Vauvan myssy, sukat ja lapaset

Viking Baby Ull

2.5mm puikot

Kulutus yhteensä violetti (371) 81g
 

Myssy ohjeen isoimman koon mukaan.
Sukkiin loin 48 silmukkaa. Lapasiin loin myös 48 silmukkaa ja neuloin 
alkuun junasukkien tapaan joustinta ja oikeat ja nurjat "raidat". 
Raitojen jälkeen sileää ja 20 kerroksen jälkeen 
joka kerros kavennukset kunnes neljä silmukkaa jäljellä.

Ystäville syntyi pari kuukautta sitten tyttövauva ja tänään viimein päästiin tapaamaan hänet ensimmäistä kertaa kun oma perhe oli flunssien osalta terveenä kaikkinensa. Tuliaisiksi veimme leipomiemme suklaakakun ja jouluisan puolukka-maustekakun puolikkaiden sekä peltileivän lisäksi kuvissa näkyvät villaiset asusteet vauvalle. 

Sukkien ja lapasten suhteen olo oli suht luottavainen että eiköhän nämä ihan sopivat ole pienelle, muistelen että E:llä ainakin yhdet ja samat junasukat menivät vaikka kuinka monta kuukautta oikein hyvin. Myssyn osalta valitsin isoimman koon kun muistan että työkaverille samanlaisen tehtyäni totesin keskimmäisellä koolla tulevan niin pienen päähineen että voidaan puhua vastasyntyneen koosta, eli ehkä parin kuukauden ikäiselle voi jo valita tuon isomman koon tällä langalla ja minun käsialallani.

Viime aikaisen neulomisinnon mukaisesti tämänkin setin tekeminen kesti kyllä kauemmin kuin viimeksi samanmoisen tekeminen, mutta tarkkaa aloituspäivämäärää mulla ei ole muistissa, veikkaan että noin kuukausi meni että löytyi tarpeeksi aikaa jolloin jaksoin neuloa, ehdin neuloa, huvitti neuloa ja kykenin neulomaan. Mutta kyllä kannatti tehdä, mielettömän söpöt tuli ja vaikuttivat käyttäjän vanhemmatkin tykkäävän tuomisista. Toivottavasti myös käyttäjä on sitä mieltä että nämä on ihan jees pukea päälle. 

PS. Peltileivän ohjeen olen joskus kirjoittanut vanhan blogin puolelle, ja sitä kutakuinkin noudatettiin tälläkin kertaa:

5dl vettä
1ps kuivahiivaa
noin 2rkl siirappia
1-2tl suolaa
noin 11-12dl jauhoja ja hiutaleita (taisin laittaa suunnilleen 3dl kaurahiutaleita, 2dl grahamjauhoja, 2dl ruisjauhoja, 4dl
hiivaleipäjauhoja)
loraus öljyä
1prk aurinkokuivattuja tomaatteja kuutioina

Sekoitin kädenlämpöiseen veteen siirapin, suolan ja osaan jauhoja sekoitetun kuivahiivan. Sitten sekaan loput jauhot, öljy sekä valutetut tomaatit. Taikinasta tuli melko löysää ja se taputeltiin suoraan pellille. Siinä sitten annettiin kohota vajaan tunnin, ajeltiin taikinapyörällä siten että muodostuu neliöitä, voideltiin vedellä ja paistettiin uunissa 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Tuloksena todella pehmeää ja maukasta leipää. Todella helppo tehdä ja tähänhän voi käyttää melkeinpä mitä vain jauhoja ja mitä nyt kaapista löytyykään - siemeniä, juustoraastetta, porkkanaraastetta, mistä vain tykkääkin.

Täällä on nyt muutettu uuteen kotiin ja langatkin alkavat olla löytäneet paikkansa. Palaan lähiaikoina asiaan vihdoinkin jonkin valmistuneen neulomuksen kanssa mutta nyt alkuun vinkkinä, että tein pikainventaarion langoilleni ja ensi hätään myyntiin joutavat olisi nyt merkitty lankavarasto-sivulle myytäväksi. Jos jokin merkityistä kiinnostaa, niin yhteyttä voi ottaa osoitteeseen paulan.neuleet at gmail.com ja tarjota sopivaksi katsomaa summaa langoista. Jossain vaiheessa varmaan tarkemmin listaan joutilaat langat ja saatan jotain hintaakin miettiä mutta ainakin tähän hätään näin. Pakko vähän karsia kun ei vain ole mitään järkeä säilöä kivoja lankoja joista ei saa koskaan mitään tehtyä. Jostain suunnasta siis alettava luopumaan itselle turhasta!

