sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Ainakin osa lukijoistani muistaa varmastikin mun aiemmat Roxette-jutut, ja osa on kommentoinutkin joskus että Roxetesta tulee nykyään aina minä mieleen. Tästä syystä ajattelin täälläkin kertoa että nämä minun ja ystäväni Roxette-seikkailut saivat tässä jatkoa kun kävimme mutkan Ruotsissa katsomassa Marien soolokiertueen kaksi viimeistä konserttia. Oli aivan mahtavaa, yksinkertaisesti. Tuntui että ruotsinkielisiä soolobiisejä laulaessa Marien ääni pääsi Roxette-keikkojakin paremmin oikeuksiinsa, aivan upean kuuloista! Ja aivan mielettömän mahtavaa ja kunnioitettavaa kuinka hyvin hän jaksaa vetää konsertteja kaikesta historiasta huolimatta, jättäähän se sellainen jälkensäkin ihmiseen pakosta. Mahtava, ihana ihminen, yksinkertaisesti.

Ja onnistuttiinhan me hänet lyhyesti tapaamaankin, samassa hotellissa kun majoittui... ;-)


Tällaista tällä kertaa, toivottavasti nämä seikkailut joskus vielä jatkuvat, vaikka nyt jo tuntuu käsittämättömältä miten paljon ollaan päästy jo kokemaan kuluneina reiluna kymmenenä vuonna. 

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014





Little Spare Time by Terri Kruse
madelinetosh tosh merino light
4mm puikot
Ohjeen koko 4v, sopiva tuli 2v 8kk ikäiselle
Kulutus 132g (väri maple leaf)
Tehty ajalla 5.3-15.4.2014

Kyllä muakin naurattais jos mulla ois noin ihana uusi neulepaita noin ihanasta langasta! (Totuus silti pojan ilmeisiin on tekonauru! Hetken sitä kesti ja sitten piti ottaa nyrpeä ilme kasvoille. Ei sillä että paita ois ollu niin kamala, mutta jotenkin hän on jo oppinut että kamerallehan ei muuten loputtomiin hymyillä ja äiti kuitenkin haluaa että hymyilis niin eipä kyllä todellakaan. Lienee ikään kuuluvaa...)


Aivan sattumalta bongasin tämän paidan jostain blogista ja silloin kyllä tuli heti sellanen fiilis että tää on aivan täysin PAKKO tehdä E:lle ja heti! Ja jotain ihanaa lankaa kerrankin kyllä oli hankittava. Nuo madelinetosh-langat on kyllä aika kamalan kalliita mutta olihan tämä kyllä todella ihanaa neulottavaa ja värikin niin ihana! Joskus kyllä mieluusti tekisin itsellenikin tästä jotain, mutta en nyt ihan heti raaski kyllä sellaiseen laittaa rahaa kun onhan tuota (kaikkea muuta) lankaa ennestäänkin. Alunperin haaveilin jade-nimisestä väristä tässä langassa, mutta ihan onni että päädyin tähän koska tuo on kyllä tosi mukavan pirteä. Se olisi ollut sellaista tummaa vihreää, joka kyllä sekin olisi varmasti ollut kaunis.


Puseron mallikin on aivan ihastuttava. Kaulus mukavan erilainen, ja silti vaikuttaa ihan toimivalta eikä ollut edes vaikea neulottava. Ja taskut tietysti pitää olla, sehän on itsestäänselvää ainakin E:n tahdon mukaan. Ja helmassakin mukava yksityskohta tuo pieni halkio nappeineen. Käytin samanlaisia nappeja sekä kauluksessa että helmassa, koska nuo löytyivät omasta takaa ja sopivat tähän aivan hyvin. 

Paita oli kiva myös neuloa kun on niin simppeli malli kuitenkin näine yksityiskohtineenkin. Nopeastihan tuo mun mittapuulla valmistuikin, todellakin! Ois jo vähän aiemminkin ollut valmis jos ei ois se liiviprojekti tullut väliin.

Ja toki poika piti huolen että palkkakin kuvaamisesta on saatava.

