tiistai 24. joulukuuta 2013

 
Kämmekkäät
Novita 7 veljestä,  
turkoosi 13g, petrooli 16g ja harmaa 90g (yhteensä 119g)
Puikot 3.5mm

Joulun ainoa itsetekemäni joululahja oli kuvassa näkyvät kämmekkäät veljelleni. Olen muutamia vuosia sitten tehnyt hänelle kämmekkäät, joita hän joskus kovasti kehui hyviksi esimerkiksi autoa ajaessa ja ajattelin että haluaisin hänelle pitkästä aikaa nyt tehdä jotain, joten nämäpä olivat helppo valinta kun kerran tällaisista on tykännyt ja varmaan 4-6 vuodessa ne vanhatkin on jo kuluneet!

Kommenttia en ole vielä kuullut mutta ovat kuitenkin menneet perille (kummasti veljeä muistuttaneen joulupukin välityksellä...) joten uskalsin blogata.


Kun en millään kerennyt neuloa jouluksi enempää, mutta myös toista veljeä ja puolisoaan olisin halunnut jollain neulomuksella muistaa, niin laitoinpa heille sitten menemään lahjakortit, joilla lupaan neuloa heille ensi vuoden aikana toivomuksen mukaisen asusteen. Ehkä tämä ei ole aivan liikoja luvattu edes mun tahdilla, heh heh. Saapa nähdä millaisia toivomuksia sieltä tulee.


Sitten vielä hyvät joulunajan jatkot kaikille tämän jouluisan kuvan myötä. Siinä E-poika tyytyväisenä kasvattaa omaa lahjapinoaan! Ensimmäinen joulu kun oma lapsi todella ymmärtää jotain koko asiasta, joten ihan kotosalla omalla porukalla ollaan haluttu olla. Ja vaikka itse olen jälleen kerran flunssassa (muutaman päivän edellisen jälkeen ehdinkin olla terveenä) ja olo on aika ärsyttävä, niin kyllä mukavasti jouluolo on tullut lapsen iloa katsellessa. Kummasti 2-vuotiaskin näköjään osaa innostua yhdessä touhuilusta ja tietysti niistä lahjoista myös. Meillä kun menee usein viikkojakin että ehditään kunnolla viettää aikaa koko perheellä kun miehen vuorotyön vuoksi meidän aikuisten vapaapäivät menee välillä täysinkin ristiin, niin onhan se ihanaa kun nyt on sattunut niin että isilläkin on monta vapaata meidän kanssa! Poika sai lahjaksi muun muassa 2-vuotiaille sopivan sammakkopelin jota ollaan kolmestaan pelattukin tosi monta kertaa ja voi että on ollut mukavaa!

tiistai 17. joulukuuta 2013


Louhittaren Luolan Väinämöinen
turkoosi 38g
Puikot ohjeen mukaiset, 
muutenkin noudatettu ohjetta kutakuinkin täysin
Tehty ajalla 3.11.(?)-11.12.13

Tein ystävälle kämmekkäät 30-vuotislahjaksi. Hän asuu rapakon toisella puolen, ja ajattelin että siellä ehkä tällaisille voi olla vuodessa enemmänkin käyttöpäiviä kuin täällä meidän suunnalla. Ei sillä etteikö itsellekin käyttöä tällaisille löytyisi, mutta noin niinkuin pohjustuksena miksi juuri kämmekkäisiin päädyin.


Tämä malli viehätti tuolla kiinnitysyksityiskohdallaan ja sen ansiosta nämä myös tuntuivat muihin ehdolla olleisiin malleihin nähden mielenkiinnostavimmilta - saahan näihin hieman vaihtelua käytössä kiinnittämällä renksut nappeihin tai jättämällä kiinnittämättä. Napit näyttävät ihan kivalta yksityiskohdalta ihan noin vain ollessaankin.

Väinämöistä en ollut ennen neulonutkaan, vaikka mulla sitä kyllä toisissa väreissä pari vyyhtiä löytyi ennestäänkin. Tämän turkoosin kuitenkin ostin Käsityökauppa Ilosta ihan tarkoituksella näitä kämmekkäitä varten, ystävä kun on sinisen ystävä, ja nätti väri kyllä on. Lanka oli myös varsin mukava neuloa ja sitähän jäikin niin paljon että saanen lopusta vielä jotain vaikka itsellenikin. Napitkin sopivat aika kivasti langan väritykseen ja muutenkin malliin. Mukavasti napeissa on jotain katselemista muttei kuitenkaan liikaa. Napit löysin kuten yleensäkin Nappi-Kikan valikoimista.