Uusi koti on kyllä maailman paras ja mieliala ja into monenlaistakin tekemistä kohtaan aivan eri kuin viimeisen puolen vuoden evakkoasumisen aikana. Joten toivottavasti niitä neuleasioitakin jatkossa putkahtelisi tännekin asti silloin tällöin taas!

Lepää rauhassa Igor-rakkaamme.

Kiitos lukuisista vuosista jotka olit luonamme. 

29.3.1998-21.7.2014

Mulla ei oo neulomiset kovin suuresti edenneet tuosta edellisestä, selkävaivojen takia en ole esimerkiksi nyt melkein kahteen viikkoon juuri voinut neuloa. Mutta eiköhän tässä jonkin ajan kuluttua neuleiden osalta edetä, yhdet sukat on nyt ihan hyvässä vauhdissa ainakin kun ennen tätä selkävaivaa sain neonraitaiset sukat puikoille.

Suurin osa ajatuksista pyörii nyt kuitenkin tämän tyyppisten juttujen ympärillä. Uuteen muuttoa odotellessa!

Täällä se vaan blogihiljaisuus on jatkunut ja jatkunut. Neulonut olen kyllä satunnaisesti mutta aika hitaalla tahdilla ja työstä toiseen vaihdellen. Meillä on jonkinlainen välitila menossa elämässä kun muutimme vanhasta kodistamme muualle muuttaaksemme taas uuteen kotiin toivottavasti vain muutamien kuukausien kuluttua. Uutta kotia odotellessa tuntuu ettei oikein neuleisiinkaan osaa tarttua kunnolla. Ehkä tässä väliaikaisessa kodissa ongelma (tai ainakin osa sitä) on se että en ole jaksanut levittää neulomuksiani mitenkään esille ja tuntuu etten edes muista mitä olen ollut tekemässä. Otin kyllä muutossa mukaan kaikki keskeneräiset neuleet ja joitain lankojakin, joten sinänsä mahdollisuuksia neulomiseen kyllä on. Mikään ei kuitenkaan aivan erityisesti houkuta, joten tulee sitten neuloskeltua kerros sitä, kerros tätä, ja näin tuntuu ettei mikään työ oikeasti etene.

Väliaikaiskoti on sukulaisen asunto, jossa hänen huonekalunsa valmiina, joten tuntuu että täysillä tänne ei pysty kotiutumaan ja oleminen täällä on lähinnä arjen pyörittämistä ja uuden kodin odottamista. Onneksi sijainti on sellainen että lähes kaikkialle on lyhyt matka jolloin näin kesäaikaan varsinkin on helppo vapaapäivinä lähteä pyörälläkin useisiinkin leikkipuistoihin ja vaikka kaupunkiinkin viettämään aikaa, jolloin ei tarvitse niin paljon viettää aikaa paikassa joka ei kodilta tunnu. Enkä siis varsinaisesti valita, kyllähän täällä asua voi, hyvinkin, ja puhutaan kuitenkin lyhyestä ajasta ja esimerkiksi lapsi viihtyy hyvin, mutta onhan se tietyllä tavalla väsyttävää kun tuntuu toisten nurkissa asumiselta vaikka ihan oman perheen kesken vain ollaankin. Ja aivan mahtavaa että tällainen ratkaisu väliaikaisasumiseen oli mahdollinen! Joten kiitollinen ja tyytyväinen olen, mutta tosiaan - omaa kotia odotellessa siltikin. Neuleetkin varmaan asettuvat sinne sitten paremmin, heh. Mutta sitä ennen - pitäisi päättää toimenpiteet noiden keskeneräisten kohdalta, ja sitten yrittää oikeasti jotain tehdä valmiiksikin. Vaikka en halua neulomisesta mitään stressiä ottaakaan enkä liian vakavasti siihen suhtautua, niin on se vaan oikeasti järjetöntä iänkaiken pitää keskeneräisiä odottamassa.

