Pitkästä aikaa moikka! Täällä koitetaan taas vaihteeksi tehdä paluuta bloginkin puolelle, kun neulottukin kerran on. Tällä kertaa lähinnä kuvapläjäystä, koska kuvat aika pitkälti puhuu puolestaan. Suosittelen Instagramin käyttäjiä seuraamaan blogin Instagram-tiliä paulajulk koska sinne nyt vaan on helppoa ja näppärää lisätä kuvia sitä mukaa kun jotain blogin aihepiiriin liittyvää kerrottavaa on, joten päivittyy huomattavasti tiheämmin kuin blogi. Mutta jos tässä neulomiset jatkuu jollain tahdilla nyt, niin eiköhän tännekin tule sitten tarinoitua taas.

Pieni myssy toivottavasti vastasyntyneen vauvan päähän tuli tehtyä jo heinäkuussa. Ohje löytyy linkin takaa Ravelrysta, lankani oli huomattavasti ohuempaa joten hieman säätämistä vaati, mutta ainakin Anna-nuken malliposeerauksen perusteella kenties tuo kokotavoite saavutettiin. Lankana oli jotain ystävän New Yorkista tuomaa violetin ja mustan sävyissä hieman pätkävärjättyä lankaa yhdistettynä johonkin yksiväriseen violettiin. Kuten huomaatte, en ole nyt jaksanut keskittyä neulomiseen niin tarkkaan että osaisin tarkkoja speksejä antaa, vaan kun neuloa on huvittanut ja siihen on kyennyt ja ehtinyt, niin olen keskittynyt olennaiseen eli neulomiseen itseensä.

Myssyn pariksi valmistuivat myös sukat, tutulla ja turvallisella junasukkien mallilla tietysti. Pikkuruiset nämäkin, näin sitä vain unohtaa jo kahdessa ja puolessa vuodessa että niin pieniä ne pienet päät ja varpaat ja koko ihmisenalut ovat alkujaan.

Eikä kahta ilman kolmatta, tulevalle pikkusiskolle on valmistunut tuossa kuukausi sitten myös piiiiikkuruinen liivimekko, Jaanan söpöllä Ellin mekon ohjeella. Tässäkin vähän säädetty, koska tuota kauan, kauan, kauan marinoitua Rowanin Cotton Woolia oli käytettävissäni vain rajoitettu määrä. Toivottavasti tämä kuitenkin tulee menemään alkuun, josko edes heti sairaalasta kotiutuessa olisi käyttökelpoinen. Alla pikkuruiset bodyt ja sukkikset joihin vertaaminen ainakin antaa toivoa että mekko mahtuisi ainakin hetken.

Ja toki myös veljeksiä on muistettu, vihdoin on E:kin saanut uudet sukat, niiden kaksi vuotta sitten tehtyjen apinasukkien tilalle, jotka jo viime talven olivat aivan väärää kokoa, onneksi villasukat kuitenkin menevät liian pieninäkin kun tuppaavat venymään ja kukas nyt siitä välittäisi vaikka kantapää seilaa jossain jalkapohjan alla. Näistä sukista tosin tuli vähän paksummat, ja kuulemma ohuemmatkin esimerkiksi kumppareihin saisi olla, joten sellaiset on vielä tehtävä. Mutta muutoin eskarilainen kyllä näistä kovasti tykkää.

Myös pikkuveli N sai ihan ekoja vauvasukkiaan lukuunottamatta kai ensimmäiset täysin omat äidin neulomat sukat, eli ei isoveljeltä perittyjä. Lumiukkokuviot itse hahmoteltu, kirjoneulekäsialassa pitkästä aikaa tehden runsaasti parantamisen varaa, mutta ihan kivat näistä silti tuli, suloiset jopa. Ja kun lapsi itse tykkää, niin mitäs pienistä epätasaisuuksista välittämään. Kunhan liian löysät langanjuoksut eivät vaan katkeaisi nurjalla puolella kun sukat kuitenkin saattavat pienissä käsissä kokea välillä koviakin.

Näin - paluu on jälleen kerran tehty ja tällä kertaa näyttää ihan lupaavalta että jatkoakin seuraa, kun tässä on jonkin verran vielä sellaista aikaa edessä että neulomiselle jää hetkiä ja keskenkin on tällaisia sopivia pienehköjä töitä joiden valmistumista lähitulevaisuudessa en niin suuresti epäile. Toivottavasti siellä edelleen joku sitkeä lukija on jäljellä seurailemassa!

