lauantai 11. tammikuuta 2014

Olen tehnyt tämän niin sanotun aktiivisen neuleurani aikana kaksi pipoa, joissa on ollut kirjoneuletta, ja molemmissa kirjoneuleosuudet kiristivät neuletta niin että niitä ei varmaan koskaan ole kukaan voinut käyttää enkä niitä kyllä osaa varsinaisina kirjoneuleina ajatellakaan. Niinpä julistin Facebookissa ottavani tälle vuodelle yhden aikomuksen - opetella kirjoneuletta. Kahdella langalla nyt ainaskin.



Tuon aikomuksen toteutus alkoi ihan hyvin, sillä jo ensimmäisenä päivänä kuluvaa vuotta opin Raikun mahtavilla ohjeilla pitämään lankoja käsissäni niin, ettei ne ole kokoajan toisiinsa solmiutuneet eikä keriä tartte kieritellä yli ja ali toistensa ympäri selvittääkseen sen sotkun. Niin siis sitä ennen, kun olin näistä lapasista neulonut pari ekaa kerrosta.

Taisin saada ensimmäisen lapasen valmiiksi toinen tai kolmas päivä tätä kuuta, innoissani siitä että ylipäänsä olin kyennyt neulomaan jotain jossa on tuollainen hieno kuvio ja jopa 2-vuotias E sen tunnisti pöllöksi, mutta jälki oli todella muhkuraista ja epätasaista. Marin blogista luin sitten sopivasti vinkkiä että niitä silmukoita kannattaa värejä vaihtaessa levittää oikeisiin mittoihinsa jotta langanjuoksustakin tulisi sopivan pituinen. Kappas, vasemman käden lapasta neuloessa pääsin tätä kokeilemaan ja oi autuutta kun jälki tasaantui todella paljon! Jee!



Neuloa posotin menemään toisenkin lapasen ja kun sitten molemmat olivat valmit, huomasin että niillä oli päällekkäin aseteltuna kokoeroa ainakin reilun senttimetrin verran niin leveydessä kuin korkeudessa. Kun se ensimmäinen oikean käden lapanenki oli jo pojalle hiukan iso tiukasta käsialasta huolimatta, niin pisti hieman epäilyttämään että mitähän tästä tulee. Jälki oli oli uudemmassa, isommassa lapasessa kuitenkin niin paljon tasaisempaa, että päätin kuitenkin purkaa sen oikean käden lapasen ja neuloa kuvio-osuuden uudelleen.

(Tästä alla olevasta kuvasta alkaen kuvassa näkyvät lapaset pesun ja asettelun jälkeen, käsiala tasoittuu siinä mukavasti!)


No, eilen sain neulomisen loppuun ja tänään viimeistelin lapaset ja ihan kivannäköisethän niistä tuli. Paitsi että ne on sopivat mulle, eikä suinkaan tuolle 2-vuotiaalle jolle niitä alunperin olin tekemässä. Ja nyt tuo uusiksi neulottu oikean käden lapanen on sen sentin-pari isompi kuin vasemman käden kappale. Että ei tämä nyt aivan sujunut niinkuin Strömsössä vai-miten-se-nyt-menikään?!


No, ei tuo kokoero sinänsä kädessä haittaa ja ehkä näitä tulee itsekin joskus käytettyä vaikka ei aivan oma väri olekaan (eikä passaa mun vaatteisiin, ou nou!). Vähän vilpoisakin saattaa olla varsinkin oiken käden lapanen kun saattoi se käsiala mennä turhankin löysäksi. Mutta opinpahan ainakin jo lankojen pitelyä ja ehkä vielä tuossa silmukoiden tasaamisessa ja langanjuoksujen hanskaamisessakin kehityn. Tarkoitus kyllä siis on todellakin jatkaa tällä tiellä! Ajattelin seuraavaksi ottaa saman mallin ja samat langat ja pienentää vaan puikkokokoa ja yrittää vähän (muttei liian!) tiukemmalla käsialalla uusiksi josko sais pojalle ne omat pöllöt kun hän niitä tarvitsisi (ja hänen ulkovaatteidensa perusteella väritkin on valittu). Että silleen, meni vähän niinku fifty-fifty onnistumiset ja epäonnistumiset tässä projektissa.