Kuvissa kämmekkäät ovat omissa käsissäni, ystävän kädet ovat hieman omiani pienemmät mutta hyvin kämmekkäät näyttivät hänellekin sopivan. Ovat siis luovutettu saajalleen ja vaikutti aivan tykkäävän.


En malta olla lopuksi vielä vilauttamatta tällaista aivan mahtavaa käsityötä, joka ei kylläkään ole oma tekemäni. Pojan kummitäti ompeli nimittäin pojalle päiväpeiton yhdessä valitsemistamme kankaista, ja onhan se aivan upea. Lisää tästä voitte varmaan lähitulevaisuudessa lukea kummitädin blogista! Me ollaan kyllä supertyytyväisiä ja pojan huonekin näyttää heti siistimmältä kun sänky on välillä pedattukin!

Olen ennenkin saanut hyviä neuvoja kasvien suhteen blogin kautta, joten kysynpä josko joku osaisi kertoa orkidean hoidosta. Ja lisään tähän myös, että neuleasiaakin pitäisi tulla blogiin aivan tuota pikaa, joten sallinnette tämän pääaiheesta poikkeamisen!


Mulla on ollut tämä orkidea 1,5-2 vuotta. Se on tehnyt tänä aikana kaksi uutta kukkavartta, useamman uuden lehden ja kukkinutkin moneen otteeseen. Nyt siinä on tuo ihastuttavan runsas kukinta uusimmassa kukkavarressa. 

Harmikseni ostin pari viikkoa sitten hyasintin, jonka sijoitin tuohon orkidean vierelle pöydälle, ja se taisi koitua tässä turmioksi (vai olisiko voinut olla muka vain sattumaa), sillä juuri nyt tuo yksi (kuvassa näkyvä) kukkavarsi alkoi kellastua, tähän saakka varret ovat pysyneet kukinnan jälkeenkin vihreinä mikä on mun orkideahistorian aikana aivan uutta. Aina ennen varret ovat kuihtuneet heti kukinnan loputtua ja sitä myötä koko kasvi on sitten kuollut.

Harmittaa todella paljon jos tämä nyt tietää lopun alkua orkidealleni, joten olisi mukava nyt tietää, että pitäisikö tuo kellastunut osa varresta leikata, tai kenties koko kyseinen varsi, tai antaa vain olla noin, vai jotain aivan muuta?

lauantai 16. marraskuuta 2013


Drops/Garnstudio Alpaca
Punaista 66g, keltaista 54g
Lanka kaksinkertaisena
Puikot 3mm
Tehty noin ajalla 18.10.-13.11.13

Lapaset on valmiit! Mulle itselleni! Jee! Kivatkin ne on!

Tällaiset tunnelmat näistä. Neuloin ohjeen mukaisilla silmukoilla alkuunsa, mutta resorin jälkeen lisäsin 18 silmukkaa, kun ohjeessa olisi lisätty muistaakseni vain kuusi. Tämä siksi, että valitsemallani lanka ja puikot -yhdistelmällä lapaset eivät todellakaan olisi mahtuneet mun aika tavallisen tahi pienenpuoleisen kokoiseen naisen käteeni. Aika tiukkaa neulosta myös tuli, mikä on kyllä lämmittävyyttä ajatellen hyvä. Ja silti, vaikka ovat lämpimät, ei todellakaan Oulun tuulisilla keleillä näillä pyöräile ilman lisälämmikettä. Nyt alkuun mulla on alla ollut yhdet aivan ohkaiset villasormikkaat (kaupasta ostetut), ehkä yksinkertaisesta Alpacasta voisi tehdä oikein aluslapaset, mutta katsoo nyt jaksaako ja kehtaako. Oishan ne siitä kätevät, että jos tulee tehtyä useampiakin lapasia (kuten just nyt haaveilututtais!) niin voisi käyttää kaikkien kans! Mutta en tiiä jaksanko. Vois vaikka ihan ostaa jostain, kun ohuilla puikoilla tikuttelu ei hitautensa vuoksi ehkä kauheasti innosta.
 