Niinpä ajattelin nyt blogihiljaisuuden rikkoaksenikin kuvata tänne kaikki keskeneräiset ja ne langat joille on selkeä suunnitelma, ja listata myös ne (suht) selkeät suunnitelmat joille langat vielä puuttuu. Jos tämä toisi kaivattua järjestelmällisyyttä asiaan ja samalla saisin kehiteltyä langoille ja neuleille sellaisen säilytysratkaisun että ne olisivat houkuttelemassa puoleensa, ja saisin johonkin tartuttua silläkin ajatuksella että edes jonkun neulomuksen saisin väliaikaisasumisen aikanakin valmiiksi. Varmasti jotain tarveneuleitakin olisi muistettava ensi syksyä ja talvea varten, lapselle siis ainakin. Hyvin kaksi talvea palvellut kummitädin neuloma villahaalarikin täytyy ensi syksynä jo laittaa säilytykseen, koska enää se ei tule mahtumaan pojalle. Sellainenkin siis pitäisi neuloa, koska kaupastahan ei tietenkään voi villaa lapselle ostaa, ei ei ei... Varmaan sellainen pitäisikin jo nyt lyödä puikoille jos aikoisi ensi talveksi saada tehtyä, huh!

Aloitanpa uusimmasta puikoille päässeestä. Tästä ehkä hieman mielenkiintoisen värisestä alusta olisi tulossa 3 in 1. Tätä olen nyt ihan viimeisimmät illat neuloskellut ja ehkä luonnollisesti, kun viimeisin aloitus on, tämä innostaa tässä kohtaa eniten.

Clincher-huivin aloitin ihan muuton jälkeen, kun tuntui että tarvitsi jotain todella aivotonta neulottavaa. Valikoin langaksi pikaisesti jonkun yksittäisen sukkalankakerän. Aluksi tuo väri vaikutti ihan kivalta huiviin mutta en kyllä enää ole yhtään varma. Ehkä tämä silti on sellainen jonka voisi jopa saada tehtyä - juurikin niiden iltojen myötä kun kaipaa käsille tekemistä mutta aivot ei toimi juurikaan.

Nämä langat purin aiemmin yhdestä kovin epäonnistuneesta puserosta ja nämä yhdistän Cinnieen jonka tekemistä olen suunnitellut jo jonkin aikaa. En muista olenko tutkinut kävisikö tuo tiheyden puolesta mutta kyllä edelleen tuo tuntuu ihan kiinnostavalta vaihtoehdolta. Väri on luonnossa hyvin syvä violetti, kaunis. Ehkä pitkähihaisena tekisin. Tämä olisi kyllä kiva jo näin kesällä, mutta ehkä ensi vuoden kesälle aikaisintaan olisi edes teorettinen mahdollisuus saada tehtyä!

Tämän virkatun eläinpeiton aloitin E:lle jo hänen ollessaan vielä mahassani, ja nyt parin kuukauden kuluttua hän täyttää kolme vuotta. Eh. Kyllä tämä on pakko joskus tehdä loppuun, ehkä viimeistään sitten vaikka E:n omille lapsille tai jotain sellaista. Voisin melkein delegoida jollekin tän jatkamisen jos joku haluaa, virkkaus on kamalaa mun ranteelle. Vai onko kokemusta, jos virkatessa ranne kipeytyy niin auttaisiko joku sellainen ergonominen virkkuukoukku, olen antanut itseni ymmärtää että nykyään sellaisiakin on olemassa?

Sylvin langat. Ystävälle luvattu myöskin joskus vuoden 2010 lopulla? Langat hankittu vuonna 2011? Ja sitten iski raskaus ja loppu on historiaa. Mutta edelleen aivan EHDOTTOMASTI haluan tämän tehdä rakkaalle ystävälle joten vaikka hän jo taannoin kyseli josko hänen kannattaisi itse yrittää tuo tehdä niin en oikein halunnut luopua langoista vielä, kyllä mä tän vielä teen!

Mesa. Ei tästä kyllä taida tulla mitään. Värit ei enää houkuttele ja jotenkin tuo kaulus häiritsee mua. Ja neule nimenomaan puserona ei houkuttele yleensäkään, oon nimittäin huomannut että olisi kannattanut ehkä silloin lapsen vauvavuonna yrittää tehdä jotain sille raskauden jälkeiselle mahalle, koska nykyään musta tuntuu että tietynlaiset vaatteet saa mut näyttämään siltä niinkuin olisin aina ja jatkuvasti jossain puolivälissä raskautta menossa (enkä ole siis menossa yhtään missään vaiheessa jos joku sitä epäilee) ja valitettavasti neulepuserot on yksi tyyppi vaatteista joka helposti osuu tähän kategoriaan. Takeissa nappilista tai vetoketju jotenkin hälventää asiaa, mutta puserot on mun ongelma, varsinkin jos ne on yhtään vartalonmyötäisiä. Että näin. Taidan nyt tässä julkisesti tuomita tän purkuun.