Novita Nalle
Puikot 3mm ja 3.5mm
Ohjeen pienimmän lapsen koon mukaan neulottu,
sopivat omaan normaalikokoiseen (tai pienehköön) naisen käteeni
Tehty ajalla 30.12.13-11.1.14 

PS. Jotenkin noin pöllöt näyttää ihan vihaisilta...  

22 kommenttia:

  1. Ihanat. Minulla on turkoosit pöllöt mustalla pohjalla.
    Mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  2. No näähän on hauskat! Mullakin on mielessä yks kirjoneuleohje, pitääpä lukasta nuo ohjeet ennen ku alkaa sählään.. yhdet onnistuneet kirjoneulelapaset oon tehny (pääkallolapaset) joskus 5v sitten, olisko ollu aloittelijan tuuria ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun mainitsit niin muistanki ne sun lapaset ainaski blogista. Nehän oli aivan onnistuneet tosiaan, vau! Ei mulla kyllä ne ekat kokeilut onnistunu yhtään...

      Poista
  3. Ihanat "angry owls"it! :)
    Minulla on hylättyjen neuleiden jemmassani aikamonta yksinäistä ja liian pientä kirjoneulelapasta, pitäisi varmaan antaa sama lupaus ensi vuodelle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaanki, angryt! Joo siitä vaan tekemään pareja, kyllä niille ottajia varmasti löytyy vaikka olis liian pieniä sulle tai ajatellulle saajalle!

      Poista
  4. Kyllä pöwwölapaset on aina ihanat :) Miekii yritän tänä vuonna panostaa aiempaa enemmän kirjoneuleisiin.

    VastaaPoista
  5. Yritin juuri uunnavuonna neuloa noita, mutta pistin ensimmäisenkin purkuun heti peukalon kohdalla, koska näytti siltä että siitä oli tulossa ihan valtava... Koko-ongelmia siis täälläkin. Hienot noista silti tuli, minusta värikin on oikein passeli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ennenki ollu tätä totuuden kieltämistä, viitaten tuohon etten lopettanu tai purkanu aiemmin vaikka koko näyttikin suurelta.... esim. synnytyksen alkuun liittyen näin pikkujuttuna ;D

      Poista
  6. Ihanat lapaset! Ei ole mun mielestä pöllöt vihaisen näköiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minusta ne yhä on vihaset, mutta kaippa tämäkin riippuu katsojasta :) Ehkä ne kattoo sua ystävällisemmin ;)

      Poista
  7. Ohjeen koko on kyllä tosi iso! Tein 3v kummipojalle vauvalangasta ( Ciao Trunte) ja niistä tuli sopivat. Tuo eriparisuus on tuttu juttu, mutta kun vaan enemmän tekee, niin se tasoittuu pois. Aivojen pitää oppia miten ne kädet toimiikaan :) Uutta vain putkeen kun siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta, sun opeillahan tää juttu muutenkin etenee :)

      Poista
  8. Söpöset pöllöt! Miusta enemminkin hämmästyneet kuin vihaiset :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pöllöjen ilmeet on monet selvästikin :)

      Poista
  9. Ma oon pysynyt kaukana kirjoneuleista, kun ne harvat kokeilut ovat yksinkertaisesti kiristaneet liikaa ja jalki on ollut tosi rumaa. Villasukissa oon ratkaissut mahdolliset koko-ongelmat silla, etta teen molempia sukkia samaan aikaan. Aloitan molemmat karjista samaan aikaan ja teen vuorotellen niita eteenpain. Kantapaat teen yleensa perakkaisina paivina ja sitten lopussa katson, kuinka pitkan varren saan niista langoista aikaiseksi. Oon huomannut, etta se sopii mulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rupeappa sääkin kokeileen, helpompaa tää on ku luulin, kun vähän viitsii lukea ohjeistuksia :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!