Mutta lapaset on kivat ja nätit. Kuvaaminen oli vähän haastavaa, olisin tietysti halunnut kuvata ne nytjustihanheti kun ne valmistui keskiviikko-iltana, mutta ei tietenkään marraskuussa kuvausaikaa ole arkisin ollenkaan kun ainoa mahdollinen valoisa hetki menee aivan jossain muualla kuin neuleita kuvaamassa. Ja tänään aamulla ulkona ollessamme unohdin koko asian tyystin. Niinpä nämä räpsästiin viimeisillä vähänkin "valoisilla" hetkillä joskus kolmen aikaan iltapäivällä. Kuvaaja oli jo kiirehtimässä töihinsä, joten kovin erikoisiin in action -kuviin ei ollut aikaa. 

Ajattelin että olisin tarinoinut jotain tän hetken tilanteesta sen mun neulomislistan (todo) suhteen, mutta koska lapsi nukahti unilleen vasta puoli tuntia sitten ja itse on noin puolen tunnin päästä mentävä perässä jos haluan edes pari tuntia saada nukkua ennen herätystä (Jeps, meidän 2v 3kk on levoton nukkuja. LEVOTON. Ei kokonaisia öitä täällä edelleenkään.), niin täytyy nyt kipaista iltateelle ja sen semmoiselle. Joten ehkä palaan vielä asiaan joku muu päivä.

torstai 17. lokakuuta 2013

No niin, ei niissä lapsen sukissa niin kamalan kauaa mennyt, vaikkakin tämän asian nyt voi aina ottaa miten päin vain.  Pari viikkoa 2-vuotiaan sukkiin lienee jonkun mielestä melkosta hidasteluhommaa mutta oon aivan tyytyväinen tähän. Paitsi että aika käy kyllä vähiin tällä tahdilla ehtiä näitä niin sanottuja syksyn pakollisia neuleita tehdä tai edes aloittaa. Noh, teen mitä ehdin ja hyvä niin.
 

Lapsen sukat, 2-vuotiaalle joka käyttää koon 26 talvikenkiä
Sandnesin Sisua ja Lanettia noin 50g
Puikot 2.5mm
Tehty noin ajalla 4.-17.10.13

Värit tuossa ekassa sukkakuvassa on ihan liian haaleat, oikeasti tuo vessamme kauniissa ympäristössä otettu kuva on lähempänä totuutta vaikkei ihan oikeassa sekään. Mielellään olisin kuvannut sukat pojan jalassakin, mutta ei kiinnostanut just silloin niitä pukea ja toisaalta kuinka paljon lisäarvoa näin perusjuttujen esittelyyn sellainen kuva olisi tuonut. Pääsinpähän bloggaamaan aiemmin kuin jos olisin jäänyt odottamaan toiseen päivään.


Toisen sukan loppupuoliskolla alkuperäiset värit loppuivat, joten siinä jalkaosassa on sitten käytetty erilaista vihreää ja sinistä. Ei haittaa yhtään.

Loin sukkiin muistaakseni 60s, mikä on naurettavan paljon 2-vuotiaan sukkiin koska nehän tietysti venyy paljon, mutta eipähän ainakaan kiristä vaikka varren alla olis sisähousun ja villahaalarin lahjetta paksusti.

perjantai 4. lokakuuta 2013





Lapsen villatakki
Aloitin ehkä joskus elokuun alussa, valmistui 4.10.2013
Sekalainen erä muista projekteista jääneitä lankoja, 
ainakin Novita Nallea, 7 veljestä ja Isoveljeä, 
SandnesGarnin Lanettia, Sisua ja Alpakkaa, 
Dropsin Karismaa ja Araucanian Rancoa
Puikot 3.5mm
Kulutus 231g

Sain siis E:n raitapaidan valmiiksi, kuten kuvista näkyy!! Ollaan opeteltu E:n kanssa tuulettamaan, joten tähän kohtaan kädet ilmaan kuten pojallakin toisessa kuvassa ja iso "jeeee"! Ilmeisesti tämä oli ihan kivan tuntoinen päälläkin, kun poika niin innostui hyppimään ja olemaan kuvattavana, sen sijaan että olisi vaatinut neuleen riisumista h-e-t-i. Se on nimittäin ollut aiemman, nyt juuri ja juuri päälle mahtuvan neuletakin kanssa ongelma kun kuulemma "nipistää" eli olisko liian tiukan tuntoinen ja/tai kutittaisi. Tässä on kivasti väljyyttä nyt vielä ja langatkin aika pehmoisia valtaosa joten jospa tämän pukeminen ois ihan siedettävää, jollei jopa kivaa, jatkossakin.


