perjantai 13. toukokuuta 2016

Nyt kun vauhtiin pääsin niin päivitänpä blogia heti uudemman kerran. Kun sain pikkuveljen haalarin valmiiksi, niin valikoin seuraavaksi kohteeksi neuloa loppuun joskus tuossa vauvavuoden aikana aloittamani vaunupeiton. Jep. Vauva on jo vuoden ja pian kaksi kuukautta ja vaunupeitto on tällä mallilla.... Nooh, onhan sille käyttöä isompanakin ja vaunuissa kuitenkin tulee vielä tovin matkaamaan niin jospa tämä vaunukäyttöönkin ehtisi. Nyt on tässäkin asiassa menty isoveljen omalla peitolla. 

Tuo Hjertegarnin Extrafine merino on kyllä mukavan tuntoista lankaa ja tätä peittoa on kiva tehdä pehmoisesta langasta ja kun malli on ainaoikeaa vain yksi kerä kerrallaan niin helppoa tämän neulominen ainakin on!
 

Olen pikkuhiljaa aloittanut lankavaraston järkeistämistäkin, ja tällä haavaa ainakin nämä vironvillakerät olisivat vailla parempaa kotia. Jos blogin lukijoista jotain kiinnostaa ostaa nämä, niin yhteyden saa kommenttikentän kautta tai sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen.


sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Ohhoh, täällähän on jotain uutta! Taas voi kommentoida jotain tähän tyyliin, kun yli puoli vuotta noistakin edellisistä sukista meni, että sain seuraavan neulomuksen valmiiksi.

Kovasti oli ajatus menneelle talvelle saada pikkuveljelle oma villahaalari käyttöön, mutta niinhän siinä kävi että kevät ehti saapua ennen haalarin valmistumista. Onneksi tuli tehtyä niin iso, että menee varmasti ainakin seuraavat kaksi talvea ellei kolmekin, ja sitten saakin jo isoveljen haalarin käyttöön... Hehheh. Tämäkin talvi meni toisilta perityllä haalarilla.





Villahaalari pikkuveljelle
Lankana Ciao Trunte
2.5mm puikot
Aloitettu joskus syksyllä 2015, valmis 29.4.2016
Ohje oli jostain vanhasta lehdestä, jota en nyt muista, 
mutta voin kaivaa tiedon tähän myöhemmin jos muistan 

Ei oikein ole nykyään pointtia punnita lankojen kulutusta grammalleen yms, joten muistiinpanot eivät ole aivan samalla tasolla kuin joskus aiemmin. Pääasia että joskus on sitä kuuluisaa omaa aikaa neuloa ja että joskus jotain valmistuukin. Onhan tämä haalarikin melko iso työ ja vaikka nyt aikaa kuluikin sen tekemiseen liikaa, niin ihan ylpeä olen että lopulta valmista kuitenkin tuli. Tykkään myös väreistä ja muutenkin ihan onnistunut siitä tuli. Ohjeesta sovelsin aika paljon ihan sen mukaan että sain siitä juurikin niin ison että menee pitkään. E:llähän on vastaava kummitädin neuloma, joka otettiin käyttöön lokakuussa 2012 pojan ollessa reilu 1-vuotias ja se oli käytössä vielä kuluneen talvenkin, eli aina neljän vuoden ja kahdeksan kuukauden ikään asti! Tästä N:n haalarista tuli aikalailla samankokoinen, ja pikkuvelihän täytti jo maaliskuun puolivälissä vuoden, joten varmasti on ensi syksynä hyvä tämä, ja tarvittaessa jo nyt keväällä ja kesällä voi käyttää esim. vaunupäikkäreillä jos tarvii lämmikettä, väljyys ei tässä vaiheessa ja käytössä haittaa.


Kävimme koko perhe vähän reissussa ja halusin haalarin siis siellä valmiiksi, jotta saisin jänskät kuvat blogiin erilaisella taustalla... No, en ehkä aivan sitä ehtinyt kehitellä mitä olin ajatellut, mutta näkyy tuossa nyt jotkut muut näkymät kuitenkin kuin kotona. Arvaatteko mikä kaupunki on kyseessä? 

E:kin muuten on saanut nyt keväällä uuden haalarin, joka on ehtinyt muutaman kerran päästä käyttöönkin siis ja tässä varmasti myös on haalaria tulevalle parille talvelle, minkä jälkeen voi olla ettei hän enää nimenomaan villahaalaria tarvitsekaan, en ainakaan usko että sitten kouluiässä haalarit ovat kovin in, olisiko sitten jotain muuta välikerrosta jo tarpeen katsella... Kuvitella, että pari vuotta enää sellaisenkin ajanjakson alkuun. Niin se aika vain juoksee! E:n haalari siis kummitädin neuloma jälleen, mikä suuri työ tässä olikaan! Itselleni jäi vain osa lankojen päättelystä ja vetoketjun ompelu.