jo, pariin aiempaan kesään verrattuna etuajassa kyllä! Nam!