Neuloin siis tämän neuleen ylösalaisin, silmukkamäärät arvioin sillä ajatuksella että tulis vähän isompi kuin se nyt käytössä ollut neule on, ja kasvunvaraakin jäisi. Vähän säätöähän tuo on kun ei lapselle jaksa aina sovitellakaan että tuleeko nyt varmasti sopiva, mutta ei se nyt niin vaikeaakaan ole se arviointi kun on muita vaatteita joihin verrata kokoa. Aika hyvinhän tuo koko osui kun tosiaan kasvunvaraa jäi, kuten ehkä noista sovituskuvistakin näkee vaikka epäselviä ovatkin, mutta silti neule on aivan käyttökelpoinen jo nyt.


Väriä tästä neuleesta ei ainakaan puutu eikä luulis esimerkiksi tarhassakaan olevan vaaraa että sekottuisi jonkun muun vaatteisiin. Toki laitoin myös tuon "Paulan neuloma" lappusen kiinni takkiin, niin tarhantätitkin näkee että sitä on itse neulottu. No joo, oikeasti noi on tosi käteviä siihen tarkoitukseen, että ensinnäkin saa neuleeseen ripustuslenksun joita joskus saattaa kaivata, ja toisekseen tuohon saa nimitarran hoitopaikkaa ajatellen nätisti kiinni.


Että kyllä tuli hauska takki ja tykkään ja näyttäs poitsukin tykkäävään ja ennen kaikkea - sain jonkun neuleen valmiiksi! Seuraavaksi on puikoilla pojalle sukat, joten ehkäpä saan esitellä seuraavan valmistuneen jopa pian, koska tuskin nyt 2-vuotiaan kokoisiin sukkiin ihan ikuisuutta menee...?!

Tän verran oli langanpäitä pääteltävänä viimeistelyvaiheessa. Muutama.



tiistai 3. syyskuuta 2013

Ajattelin laittaa ylös itselleni muistutukseksi mitä kaikkea tälle syksyä niin sanotusti pitäisi neuloa, ja mitä aivan erityisesti haluaisin neuloa. Lisäsin Ravelryn jonooni setin johon keräsin nämä tälle vuodelle aiotut jotten käyttäisi vähääkin neulomisaikaa johonkin ei-niin-tarpeelliseen vaan yrittäisin pysyä suunnitelmassa, ja tässä tällainen koostekuva niistä ohjeista jotka voisi toteuttaa (paitsi nuo sukat ovat vain muistutus niiden tekemisestä, juuri tuota ohjetta en taida seurata).


Joku oikein vauhdikas neuloja voisi ajatella että onpas vähän neuleita neljälle kuukaudelle, mutta itse veikkaan että hyvä jos saan näistä edes niitä kaikkein tarpeellisempia oikeasti tehtyä. Akuutisti on kesken pojan neuletakki ja omakin neulepuseroni olisi mukava saada valmiiksi, mutta jopa niiden ohi saisi kyllä mennä uudet sukat ja lapaset pojalle sekä lapaset itselleni, niitä kun alkaisi tosiaan jo tarvita. Tänä aamuna pyöräillessä sai olla jo pipo ja kaulahuivi ja sormikkaat kädessä, ja niiden rikkinäisten ohuen ohuiden kaupasta ostettujen sormikkaiden tilalle haluaisin jotkut lämpöiset lapaset ja sellaiset minulta puuttuu kokonaan, en ilmeisesti ole juuri lapasia neulonut! Pojalle tuskin viime talvikauden villasukat ja tumput enää mahtuukaan, ainakaan mukavasti. Villahaalari toivottavasti vielä menee kun kummitäti siihen silloin neuloi reilusti kasvunvaraa.

Itselleni haluaisin myös sekä oikein kunnon kääriytymishuivin - todennäköisesti jostain säilöämistäni vironvilloista - että sievän raitahuivin myös. Ja ystävälle jo ainakin kaksi ja puoli vuotta suunniteltua Sylviä haluaisin nyt aivan oikeasti ainakin aloittaa jos en valmiiksi ehdikään tälle vuodelle saada...

