perjantai 29. heinäkuuta 2016


Lankana Drops Karisma, vajaa 800g
  Puikot 4.5mm
Aloitettu pikkuveljeä odottaessa 25.10.2014 (!), 
valmis 28.7.2016
Aktiivisesti työstetty ehkä touko-heinäkuu '16?

Voi sitä tunnetta, kun saa neulottua valmiiksi itselleen uuden vaatteen, uskomaton ilo mikä siitä seuraa, varsinkin näin useamman vuoden tauon jälkeen! Niin huippua. Ja kun päättelee langat, tekee muut viimeistelyt (tässä tapauksessa nappien ompelut), pukee valmiin neulomuksen päälleen ja tykkää siitä niin johan sitä meinaa vähän ylpeäksikin heittäytyä! 


Olin kovin toiveikas, että saan Aavan mökkireissulla valmiiksi, joten imetyskelpoisten vaatteiden lisäksi otin mukaan myös Noshin tunikan jotta saisin kuvaan neuleen alle päälleni jotain muuta kuin nuo pian puolitoista vuotta käytössä päivästä toiseen olleet t-paidat. Kummasti olo muuttuu erilaiseksi sen mukaan mitä vaatetta on päällä, jopa hieman naiselliseksi tässä kohtaa, kaikessa bad hair day (life) ynnä muissa sellaisissa tunnelmissaankin.


Vähän mua jännitti josko tuosta neuletakintapaisesta tuleekin liian iso mulle, ja kyllähän tuo kieltämättä iso on (alunperinhän ajattelin että menisi sen raskausvatsankin kanssa!) mutta ei minusta liian iso, vaan just sellainen ihana kääriytymistakki ja lämmike kuin sen kait on tarkoituskin olla.


Karisman neulominen oli mukavaa ja vaikka tämä työ söikin hurjasti lankaa ja tuntui että silmukoita saa tehdä ainakin tuhatmiljoonaa niin kyllä työ kuitenkin lopulta aika sutjakkaasti eteni kun vauhtiin pääsi, kun ei ihan ohuesta langasta ole kyse. Ehkäpä hieman sileämpi lanka toisi mallineuleen paremmin esiin kuvissakin (ainaoikean ja helmineuleen) mutta kyllä mielestäni luonnossa ne erottuvat ihan mukavasti.


Lanka ja napit on ostettu Nappi Kikasta, kahta kerää lukuunottamatta jotka hain Kärkkäiseltä kun alunperin tähän ostamani lanka ei riittänyt ja Nappi Kikasta löysin enää kolme kerää lisää ja toiset kolme täytyi hommata. Huivineula löytyi Lankamaailman valikoimista.


Mieskin pääsi pitkästä aikaa blogikuvaushommiin ja vähänhän tuo vaikutti olevan puolin ja toisin haussa että mites tää homma menikään. Mut aivan kivoja kuvia saatiin silti! Ehkä näistä vähän edes välittyy se fiilis valmiista neuleesta, ahh, niin ihanaa, ja eikun uutta puikoille!

Vielä loppuun mainostan sitä mun blogin Facebook-sivua, menkääpä tykkäilemään: https://www.facebook.com/paulanneuleet/

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Hetken mielijohteesta tuli tehtyä tällekin blogin pahaiselle omat Facebook-sivut. Itsekin kun sitä kautta tulee ehkä helpoiten huomattua yhdet sun toiset uudet julkaisut blogeissa ja muuallakin, niin kenties tekin jotka tätä vielä luette tykkäisitte sieltä nähdä päivitykset ja ehkä joskus jotain päivitysten välissäkin? 

Että ei muuta kuin tykkäilemään ja seurailemaan: https://www.facebook.com/paulanneuleet


tiistai 5. heinäkuuta 2016


Ajattelin kuvata tätä tällä hetkellä neulomaani Aavaa teille, mutta eihän siitä kuvaamisesta oikein mitään tullut, yhdistelmä harmaa neliskanttinen peittoa muistuttava neulomus ja tuholaistaapero ei oikein ole kovin helppo juttu jos haluaisi kivoja kuvia blogiin.