Minusta tämä pusero näyttää oikein mukavalta, siis sellaiselta että luulisi että olisi kiva pitää päällä (lapsen tapauksessa tuo nyt on aina vähän kyseenalaista, mutta kuitenkin), sellaiselta rennolta, ja silti myös aika tyylikkäältä. Kyllä tämä päällä kelpaa aivan hyvin vähän lämpimämmällä kelillä lähteä vaikka kaupungille tyylikkäänä pikkumiehenä. (Aivan niinkuin tällaisen vajaa kolmevuotiaan kanssa tulisi useinkin käytyä hengailemassa jossain kaupungilla, saatika niin että vaarana ei olisi ihanan paidan sotkeutuminen heti johonkin ruokaan tai kuraan tai vastaavaan.)


Varsin tyytyväinen siis olen tähän pojan paitaan ja olipa mukava kerrankin saada jotain tehtyä näinkin nopeasti valmiiksi. Toivotaan nyt vain että käyttöä paidalle tulee tarpeeksi, täytynee katsoa voisiko tämä toimia ihan ulkoillessakin haalarin alla lämmittämässä, ja jos voi, niin kuinka tämä herkkähipiäinen lapsi tämän antaa esimerkiksi aamukiireessä pukea. Lankahan on kyllä todella pehmeää eikä taatusti kutita, mutta aina sitä jotain hermostumisen aihetta löytyy äidin tekemistä neuleista.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014


Liivi by Drops Design
Drops Baby Merino
2.5mm ja 3mm puikot
Ohjeen koko 2v, juuri ja juuri sopiva "normaalikokoiselle"
(ennemmin isolle kuin pienelle) 2,5-vuotiaalle
Kulutus vihreä (31) 84g
Tehty ajalla x.3-8.4.2014

Viime vuonna E:llä oli ensimmäinen päiväkodin valokuvaus ja silloin hän oli ihan tavallisessa, kaupasta ostetussa paidassa kuvassa. Mitään juhlavia kauluspaitoja en tänäkään vuonna kuvaan ajatellut hänelle pukea, mutta ajattelin että jotain omatekemää olisi kiva kuvaan saada. Neulepuseroita on turha kuvitella että tämä poika suostuisi sisätiloissa pitämään (on lämminveristä sorttia ja tuntuu nuo neuleet yleensä olevan lajia "käy kipeääääääää" eli kutittaa). Niinpä ajattelin että liivi voisi olla turvallinen vaihtoehto. Valokuvaus on perjantaina, ja sopivasti sain liivin valmiiksi eilen tiistaina. Huomenna en enää olisikaan ehtinyt neuloa, joten voitanee todeta että aika viime tippaan taas meni, mutta mitäpä se haittaa kun kuitenkin valmistui.


Tein liivin 2-vuotiaan koon mukaan, ja aika justiinsa siitä tuli kyllä. E:hän on nyt 2 vuotta ja pian 8 kuukautta, ja ihan sellainen normaalikokoinen poika on. Seuraava koko kuitenkin oli 3-4 vuotta, joten ajattelin että siinä voisi kuitenkin olla liikaa väljyyttä. Tiedä sitten olisiko ollut, ja vähän harmittaa että kasvun varaa tässä ei oikein ole. Saattaa siis jäädä käyttö yhteen valokuvaan jos ei tule joskus arkena sitten muuten vaan laitettua päälle, ennenkuin jää jo pieneksi.

Liivin ohje oli mielestäni kirjoitettu vähän ärsyttävästi kun siinä oli useampikin kohta jossa muutaman rivin jälkeen tuli sellaisia huom lue tämä ennen kuin jatkat neulomista -kohtia jotka ovat rasittavia jos ei jaksaisi ajatella montaa asiaa yhtäaikaa. Mutta muutoin liivi oli kyllä ihan mukavaa neulottavaa ja onhan tuo kivan näköinenkin joten jos tarvetta joskus olisi niin voisin kuvitella tekeväni samalla ohjeella uudenkin. Ihan yhtä kertaa varten ei kuitenkaan jaksaisi oikeastaan mitään neuloa, niin saapa nyt nähdä tuleeko kuitenkaan toista tehtyä koskaan, ellei tosiaan tule opeteltua tällaisen pukemista pojalle ihan normaali arkenakin. 