Eli tässä näitä lähitulevaisuuden tavoitteita. Sen poitsun takin kuitenkin ehkä saatan tehdä ensin loppuun, siitä kun puuttuisi enää yksi ja puoli hihaa, nappilistat ja viimeistelyt ja pienestä koosta johtuen se nyt etenee mukavaa tahtia vaikka/koska päivittäinen neulomisaika vaihtelee illan nukutuskuvioista ja muista kotitöistä ja vastaavista riippuen 20 minuutista jopa noin puoleentoista tuntiin. Tähän loppuun vielä kuva tuosta melkoisen värikkäästä takintekeleestä.


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Oma puseroni ja E:lle aloittamani raitatakki ovat edenneet ihan suht hyvää (tai ainakin tasaista) vauhtia, mutta vielä varsinaisesti valmista odotellessa pari muuta juttua. 

Kuten että kesä ois ihana olla aina, jos se tarkoittaa että iltapalaleiville saa täytteet omasta pihasta.


Ja että tuoretta mansikkaa saa kesäkuusta alkaen ainakin vielä elokuussakin omista ruukuista!



Ja toisekseen, että meillä vietettiin jo 2-vuotissynttäreitä. Vasta äskenhän se oli se 44 senttinen kaksikiloinen pikkurääpäle ja nyt jo ihan tollanen pikkupoika. Aivan huippu höpöttäjä ja jekuttaja ja auto- ja mopomies.


Työtkin on alkaneet ja vaikka opiskelu pienen lapsen äitinä oli sekin aikamoista, on oma juttunsa myös olla viitenä päivänä viikossa oikeasti se 8 tuntia työpaikalla ja ehtiä sitten vielä kaikenlaista muutakin mitä on pakko ehtiä. Onneksi viikonloput on vapaat mistään kotitehtävistä tai tenttiinluvuista, ja varmasti uuteen arkirytmiinkin tottuu ajan kanssa.

Kertaanpa vielä että mulla on myös Instagram-tili jonne laittelen silloin tällöin kuvia arjen keskeltä, myös niistä neulehommista joskus, joten jos blogipäivityksiä joku kovasti kaipaa niin sieltäkin voi vähän kuulumisia löytää kuvien muodossa. Nimimerkki on paularox.

tiistai 23. heinäkuuta 2013


 

Bones (Jenni Österman, Neulekirja)
24.6.-23.7.2013
Araucania Ranco Multy (335) ja SandnesGarn Sisu (vihreä 8514)
Puikot 3mm
Kulutus Rancoa 58g ja Sisua 7g

Edellisten sukkien kanssa meni melkein vuosi ennen kuin aloituksesta seurasi valmis pari mutta näissä sentään selvittiin kuukaudessa!

Boneseista on näkynyt blogeissa lukuisia versioita, ja omaan silmääni ne ties miksi sekasotkuvärisukiksi kutsututkin ovat näyttäneet aika kivoilta, joten ajattelin että tämä malli voisi sopia tuon lopun Rancon tuhoamiseen hyvin. Täytyy sanoa että tykkään lopputuloksesta, minusta tämä malli oikeasti jollain tasolla kesyttää nuo melko hirvitysvärjäykset. Ja samaan hengen vetoon on lisättävä että näille sukille kastelu ja pingotus ehdottomasti tekivät hyvää, kuvaa minulla ei sukista ole ennen tuota operaatiota, mutta näyttivät jotenkin aika surkeilta ja pieniltä ja epäilyttäviltä mutta yön yli kuivuttuaan löysinkin aamulla varsin kivan näköiset sukat ja jalassakin tuntuvat kivoilta ja sopivilta ja mallineulekin nyt näyttää kivalta. 


Pelkäsin ettei tuo Ranco yksinään riittäisi sukkiin, josko edes vaikka käyttäisin kantapäihin muuta lankaa, joten valitsin ohjeesta pienimmän koon silmukkamäärän ja ajattelin että jos tulee liian pienet niin aina näille joku ottaja löytyy. Vihreää Sisua ostin kesälomareissulla Turusta vaikken sitä vielä loman aikana sitten tarvinnutkaan kun arpoin kuinka pitkän varren uskallan tehdä Rancosta kun käytettävissä ei ollut digitaalista vaakaa langan punnitsemiseksi. Lopultahan tuota Rancoa jäi yhä 9 grammaa jäljelle, mutta en ole varma olisiko se enää riittänyt kantapäihin ja sukkien kärkiin, joten parempi olla tyytyväinen noihin erivärisiin osin sukissa. Ihan hauskoilta kai ne noin näyttävätkin.