Mutta ehkä näistä kuitenkin välittyy kaikki oleellinen. Tylsää kuin mikä mutta toisaalta aivotonta. Syö lankaa käsittämättömän paljon mutta silti tuntuu ettei työ edisty yhtään. Tuleeko tästä oikeasti jotain järkevää päällepantavaa? Valmistuuko tämä oikeasti joskus mielellään lähitulevaisuudessa? Pitäiskö mun välillä neuloa jotain muutakin?


En ole aivan täysin varma onko lankavalintakaan tähän juuri oikea, vaikkakin Karisma ihan mukavaa neulottavaa onkin. Kai sen valmiissa neuleessa sitten näkee venyykö ja näyttääkö miltään, nyt tuntuu että vaikea erottaa ainakaan kuviin esimerkiksi ainaoikeaa ja helmineuletta toisistaan. Toki keskittyminen kuvaamiseen ei ollut kovin hyvä. Katsotaan miten käy.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Kuten blogia lukevat ovat huomanneet, on päivitystahtini ollut melkoisen hiljaista viime aikoina, jopa viime vuosina. Taitaa olla suurin osa lukijoistakin kadonnut, ainakin mitä voi kommenttien määrästä päätellä. Niinpä olikin tosi mukava yllätys, kun myös mut kutsuttiin mukaan oululaisten käsitybloggaajien tapahtumaan Lankamaailmaan!


Nykyään tulee tosi harvoin käytyä lankaostoksilla, ja oli mukava kierrellä hipelöimässä lankoja, ihania värejä hyllyt täynnä. Nuo vaunupeittoonkin käytetyt Merino Extrafine -kerät houkutti kovasti E:n villapaitaa ajatellen mutta en nyt raaskinut kummiskaan ostaa niitä, täytyy vähän enemmän suunnitella vielä. Aivan ihania värejä kuitenkin näissäkin.

 

Odotin tätä tapahtumaa tietty mielenkiinnolla, kun monesti on eri blogeista vastaavista lukenut, ja oli kyllä tosi mukavaa päästä osaksi. Tarjoilutkin oli aivan ihania, Kahvila Kreema oli leiponut herkkuja ja Choco Somniasta oli suussa sulavan ihanat konvehtimaistiaiset. Kofeiinikompanian teet myös maistui varsin hyvälle, täytyy varmasti poiketa hakemassa kotiinkin jotain laatua tässä kun joku päivä tehdään retkeä kaupungille.

 


Paitsi oman blogin päivitys, on myös muiden blogien lukeminen jäänyt kyllä viime aikoina tosi heikolle, ei vaan meinaa ehtiä seuraamaan mitään blogeja ja tulee vaan klikkailtua läpi. Mutta oli hauska nyt nähdä ihmisiä blogien takana ja monta uutta blogia onkin lisätty sinne Bloglovinin listalle jos vaikka ehtis seurailemaan välillä edes, ja Instagramiin on tullut monta uutta seurattavaa tämän illan aikana! (mut löytää sieltä paularox-nimellä)

Tapahtumassa olivat mukana nämä muut bloggaajat:

Neulova Narttu neulovanarttu.blogspot.fi
Lämmin ilo lamminilo.blogspot.fi
Button & Stripe buttonandstripe.blogspot.fi
Puikoilta pujonnu puikoiltapujonnu.blogspot.fi
Vasenkätisen väkerryksiä sannan-myblog.blogspot.fi
Meidän pieni ryyni meidnpieniryyni.blogspot.fi
Paula puuhastaa paulapuuhastaa.blogspot.fi
Pehemiä paketti pehemiapaketti.blogspot.fi
Sufferiinan salonki sufferiina.blogspot.fi
Villasukkatehdas villasukkatehdas.wordpress.com
Let's make this a good day lets-make-this-a-good-day.blogspot.fi
Lumioosi lumioosi.blogspot.fi
Pieniä hetkiä pieniahetkia.blogspot.fi

Lankamaailman henkilökunta piti pientä esittelyä valikoimastaan ja musta oli erityisen kiva nähdä kuinka intohimoisesti he itsekin suhtautuvat neulomiseen (ja käsitöihin yleensäkin), tuli ihan mieleen ne ajat kun itsekin ehti kokonaisia aikuisten villapaitoja neulomaan. Ehkä vielä joskus!