Siihen viralliseen tarhakuvaan tämä olisi tarkoitus pukea mustan paidan ja mustien housujen kanssa, luulisin että näyttää ihan kivalta. Toivottavasti ottavat vaan kuvan sillä tavalla sopivalta etäisyydeltä että liivistä jotain edes näkyy. Vihreä väri ei kuvissa toistu aivan niin kirkkaana kuin se oikeasti on, eli kauniimpi tuo väri on luonnossa kuin näissä kuvissa, vaikka eipä se kuvissakaan varsinaisesti rumalta näytä. Jospa kuitenkin ammattikuvaajan laitteilla vihreäkin olisi vähän kirkkaampi. Tai sanotaanko että ammatilaisen taidoilla, ihan hyvä järkkäri mullakin on mutta ihan niinkuin jaksaisin sitä kauheasti säätää lasta kuvatessa... tai muulloinkaan...


Poika on aika ennakkoluuloinen näitä sovituksia kohtaan ja lahjoahan taas täytyi viimeisillä joulupipareilla jotka saatiin mummilta (tosin mummilassa niitä taisi vielä olla lisääkin). Kätevästi puolikas pipari mahtui tuonne pikkutaskuunkin. Se ehkä oli varsinaisen herkkujen saamisen lisäksi toinen tarpeeksi hauska juttu jotta liivi suostuttiin pukemaan päälle.

Mutta se mikä tässä on ihmeellistä on se, että kun pukemiseen oli saatu suostuteltua, niin kuulemma tämä olikin kiva päällä eikä kutittanut, tai siis "käynyt kipeäääääää"! Joten jee, tässäkö lanka josta voi tehdä jotain muutakin myöhemmin?! Vai olisko se vaan tuo suht avoin kaula-aukko ja hihattomuus, joiden vuoksi neule annettiin olla päällä jopa kuvien oton jälkeen. Ja ainakin poika lupasi että antaa sitten perjantaina hoitajien pukea tämä hänelle valokuvaan. Aamupalalle sitä tuskin vielä kannattaa laittaa jos haluaa varmistella että kuvassa ei näkyisi jotain puuroklimppejä tai vastaavaa.

Napit löysin, kuten yleensäkin, Nappi-Kikasta, enkä ollut liikkeessä sisällä kuin ehkä minuutin tai kaksi sillä napit iskivät silmään heti kun nappihyllylle kävelin. Aika söpöt ja hyvin sopii liiviin ja tuo siihen jotain hauskuutta. Pojan mielestä ne oli ensikatsomalta sammakot, mutta kyllä me sitten tultiin siihen tulokseen että pöllöjä ne kuitenkin on.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Mulla on vaikka kuinka monta neuletta tekeillä, ja varmaan jopa valmistakin pian on näyttää kun E:llä olisi perjantaina hoitopaikassa valokuvaus johon olen tekemässä (joo, yhä tekemässä kun nyt eletään tiistaita, hyvin ehtii!) neuleliiviä. 

Ennen kuin tuosta liivistä tai muistakaan valmistuneista pääsen bloggaamaan, niin tällainen tärkeä juttu tähän väliin, että meidän Igor täytti reilu viikko sitten jo 16 vuotta! Aivan pääsi unohtumaan täällä kertoa asia. 

Erään Facebook-linkin innoittamana otin jokin aika sitten kuvan itsestäni ja Igorista nyt, verrattuna samoihin tyyppeihin 16 vuotta sitten kesällä kun hänet perheeseen haimme. Ollaan me vähän muututtu tuossa ajassa. 


Igor on kyllä cavalieriksi todella harvinaisen iäkäs, jonkun nettisivun perusteella keski-ikä rodun edustajilla olisi vajaa 9 vuotta. Toivottavasti Igor jaksaa olla luonamme vielä hyvän aikaa.