Sopivasti sain sukat valmiiksi juuri kun hellekelit palasivat tännekin, kun välissä jo ilma tuntui niin syksyiseltä...

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Alkuvuodesta kirjoitin vanhoista neuleista, miettien muun muassa mitä niille neuleille tekisi, jotka ovat itselle kovin rakkaita mutta jotka eivät nykyään enää sovi tai esimerkiksi malliltaan tai väreiltään enää tunnukaan omilta. Ei raaskisi heittää poiskaan eikä ihan kelle vaan antaakaan.

Noh, nyt keksin! 12-vuotias veljentyttö kävi kylässä ja hänpä onkin jo venynyt mittaisekseni (kovasti verrattiin selkä selkää vasten että on se kyllä ainakin sentin lyhyempi mua vaikka kuulemma koulun viime mittauksessa mittanauha väitti 2-3 senttiä pidemmäksi kuin täti!) ja vaikka kovin hoikkaa mallia onkin niin keräsin silti valmiiksi läjän neuleita joita voisin hänelle tarjota. Ihan kaikkia vähän itselleni pienehköjä en raaskinut tarjota, mutta aika monta kuitenkin, myös sellaisia joista itse tykkään tosi paljon mutta joita en vaan ikinä pidä. Näin läheiselle ja ihanalle tytölle niitäkin saatoin hyvillä mielin tarjota. Nämä kaikki tyttö huoli ja ihan hyvin hänelle sopivatkin!




Nämä lyhythihaiset olivat kuin tehdyt 12-vuotiaalle, en ymmärrä miten nämä on voinut mahtua minulle vielä joskus ehkä 6-7 vuotta sitten?! Varsinkin kaksi ekaa ovat aivan ihania mutta kun ei kaikkea voi vaan säilöäkään ja miksi pitäisi kun näin hyvä käyttäjä löytyi. Ja onhan hänellä pikkusiskokin jolle voi joskus mennä taas eteenpäin.

Ponchokin kelpasi kun myin sen sellaisena kotilämmittelyvaatteena vaikkei ehkä tuon ikäisten muotia olisikaan. Tämäkään ei mennyt mulle oikein päälle, olenko levinnyt hartioistakin vai mitä ihmettä!


Nämä puuvillaiset myös tyttö otti hyvillä mielin vastaan. Varsinkin tuo viimeinen oli joskus aika lemppareita mutta ei nyt enää oikein tunnu väriltään omalta (luonnossa lähes neonpunainen...) ja enpä kyllä tuonne sisään olisi mahtunutkaan enää...



Ja lämpöisiä villatakkejakin, varsinkin vihreäraitaiseen ja tähän viimeiseen palmikkotakkiin tyttö kovasti ihastui. Ovathan ne olleet tädillekin tykättyjä mutta jääneet tosi vähälle käytölle joten hyvä näin! Olen kyllä tyytyväinen että sain näitä eteenpäin ja perkatessani neuleita järjestelin jäljelle jääneetkin paremmin kaappiin ja sovittelin niitäkin joita olen vähemmän käyttänyt, toiveissa että niidenkin käyttö lisääntyisi jatkossa. Katsotaan käykö niin vai joko esimerkiksi vuoden kuluttua pistän taas lisää kiertoon... Yksi keskeneräinen neulepuserokin on muuten edennyt tässä parina päivänä sen verran, että kovasti haaveilen että saisin sen puserrettua valmiiksi ennen uuden arjen alkua. Se se vasta olisi jotain!

tiistai 2. heinäkuuta 2013


  

Sadonkorjuuta jo, pariin aiempaan kesään verrattuna etuajassa kyllä! Nam!  

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Ajattelin että saisin uudet sukat valmiiksi itselleni syntymäpäivälahjaksi, ja kyllähän ne sitten neulomisen osalta valmistuikin jopa ihan alkuillasta tänään, mutta sukkaplokissa pingotus ja täten päättely meni aika tiukille. Kuvien ottoa varten vähän huijasin, kuivasin vielä märät sukat lämmitettävällä pyyhetelineellä prosessia nopeuttaen jotta sain sukat vedettyä jalkaan - langat päättelemättä, kun niin kovasti halusin nämä päästä tänään esittelemään.