Ja olihan sieltä tietenkin pakko jotain ostaa vaikken muka mitään aikonutkaan hommata. Viime talven aikana useampi oma villasukkani kului puhki (ihmekö tuo kun ovat jo vuosia vanhoja), joten omia sukkia ajatellen ostin tuota tosi nätin väristä Arwettan merinovillasukkalankaa, ja suklaata piti kotiinkin ostaa herkuteltavaksi miesväen kanssa.


Illan jännittävin osuus oli sitten kotona avata nämä lahjat, lahjomukset, miten nyt haluaakaan sanoa. Aikamoiset paketit minusta!


Lankamaailma oli muistanut meitä aikamoisella määrällä lankoja ja hienot puikot ja virkkuukoukkukin pussista löytyi, ja Ruohonjuurikin oli melko mahtavan lahjan lahjoittanut. Kyllä tänään tunsi itsensä oikeinkin bloggaajaksi isolla B:llä! Kiitos kovasti Lankamaailma ja yhteistyökumppanit ja muut bloggarit!


torstai 9. kesäkuuta 2016


Ja niin on edellisessä merkinnässä mainostamani vaunupeitto valmis, hurraa! Ja siitä tuli kyllä niin mätsätty meidän harmaa-vihreisiin Gessleineihin (huomaattehan Roxette-sävytteisen vaunumerkin ;)) että aika täydellistä. Ja mikä tärkeintä, nyt on pikkuveljellekin ikioma vaunupeitto, jonka saa vaikka omille mahdollisille lapsilleen säästää.


Pikkuveljen vaunupeitto
Lankana Hjertegarn Extrafine merino 120m
Kulutus yksi 50g kerä jokaista raitaa kohti
  Puikot 4mm

Enpä kyllä yhtään tiedä milloin tämän aloitin,
ehkä joskus ennen kuin tämä maaliskuussa 2015 
syntynyt vauva oli syntynytkään
Valmis 9.6.2016
Idean sain Ravelrysta simppeliä vauvanpeittoa etsiessäni



Peitto on siis neulottu ihan vaan ainaoikeaa neuloen kerä kerrallaan loppuun. Mulla jokaiseen raitaan tuli oikealle puolelle 21 tuollaista nyppyläkerrosta, eli nurjaa kerrosta, eli kotiäitimatikkapää sanoo että jokainen raita sisältää 42 neulottua kerrosta. Silmukoita taisi olla 150 ja valmiilla peitolla kokoa noin 68x83cm.


Mulla meinasi käydä vähän huonosti tämän peiton kanssa, kun viimeisellä keltaisella raidalla lanka loppui kesken viimeisellä kerroksella. Sen verran perfektionismia löytyy, etten millään halunnut aloittaa harmaata raitaa ennen aikojaan mutten halunnut uutta kerääkään ainoastaan jonkun arviolta metrin pätkän vuoksi ostaa. Onneksi huutelin puuttuvan langan perään Facebookin neuleryhmässä, koska sieltä eräs ihanan auttavainen neulojatar minulle sitten lähetti metrin verran tätä keltaista lankaa ja se riitti mainiosti tekemään raidan loppuun. Kiitos vielä kerran, jos satut tämän lukemaan! 


N itse kävi pari kertaa jo peiton päällä pötköttelemässä, ilmeisesti oli aivan mukavan pehmoinen.

Jes, nyt ei muuta kuin seuraavan kesken lojuneen kimppuun, joka on Huivileikki-kirjan Aava! Olisipa ihana saada sekin suhteellisen piakkoin valmiiksi. Onni on valoisat kesäillat, jolloin väsyneempikin kotiäiti jaksaa välillä vähän valvoa.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Nyt kun vauhtiin pääsin niin päivitänpä blogia heti uudemman kerran. Kun sain pikkuveljen haalarin valmiiksi, niin valikoin seuraavaksi kohteeksi neuloa loppuun joskus tuossa vauvavuoden aikana aloittamani vaunupeiton. Jep. Vauva on jo vuoden ja pian kaksi kuukautta ja vaunupeitto on tällä mallilla.... Nooh, onhan sille käyttöä isompanakin ja vaunuissa kuitenkin tulee vielä tovin matkaamaan niin jospa tämä vaunukäyttöönkin ehtisi. Nyt on tässäkin asiassa menty isoveljen omalla peitolla. 

