Ystävänpäiväsukat

Lankana Novita Nalle

  Puikot 2.5mm

20.1.-10.2.2017

Pysyinpä aikataulussa Ystävänpäiväsukkien kanssa ja niin ne ovat nyt valmiit!

Kuten kuvista näkee, en tosiaan noudattanut ohjeen mukaisia värejä ja muutenkin piti vähän enemmän värien kanssa säätää, kun halusin montaa väriä sukkiin. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, joku vähän paremmin erottuva pohjaväri ois voinut olla kiva, kun kuviot jäävät osin vähän piiloon, mutta yleisilmeeseen olen kuitenkin näiden värivalintojeni kanssa oikein tyytyväinen.

Mulla on aika tiukka käsiala, ja kirjoneule helposti entisestäänkin tiukempi, niin Nallea 2,5 mm puikoilla neuloessa sain tehdä sukat ohjeen isoimman koon mukaan vaikka oma jalkani on vain noin kokoa 37-38 ja kun koko kropalla on mittaa alle 160 senttiä, niin ei tuo säärenkään pituus kovin päätähuimaava ole. Lopputulos kuitenkin siis juuri sopiva polvisukiksi, ihan tuohon polven alapuolelle ylettyvät ja jalkateräänkin mahtui kaikki ohjeen kuviot just hyvin. 

Lopuksi vielä kastelin sukat oikein kunnolla ja sukkablokkien avulla asettelin kuivumaan pyyhkeiden väliin, ja lopputuloksena siis oikein sileät ja itselle juuri sopivat sukat.

Näin usean vuoden tauon jälkeen kirjoneuletta neuloessa piti muistutella mieleen kaikki lankojen pitämisestä ja toki myös lankadominanssista lähtien, mutta kun vauhtiin pääsi niin tosi mukavasti nämä etenivät ja oli tosi mukavaa tehdä näitä ja toki valmis työ ilahduttaa kovasti. Kirjoneuletta varmasti houkuttelee nyt tehdä taas lisääkin, on se mukavaa seurata sitä kuvioiden muodostumista. Seuraavaksi kuitenkin olisi kyllä syytä saattaa se esikoisen villatakki valmiiksi, joten pitänee sitä sileää oikeaa yksiväristä neuletta nyt jaksaa vähän aikaa tehdä niin voi sitten katsella uudet kuviot puikoille!

PS. Myös blogin Facebook-sivusta saa tykätä ja sieltä voi myös seurailla blogipäivityksiä: https://www.facebook.com/paulanneuleet 

Mua on puraissut neulekärpänen. Johan tätä on odotettukin! Niina Laitisen ystävänpäiväsukat sen tekivät, ei malttaisi illalla mennä nukkumaan (kun yrittää saada kirittyä kuviot kiinni oikeaan päivään saakka) ja päivälläkin välillä miettii, että kunpa jo pääsisi jatkamaan. Se taitaa olla se kirjoneuleen viehätys, johon kolme vuotta (aika todella kuluu nopeasti!) sitten myös hurahdin kovasti. On paljon tylsempää ja epäinnostavampaa tehdä jotain yksitoikkoista yksiväristä sileää neulosta kuin seurata kuvion muodostumista rivi kerrallaan. 

Värivalintoja näissä voisi aina miettiä ja jossitella, ehkä nyt jos aloittaisin, niin saattaisin kuitenkin välillä tehdä raidan, jossa harmaa olisi pohjavärinä ja kuvio toisella värillä. Mutta näin nyt mennään, en enää jaksa purkaa.

Purkamiseksi siis alkuperäisen alun jälkeen meni, kun normaalistikin tiukahkollani käsialalla sain kirjoneuleesta todella tiukkaa ja keskikoon ohjeen mukainen sukka joutui liian kovalle venytykselle jalkaani mahtuakseen. Isoimman koon silmukoilla koko on nyt kohdillaan, Novitan Nallesta 2,5mm puikoilla neuloessani.

Luulen, että näiden sukkien jälkeen aloitan jotain muutakin kirjoneuletta. Esikoinen tarvitsisi ensi talvelle viimeistään uudet sukat, joten ne voisi tehdä hyvissä ajoin. Lapasia tarvitsisin niin minä kuin esikoinenkin, ja yksi lapaslahjuskin on mielessä. 