Eli tässä Araucanian melkoisesta värioksennuslangasta ja ruskeasta Nallesta tehdyt Broken Seed Stitch -sukat.

20.7.2012-23.6.2013
Araucania Ranco Multy (335) ja Novita Nalle (ruskea 673)
Puikot 2.5mm
Kulutus Rancoa 33g ja Nallea 63

Tuosta Rancosta alunperin olin tekemässä jotain ihan muita sukkia yksinään, mutta se oli niin järkyttävän värinen sotku, että en vaan kyennyt jatkamaan. Minusta näissä sukissa ei tuo pintakuvio kyllä näillä värivalinnoilla pääse samalla tavalla oikeuksiinsa kuin joidenkin muiden bloggaajien versioissa, mutta ihan kivat nämä on kuitenkin. Valkoisen yksivärisen langan kanssa olisi voinut olla kivempi, mutta kun sellaista ei omista varastoista löytynyt niin valitsin ruskean. Ainakin nämä ovat sentään kivemmat kuin ne toiset alut olivat... Kuitenkin mulla haluttaisi päästä tuosta langasta eroon, joten saatanpa jopa aloittaa pienelle matkalle mukaan otettavaksi käsityöksi kuitenkin jollain mallilla sukat tuosta yksinään. Järkevää, eikös vain?!


Tulin vissiin uuden vuosiluvun myötä niin vanhaksi ettei runosuoni syki sitten ollenkaan, joten enpä keksi näistä enempää tarinaa. Sukat, ihan kivat, ja parasta että jotain sain valmiiksi! Kiitos kaikille valmistumisen johdosta onnitelleille. Jos tätä blogia lukee joku Turussa päin majaileva niin jos oikein sattuma käy niin mut saattaa bongata lähipäivinä sieltä suunnalta... Saa moikata jos tunnistaa, ja jos on vinkkejä missä siellä on kätevä ja helppo käydä vaikka lapsen kanssa hengailemassa ja touhuamassa niin saa kertoa, ainakin yks päivä olis tarkoitus pyhittää ihan vain siellä kaupungissa katsellen ja oleillen, vaikka jossain puistossakin oleskella. Ja lapsiystävällisistä hyvistä ravintoloista olisi myös kiva saada vinkkejä!


torstai 20. kesäkuuta 2013

Luvattu herkkujen esittelymerkintä. Lähes kaikki käyttämäni reseptit löytyivät Kinuskikissan sivuilta, suosittelen siis sitä kaikille jos joku blogeja lukeva ei ole sinne vielä syystä tai toisesta löytänyt, jatkuvasti uusia ihania ohjeita ja meidän taloudessa varmasti joka juhlassa on tarjottavia Kinuskikissan ohjeilla.


Suolaisissa tarjottavissa lohipiirakka ja chorizonyytit olivat siis tehty tuolta yllämainitulta sivustolta löytyneillä ohjeilla. Lohipiirakkaa ollaan tehty ennenkin ja erittäin hyvää on, ja chorizonyytit osoittautuvat varsinkin vajaa 2-vuotiaan E:n suuriksi herkuiksi. Hän on vähän nirso maistelemaan mitään uutta eikä suostunut syömään näistä tarjottavistakaan oikeastaan mitään muuta (paitsi lohipiirakasta lohipaloja), mutta nyyttejä meni useita kappaleita. Näitä varmasti tehdään jatkossakin vähintäänkin E:lle esimerkiksi tuleville syntymäpäivillensä.

Voileipäkakku on härkäkakku, jonka ohje löytyi Ullan unelmien Ullan julkaisemasta kirjasta Suloiset suolaiset. Sain tuon kirjan keväällä tavallaan lahjaksi (lahjakortti nettikirjakauppaan) ja paljon on hyvän kuuloisia reseptejä siinä, varmasti tulee testattua muitakin. Tämäkin oli oikein hyvää, joskaan ei mielestäni aivan yhtä hyvää kuin aiemmin voileipäkakkuohjeista kokeilemani porokakku (jonka ohjetta en enää löytänyt Valion sivuilta), voittamaton voileipäkakku ja lohikakku... Mutta hyvää kuitenkin ja, samoin kuin lohipiirakka, tuli syötyä kokonaan. Paitsi että lohipiirakkaa jäi vielä toinen juhannusviikonlopun herkuksi, onhan tässä jollakulla nimpparit ja synttäritkin tulossa joten tekosyitä herkutteluun löytyy lisää!