Ripplen olen aloittanut ilmeisesti marraskuussa 2010. Tuossa tuo vartalo-osa on jo viimeistelyjä vaille valmis ja hihatkin näköjään yllättävän pitkällä. Tämäkään ei tuon mun mahaongelman takia imartele ja muutenkin epäilen josko tuo enää mulle sopisi. Ongelma vaan on ettei Alpacan purkaminen houkuttele yhtään ja kun tuo on noin pitkällä kuitenkin niin olisihan se ehkä järkevämpää tehdä tuo loppuun ja vaikka yrittää etsiä uusi omistaja sille jos ei itsellä olekaan käyttöä? Vai puranko? Vai mitä teen? Voi kunpa vois sysätä jollekulle neulottavaksi loppuun, kun itsellä ei oikein tunnu löytyvän motivaatiota muttei paitaparkaa viitsisi tuossa vaiheessa tuhoonkaan tuomita, sinänsä kuitenkin oikein nätti.

Sitten on sekalaisten kori. Oranssit sukat itselleni Knitting Vintage Socks -kirjasta, harmaat pöllölapaset miehelle, turkoosista Muskatista pojalle aloitettu huppari ja sitten tuo neonlanka ja harmaat Fabelit joista tulisi mulle itselleni sukat. Muuten nää kaikki saa ollakin olemassa ja joskus ehkä voin jatkaa mutta tuo huppari aiheuttaa surkeutta. Tosi ihana malli, mutta jotenkin tuon värin ja mallin yhdistelmä alkoi häiritsemään mua kovin tyttömäisenä ja vaikka yleensä en lasta puekaan mihinkään sukupuolikoodattuihin vaatteisiin niin sen verran tuo vaan kävi häiritsemään että tuli aika alkuvaiheessa jo hyljättyä hupparin alku. Luultavasti puran tuon ja teen sitten jotain muuta tuosta lapselle. Tai jollekin muulle, sillä aika vähän tuollaisia puseroita poika tarvitsee ja vaikka se villahaalari ensi talveksi olis kyllä aika paljon pakompi juttu tehdä.

Että tämmösiä. Myös veljen ja puolisonsa joululahjaksi tämän vuoden aikana valmistuvaksi luvatut neulomukset täytyy muistaa, ja se pojan haalari (toisto saa ehkä uskomaan että se pitäisi ajoissa aloittaa) ja varmasti lapsi tarvitsee myös uusia sukkia ja lapasia ennen pitkää. Kesän juuri alettuahan näitä on hyvä hetki miettiä tietenkin. Eli ei stressiä mutta kyllä tälle keskeneräisten töiden määrälle sopisi jotain tehdä! Mietin vaan tässä, että jos lankaa on se ainakin kaksikymmentä kiloa niin minäköhän vuonna ne on kaikki neulottu tällä tahdilla?! Onneksi ne on nyt muualla säilytyksessä niin ei tartte vahingossakaan katsoa kuinka järkevästi sitä joskus on ostellut ties kuinka moniin puseroihin lankoja, joiden aiottuja kohteita ei ehkä enää todellakaan edes muista!

Ainakin osa lukijoistani muistaa varmastikin mun aiemmat Roxette-jutut, ja osa on kommentoinutkin joskus että Roxetesta tulee nykyään aina minä mieleen. Tästä syystä ajattelin täälläkin kertoa että nämä minun ja ystäväni Roxette-seikkailut saivat tässä jatkoa kun kävimme mutkan Ruotsissa katsomassa Marien soolokiertueen kaksi viimeistä konserttia. Oli aivan mahtavaa, yksinkertaisesti. Tuntui että ruotsinkielisiä soolobiisejä laulaessa Marien ääni pääsi Roxette-keikkojakin paremmin oikeuksiinsa, aivan upean kuuloista! Ja aivan mielettömän mahtavaa ja kunnioitettavaa kuinka hyvin hän jaksaa vetää konsertteja kaikesta historiasta huolimatta, jättäähän se sellainen jälkensäkin ihmiseen pakosta. Mahtava, ihana ihminen, yksinkertaisesti.