Tuo Hjertegarnin Extrafine merino on kyllä mukavan tuntoista lankaa ja tätä peittoa on kiva tehdä pehmoisesta langasta ja kun malli on ainaoikeaa vain yksi kerä kerrallaan niin helppoa tämän neulominen ainakin on!
 

Olen pikkuhiljaa aloittanut lankavaraston järkeistämistäkin, ja tällä haavaa ainakin nämä vironvillakerät olisivat vailla parempaa kotia. Jos blogin lukijoista jotain kiinnostaa ostaa nämä, niin yhteyden saa kommenttikentän kautta tai sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen.


sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Ohhoh, täällähän on jotain uutta! Taas voi kommentoida jotain tähän tyyliin, kun yli puoli vuotta noistakin edellisistä sukista meni, että sain seuraavan neulomuksen valmiiksi.

Kovasti oli ajatus menneelle talvelle saada pikkuveljelle oma villahaalari käyttöön, mutta niinhän siinä kävi että kevät ehti saapua ennen haalarin valmistumista. Onneksi tuli tehtyä niin iso, että menee varmasti ainakin seuraavat kaksi talvea ellei kolmekin, ja sitten saakin jo isoveljen haalarin käyttöön... Hehheh. Tämäkin talvi meni toisilta perityllä haalarilla.





Villahaalari pikkuveljelle
Lankana Ciao Trunte
2.5mm puikot
Aloitettu joskus syksyllä 2015, valmis 29.4.2016
Ohje oli jostain vanhasta lehdestä, jota en nyt muista, 
mutta voin kaivaa tiedon tähän myöhemmin jos muistan 

Ei oikein ole nykyään pointtia punnita lankojen kulutusta grammalleen yms, joten muistiinpanot eivät ole aivan samalla tasolla kuin joskus aiemmin. Pääasia että joskus on sitä kuuluisaa omaa aikaa neuloa ja että joskus jotain valmistuukin. Onhan tämä haalarikin melko iso työ ja vaikka nyt aikaa kuluikin sen tekemiseen liikaa, niin ihan ylpeä olen että lopulta valmista kuitenkin tuli. Tykkään myös väreistä ja muutenkin ihan onnistunut siitä tuli. Ohjeesta sovelsin aika paljon ihan sen mukaan että sain siitä juurikin niin ison että menee pitkään. E:llähän on vastaava kummitädin neuloma, joka otettiin käyttöön lokakuussa 2012 pojan ollessa reilu 1-vuotias ja se oli käytössä vielä kuluneen talvenkin, eli aina neljän vuoden ja kahdeksan kuukauden ikään asti! Tästä N:n haalarista tuli aikalailla samankokoinen, ja pikkuvelihän täytti jo maaliskuun puolivälissä vuoden, joten varmasti on ensi syksynä hyvä tämä, ja tarvittaessa jo nyt keväällä ja kesällä voi käyttää esim. vaunupäikkäreillä jos tarvii lämmikettä, väljyys ei tässä vaiheessa ja käytössä haittaa.


Kävimme koko perhe vähän reissussa ja halusin haalarin siis siellä valmiiksi, jotta saisin jänskät kuvat blogiin erilaisella taustalla... No, en ehkä aivan sitä ehtinyt kehitellä mitä olin ajatellut, mutta näkyy tuossa nyt jotkut muut näkymät kuitenkin kuin kotona. Arvaatteko mikä kaupunki on kyseessä? 

E:kin muuten on saanut nyt keväällä uuden haalarin, joka on ehtinyt muutaman kerran päästä käyttöönkin siis ja tässä varmasti myös on haalaria tulevalle parille talvelle, minkä jälkeen voi olla ettei hän enää nimenomaan villahaalaria tarvitsekaan, en ainakaan usko että sitten kouluiässä haalarit ovat kovin in, olisiko sitten jotain muuta välikerrosta jo tarpeen katsella... Kuvitella, että pari vuotta enää sellaisenkin ajanjakson alkuun. Niin se aika vain juoksee! E:n haalari siis kummitädin neuloma jälleen, mikä suuri työ tässä olikaan! Itselleni jäi vain osa lankojen päättelystä ja vetoketjun ompelu.