Leivokset olivat aivan herkullisia, ja sellaisia että ainakaan kahta palaa enempää ei voi syödä koska makean nälkä todellakin hyytyy siinä vaiheessa. Nam! 

Mansikkaherkkis oli tosi kuohkeaa ja pehmoista, melko makeaa sekin muttei kuitenkaan liian. Sektoripiirakka ei ollut meillä aivan nimensämukainen, vaan laitoin sekä raparperikiisseliä että mansikoita koko kakun päälle. Tämä oli aivan ihanaa! Ei varsinaisesti kovinkaan makeaa, vaan juuri sellaista sopivaa jälkiruokatyyppistä, täyte maistui todella ihanasti vaniljalle, kuin sellaista kerroskiisselin paksua vaniljakastiketta ja raparperit ja mansikat ja tuo keksipohjakin sopivat siihen todella hyvin... Makeamman mansikkaherkkis-kakun jälkeen tämä oli aivan yllättäväkin maku kun tosiaan tuntui että tämähän ei ole makeaa ollenkaan vaan ihan vaan vaniljaista ja raikasta... nam! Tätä jäi vain pieni pala jäljelle, täytyy syödä se ennenkuin mies ehtii ekana asialle! Tätä voisi aivan hyvin tehdä joskus ihan muuten vaan, ei ole tosiaan liian kakkumaisen makeaa vaan ihan hyvä jälkkäri tai muuten-vaan-piirakkakin!

Suosittelen siis kaikkia ohjeita, mutta erityisesti lohipiirakkaa, chorizonyyttejä, sektoripiirasta ja cookie dough-leivoksia... Nam nam! Juhlissa on aina kivaa jos tarjottavaa jää sopivasti vielä parille seuraavallekin päivälle itselle, sen pidempään niitä ei viitsi syödä sentään. Näitäkin ohjeita tulee varmasti kuitenkin käytettyä toistekin!

Loppuun vielä hauska ja ilahduttava kohtaaminen tältä päivältä; ruokakaupassa kassalla ollessamme joku aivan vieras nainen tuli oikein asiantehden kehumaan E:n villapaitaa, oli kuulemma katsonut että on tosi hieno paita ja olenko ihan itse tehnyt ja omasta päästäkö vai ohjeesta, että hänkin mielellään lapsenlapselleen tekisi jotain vähän erilaista. Kyse oli tästä viime kesänä tekemästäni apinatakista. Kylläpä ilahdutti! Takki on muuten nyt juuri täydellisen kokoinen E:lle, ei yhtään liian väljä muttei vielä aivan makkarankuorikaan, hyvin siis on palvellut kahtena kesänä viileämpinä kesäpäivinä.


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Tässä lapsen nukkuessa päiväunia juhlavieraita odottaessamme ehdin kertoa teille, että olen nyt sitten maisterikin. Ihan täytyy myöntää että vähän ylpeä olen että sain kuin sainkin tämän homman päätökseen vaikka vuoteen mahtui kovasti esimerkiksi lapsen sairasteluja ja miehen yli puolen vuorokauden mittaisia työpäiviä ja sen sellaista, siltikin paperit on nyt kädessä, gradu hyvin arvosanoin (5!) kansissa ja uudet kuviot odottavat. Oman alan työt alkavat elokuussa!

 Tässä minä ja E ennen publiikkiin lähtöä - olipa aika kiva kokemus saada paperit oikein tuollaisessa todistustenjakotilaisuudessa kun amk- ja kandin paperit on hakenut ihan vain kanslian tiskiltä. E:kin oli oikein reippaana yliopistolla, kävi vähän aloittelemassa opiskelujakin, ja lopulta nukahti papan syliin puhetta kuunnellessa...
Palannen vielä aiheeseen leipomusesittelyjen ja reseptimainostusten kera jahka ollaan juhlittu ja maisteltu herkkuja. Neuleasiaankin blogissa päästään käsiksi varmaan aika pian, yksi pitkään tekeillä ollut sukkapari on noin puolikasta sukkaa vaille valmis, kyllä se kohta valmistuu nyt kun opintojakaan ei tarvitse enää miettiä iltaisin!