Ja onnistuttiinhan me hänet lyhyesti tapaamaankin, samassa hotellissa kun majoittui... ;-)

Tällaista tällä kertaa, toivottavasti nämä seikkailut joskus vielä jatkuvat, vaikka nyt jo tuntuu käsittämättömältä miten paljon ollaan päästy jo kokemaan kuluneina reiluna kymmenenä vuonna. 

Little Spare Time by Terri Kruse

madelinetosh tosh merino light

4mm puikot
Ohjeen koko 4v, sopiva tuli 2v 8kk ikäiselle

Kulutus 132g (väri maple leaf)
Tehty ajalla 5.3-15.4.2014

Kyllä muakin naurattais jos mulla ois noin ihana uusi neulepaita noin ihanasta langasta! (Totuus silti pojan ilmeisiin on tekonauru! Hetken sitä kesti ja sitten piti ottaa nyrpeä ilme kasvoille. Ei sillä että paita ois ollu niin kamala, mutta jotenkin hän on jo oppinut että kamerallehan ei muuten loputtomiin hymyillä ja äiti kuitenkin haluaa että hymyilis niin eipä kyllä todellakaan. Lienee ikään kuuluvaa...)

Aivan sattumalta bongasin tämän paidan jostain blogista ja silloin kyllä tuli heti sellanen fiilis että tää on aivan täysin PAKKO tehdä E:lle ja heti! Ja jotain ihanaa lankaa kerrankin kyllä oli hankittava. Nuo madelinetosh-langat on kyllä aika kamalan kalliita mutta olihan tämä kyllä todella ihanaa neulottavaa ja värikin niin ihana! Joskus kyllä mieluusti tekisin itsellenikin tästä jotain, mutta en nyt ihan heti raaski kyllä sellaiseen laittaa rahaa kun onhan tuota (kaikkea muuta) lankaa ennestäänkin. Alunperin haaveilin jade-nimisestä väristä tässä langassa, mutta ihan onni että päädyin tähän koska tuo on kyllä tosi mukavan pirteä. Se olisi ollut sellaista tummaa vihreää, joka kyllä sekin olisi varmasti ollut kaunis.

Puseron mallikin on aivan ihastuttava. Kaulus mukavan erilainen, ja silti vaikuttaa ihan toimivalta eikä ollut edes vaikea neulottava. Ja taskut tietysti pitää olla, sehän on itsestäänselvää ainakin E:n tahdon mukaan. Ja helmassakin mukava yksityskohta tuo pieni halkio nappeineen. Käytin samanlaisia nappeja sekä kauluksessa että helmassa, koska nuo löytyivät omasta takaa ja sopivat tähän aivan hyvin. 

Paita oli kiva myös neuloa kun on niin simppeli malli kuitenkin näine yksityiskohtineenkin. Nopeastihan tuo mun mittapuulla valmistuikin, todellakin! Ois jo vähän aiemminkin ollut valmis jos ei ois se liiviprojekti tullut väliin.

Ja toki poika piti huolen että palkkakin kuvaamisesta on saatava.

Minusta tämä pusero näyttää oikein mukavalta, siis sellaiselta että luulisi että olisi kiva pitää päällä (lapsen tapauksessa tuo nyt on aina vähän kyseenalaista, mutta kuitenkin), sellaiselta rennolta, ja silti myös aika tyylikkäältä. Kyllä tämä päällä kelpaa aivan hyvin vähän lämpimämmällä kelillä lähteä vaikka kaupungille tyylikkäänä pikkumiehenä. (Aivan niinkuin tällaisen vajaa kolmevuotiaan kanssa tulisi useinkin käytyä hengailemassa jossain kaupungilla, saatika niin että vaarana ei olisi ihanan paidan sotkeutuminen heti johonkin ruokaan tai kuraan tai vastaavaan.)

Varsin tyytyväinen siis olen tähän pojan paitaan ja olipa mukava kerrankin saada jotain tehtyä näinkin nopeasti valmiiksi. Toivotaan nyt vain että käyttöä paidalle tulee tarpeeksi, täytynee katsoa voisiko tämä toimia ihan ulkoillessakin haalarin alla lämmittämässä, ja jos voi, niin kuinka tämä herkkähipiäinen lapsi tämän antaa esimerkiksi aamukiireessä pukea. Lankahan on kyllä todella pehmeää eikä taatusti kutita, mutta aina sitä jotain hermostumisen aihetta löytyy äidin tekemistä neuleista.