Myös yllä näkyvä esikoisen villatakki on yhä kesken, se pitäisi kyllä tässä kirjoneulonnan lomassa tehdä loppuun. Ja eräs pitkään odottanut isompi työ on myös ollut viime aikoina kovasti mielessä aloittaa, saapa nähdä saisinko viimein tartuttua siihenkin, vaikka sitten pikkuhiljaa sitä muiden juttujen ohessa tehden. Ainakin nyt on useampana iltanakin löytynyt pieni hetki neuloa, joten toivon innostuksen nyt pysyvän yllä, on tämä niin mukava harrastus viemään ajatuksia muualle arjen asioista.

Vieläkö täällä blogissa joku käy lukemassa, vieläkö blogini on jonkun seurantalistalla? Jos neuleinto tässä nyt on palannut pidemmäksikin aikaa, niin eiköhän tämä blogikin tästä taas nouse henkiin.

Neulomisesta taas innostuneena, tein yksityisen Instagram-tilini oheen julkisen tilin, minne tulen varmastikin enemmän päivittämään kuvia keskeneräisistä käsitöistä ja muusta ei-niin-henkilökohtaisesta. Seurata saa, paulajulk tunnuksella löytyy. Myös yksityinen tili paularox on yhä olemassa ja sitäkin pääsee seuraamaan mutta tosiaan sinne vaatii mun hyväksynnän.

Jotain eroa näissä kuvissa on siihen edelliseen postaukseen... 

Eikö ne olekaan ne samat pöllöt... 

Pöllöt

Novita Nalle

Puikot 2.5mm

Ohjeen pienimmän lapsen koon mukaan neulottu,

sopivat 2,5-vuotiaan käteen pienellä kasvunvaralla

Tehty ajalla 11-18.1.14

No ne on nyt pojan pöllöt! Pienemmät puikot ja sama lanka sekä ohjeen koko kuin edellisissä tuottivat oikean kokoiset lapaset. Jes! Nämä myös vaikuttavat ihan lämpöisiltä ja käsiala on sen verran parempaa että kovin pahoja muhkuroita ei tullut mutta lapaset eivät siltikään ole liian löysät eli lämmittänevätkin. Tästä voidaan ehkä kokonaisuudessaan päätellä, tai ainakin arvailla, että mun kannattaa käyttää kirjoneuleen teossa ohuempia puikkoja, kuin yleensä käytettävälle langalle valitsisin, saadakseni sopivaa käsialaa aikaiseksi.

Olen huomannut myös, että kirjoneuleen teko on itseasiassa aika nopeaa, kun aina haluttaa nähdä miten kuvio etenee! Näiden kanssa siis on pitkästä aikaa joutunut joustamaan hieman nukkumaanmenoajastakin kun haluan vielä nähdä miltä ton seuraavan kerroksen jälkeen näyttää.

Pöllötkin näissä pienissä lapasissa näyttävät vähemmän vihaisilta kuin edellisissä, jopa ihan söpöiltä. Poikakin vaikutti tykkäävän, vaikka sisällä sovittaessa pitikin houkutella ja vähän lahjoa herkuilla... Ulkona kuitenkaan ei ollut ongelmaa pitää näitä, kaipa hänkin on jo oppinut että ulkona tulee kylmä jos ei ole käsineitä. Ei sillä että näillä näissä yli (tai alle, miten sen nyt ajattelee) 20 pakkasasteen lukemissa tarkenisi, mutta automatkalle passasivat käyttöön ihan hyvin.

Kukkuu!

Ne edelliset lapaset päätyivät lopulta 6,5-vuotiaan serkun matkaan täällä käydessään, olivat ihan hyvät hänelle. Olisi ne tosiaan omaankin käteeni menneet juuri ja juuri, mutta paremmin hänelle ja varmasti tulee käyttöönkin todennäköisemmin kuin itsellä. Voisin ehkä eri väreissä tehdä joskus itsellenikin kyllä pöllöt kuin ihaniahan nuo ovat, mutta seuraavaksi ehkä jotain muuta mallia puikoille!

