perjantai 24. helmikuuta 2017

Mulla vähän vaivaa nyt sellainen juttu, että haluttaisi aloittaa vaikka kuinka monta neulomusta yhtä aikaa, ja sehän vähän tarkoittaa sitä, ettei mistään tule sitten (koskaan) valmista. Niinpä olen päättänyt jonkinlaisen itsekurin opettelua nyt.


 
Tämä esikoisen takki on jo niin sanotusti viittä vaille valmis, kun enää toinen hiha on kesken ja sen jälkeen puuttuisi vain nappilista ja viimeistely, joten ajatuksena on, että kotona en saa nyt muuta neuloa, ennen kuin tämä on valmis.


Jos jonnekin muualle, missä neuloakin voi, kotoa eksyn, niin sitten tämä Kapan alku saa olla mukana, koska se on niin helppo reissuneule.


Sitten kun pojan takki on valmis, saan hetken tehdä muitakin vaikka monikossa, mutta suunnittelinpa että pidän ehkä huhtikuun tai toukokuun sellaisena, että silloin vastaavaan tyyliin työstäisin vain näitä lankoja, joista on jo vuosikausia ollut tarkoitus tehdä ystävälle jotain isompaa. Valmiiksi se ei todellakaan yhdessä kuukaudessa tule, mutta luulisi edistyvän viimein!




Niitä muita aloituksia ja houkutuksia, on lapasten alkua, on lankoja tunikaa varten, olisi houkuttelevia kirjoneulesukkamalleja, ties mitä. Neuloosi, startiitti, mitä näitä nimityksiä nyt näille tiloille onkaan kuullut. Huh!


Kaiken kruunaa tämäkin ilmeisesti yli kuusi vuotta sitten aloitettu Ripple, joka on jo näin pitkälle tehty ja sitten hylätty vuosiksi. Saisinkohan tämän vuoden aikana sinniteltyä tämän loppuun, vaikka mitä todennäköisimmin tämä ei edes enää mahtuisi minulle itselleni päälle? Ei ollenkaan houkuttele tuo Alpacan purkaminenkaan, ja todella sääli olisi tässä vaiheessa heivata menemäänkään tuota kun noin vähän olisi hommaa jäljellä suhteessa jo tehtyyn.


Myös Springtime Swirl Shawl on aloitettu joskus, mutta tämä todennäköisesti saa odottaa vielä noin kymmenen vuotta kun lapset ovat teini-ikäisiä ja äidille jää oikeasti aikaa keskittyä johonkin pitsin neulontaan.

Eläinpeiton olen jo vienyt äidilleni josko hän saisi sen tehtyä joskus loppuun, mun ranteet kun ei virkkaamisesta ilahdu.Siitä ei siis ole tuoretta kuvaa, mutta tässä vanhassa postauksessa oleva tilannekuvaan verrattuna joitain muitakin eläimiä on ympyröity pohjavärillä, mutta ei mulla ole edes mitään varmaa muistia montako.

perjantai 10. helmikuuta 2017



Lankana Novita Nalle
  Puikot 2.5mm
20.1.-10.2.2017

Pysyinpä aikataulussa Ystävänpäiväsukkien kanssa ja niin ne ovat nyt valmiit!


Kuten kuvista näkee, en tosiaan noudattanut ohjeen mukaisia värejä ja muutenkin piti vähän enemmän värien kanssa säätää, kun halusin montaa väriä sukkiin. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, joku vähän paremmin erottuva pohjaväri ois voinut olla kiva, kun kuviot jäävät osin vähän piiloon, mutta yleisilmeeseen olen kuitenkin näiden värivalintojeni kanssa oikein tyytyväinen.


Mulla on aika tiukka käsiala, ja kirjoneule helposti entisestäänkin tiukempi, niin Nallea 2,5 mm puikoilla neuloessa sain tehdä sukat ohjeen isoimman koon mukaan vaikka oma jalkani on vain noin kokoa 37-38 ja kun koko kropalla on mittaa alle 160 senttiä, niin ei tuo säärenkään pituus kovin päätähuimaava ole. Lopputulos kuitenkin siis juuri sopiva polvisukiksi, ihan tuohon polven alapuolelle ylettyvät ja jalkateräänkin mahtui kaikki ohjeen kuviot just hyvin. 

Lopuksi vielä kastelin sukat oikein kunnolla ja sukkablokkien avulla asettelin kuivumaan pyyhkeiden väliin, ja lopputuloksena siis oikein sileät ja itselle juuri sopivat sukat.


Näin usean vuoden tauon jälkeen kirjoneuletta neuloessa piti muistutella mieleen kaikki lankojen pitämisestä ja toki myös lankadominanssista lähtien, mutta kun vauhtiin pääsi niin tosi mukavasti nämä etenivät ja oli tosi mukavaa tehdä näitä ja toki valmis työ ilahduttaa kovasti. Kirjoneuletta varmasti houkuttelee nyt tehdä taas lisääkin, on se mukavaa seurata sitä kuvioiden muodostumista. Seuraavaksi kuitenkin olisi kyllä syytä saattaa se esikoisen villatakki valmiiksi, joten pitänee sitä sileää oikeaa yksiväristä neuletta nyt jaksaa vähän aikaa tehdä niin voi sitten katsella uudet kuviot puikoille!

PS. Myös blogin Facebook-sivusta saa tykätä ja sieltä voi myös seurailla blogipäivityksiä: https://www.facebook.com/paulanneuleet