Olen tehnyt tämän niin sanotun aktiivisen neuleurani aikana kaksi pipoa, joissa on ollut kirjoneuletta, ja molemmissa kirjoneuleosuudet kiristivät neuletta niin että niitä ei varmaan koskaan ole kukaan voinut käyttää enkä niitä kyllä osaa varsinaisina kirjoneuleina ajatellakaan. Niinpä julistin Facebookissa ottavani tälle vuodelle yhden aikomuksen - opetella kirjoneuletta. Kahdella langalla nyt ainaskin.

Tuon aikomuksen toteutus alkoi ihan hyvin, sillä jo ensimmäisenä päivänä kuluvaa vuotta opin Raikun mahtavilla ohjeilla pitämään lankoja käsissäni niin, ettei ne ole kokoajan toisiinsa solmiutuneet eikä keriä tartte kieritellä yli ja ali toistensa ympäri selvittääkseen sen sotkun. Niin siis sitä ennen, kun olin näistä lapasista neulonut pari ekaa kerrosta.

Taisin saada ensimmäisen lapasen valmiiksi toinen tai kolmas päivä tätä kuuta, innoissani siitä että ylipäänsä olin kyennyt neulomaan jotain jossa on tuollainen hieno kuvio ja jopa 2-vuotias E sen tunnisti pöllöksi, mutta jälki oli todella muhkuraista ja epätasaista. Marin blogista luin sitten sopivasti vinkkiä että niitä silmukoita kannattaa värejä vaihtaessa levittää oikeisiin mittoihinsa jotta langanjuoksustakin tulisi sopivan pituinen. Kappas, vasemman käden lapasta neuloessa pääsin tätä kokeilemaan ja oi autuutta kun jälki tasaantui todella paljon! Jee!

Neuloa posotin menemään toisenkin lapasen ja kun sitten molemmat olivat valmit, huomasin että niillä oli päällekkäin aseteltuna kokoeroa ainakin reilun senttimetrin verran niin leveydessä kuin korkeudessa. Kun se ensimmäinen oikean käden lapanenki oli jo pojalle hiukan iso tiukasta käsialasta huolimatta, niin pisti hieman epäilyttämään että mitähän tästä tulee. Jälki oli oli uudemmassa, isommassa lapasessa kuitenkin niin paljon tasaisempaa, että päätin kuitenkin purkaa sen oikean käden lapasen ja neuloa kuvio-osuuden uudelleen.

(Tästä alla olevasta kuvasta alkaen kuvassa näkyvät lapaset pesun ja asettelun jälkeen, käsiala tasoittuu siinä mukavasti!)

 

No, eilen sain neulomisen loppuun ja tänään viimeistelin lapaset ja ihan kivannäköisethän niistä tuli. Paitsi että ne on sopivat mulle, eikä suinkaan tuolle 2-vuotiaalle jolle niitä alunperin olin tekemässä. Ja nyt tuo uusiksi neulottu oikean käden lapanen on sen sentin-pari isompi kuin vasemman käden kappale. Että ei tämä nyt aivan sujunut niinkuin Strömsössä vai-miten-se-nyt-menikään?!

No, ei tuo kokoero sinänsä kädessä haittaa ja ehkä näitä tulee itsekin joskus käytettyä vaikka ei aivan oma väri olekaan (eikä passaa mun vaatteisiin, ou nou!). Vähän vilpoisakin saattaa olla varsinkin oiken käden lapanen kun saattoi se käsiala mennä turhankin löysäksi. Mutta opinpahan ainakin jo lankojen pitelyä ja ehkä vielä tuossa silmukoiden tasaamisessa ja langanjuoksujen hanskaamisessakin kehityn. Tarkoitus kyllä siis on todellakin jatkaa tällä tiellä! Ajattelin seuraavaksi ottaa saman mallin ja samat langat ja pienentää vaan puikkokokoa ja yrittää vähän (muttei liian!) tiukemmalla käsialalla uusiksi josko sais pojalle ne omat pöllöt kun hän niitä tarvitsisi (ja hänen ulkovaatteidensa perusteella väritkin on valittu). Että silleen, meni vähän niinku fifty-fifty onnistumiset ja epäonnistumiset tässä projektissa.

Pöllöt

Novita Nalle

Puikot 3mm ja 3.5mm

Ohjeen pienimmän lapsen koon mukaan neulottu,

sopivat omaan normaalikokoiseen (tai pienehköön) naisen käteeni

Tehty ajalla 30.12.13-11.1.14 

PS. Jotenkin noin pöllöt näyttää ihan vihaisilta...