Hannes

Lankana Hjertegarn Extrafine Merino 120

  Puikot 3.5mm

2.8.2016-9.3.2017

 

On aika mahtavaa, että esikoinen arvostaa tosi kovasti äidin neulomisia ja oli tosi onnellinen kun sain valmiiksi tämän villatakin hänelle. Halusi heti kokeilla sitä kun aamulla huomasi että olen sen saanut viimeistelyä illalla ja kovin ylpeänä pikkuveljellekin puheli että siinä on hänen villatakkinsa. 

Tämä malli on mukavan perus, mutta kuitenkin tuo yläosan raitainen kaarroke ja myös taskut tuovat siihen jotain jujua. Voisi sanoa tylsäksi neuloa mutta nuo kohdat vähän vähensivät tylsyyttä, ja toki tässä elämäntilanteessa tällaista simppeliä neulomusta osaa myös arvostaa. Helppo jättää kesken lojumaan ja jatkaa kun taas ehtii.

Nappien valinta tuotti tällä kertaa suuria vaikeuksia, millään ei meinannut löytyä sellaisia joissa väri passaisi lankojen väriin ja koko olisi juuri sopiva. Nämä olivat kyllä värinsä puolesta varsin hyvät, koon kanssa aika näyttää ovatko juuri sen verran pienet että alkaa olla vaikuksia pysyä kiinni kun käytössä napinlävet venyvät.

Lanka oli kyllä tosi ihanaa neulottavaa, pehmeää ja soljui hyvin Addin puikoilla. Olen tuosta tehnyt aiemmin pikkuveljen vaunupeiton, ja se ainakin on ahkerasta käytöstä huolimatta pysynyt oikein hyvässä kunnossa, joten toivottavasti lanka kestää myös takissa siistinä ja säilyttää myös tuon pehmoisuutensa.

En nyt enää oikein edes muista millä ohjeen koolla tuota takkia tein, varmaankin jotenkin soveltaen. Kasvunvaraa siihen tuli todella paljon ja ei tuota tälle talvea voi edes käyttää kun on niin suuri. Että sinänsä hyvä että valmiiksi saaminen kesti näinkin pitkään, niin ei tunnu niin pahalta laittaa odottamaan ensi syksyä että pääsee käyttöön. Jospa siihen mennessä poika kasvaisi sen verran että takki ei enää vaikuttaisi lähinnä mekolta tai tunikalta.

Ihana tosiaan kun E niin kovasti tästä kuitenkin piti (vaikka siitä iso tulikin) ja oikein mielellään poseerasi äidin kamerallekin. Harmi että tänään ei ollut alkuiltapäivästä niin aurinkoista kuin viime päivinä muutoin on ollut, niin kuvat ovat melko harmaita ja ankeita. Ilo uudesta puserosta taitaa välittyä kuvista silti katsojallekin.

Ja niin on edellisessä merkinnässä mainostamani vaunupeitto valmis, hurraa! Ja siitä tuli kyllä niin mätsätty meidän harmaa-vihreisiin Gessleineihin (huomaattehan Roxette-sävytteisen vaunumerkin ;)) että aika täydellistä. Ja mikä tärkeintä, nyt on pikkuveljellekin ikioma vaunupeitto, jonka saa vaikka omille mahdollisille lapsilleen säästää.

Pikkuveljen vaunupeitto

Lankana Hjertegarn Extrafine merino 120m

Kulutus yksi 50g kerä jokaista raitaa kohti

  Puikot 4mm

Enpä kyllä yhtään tiedä milloin tämän aloitin,

ehkä joskus ennen kuin tämä maaliskuussa 2015 

syntynyt vauva oli syntynytkään
Valmis 9.6.2016

Idean sain Ravelrysta simppeliä vauvanpeittoa etsiessäni

Peitto on siis neulottu ihan vaan ainaoikeaa neuloen kerä kerrallaan loppuun. Mulla jokaiseen raitaan tuli oikealle puolelle 21 tuollaista nyppyläkerrosta, eli nurjaa kerrosta, eli kotiäitimatikkapää sanoo että jokainen raita sisältää 42 neulottua kerrosta. Silmukoita taisi olla 150 ja valmiilla peitolla kokoa noin 68x83cm.

Mulla meinasi käydä vähän huonosti tämän peiton kanssa, kun viimeisellä keltaisella raidalla lanka loppui kesken viimeisellä kerroksella. Sen verran perfektionismia löytyy, etten millään halunnut aloittaa harmaata raitaa ennen aikojaan mutten halunnut uutta kerääkään ainoastaan jonkun arviolta metrin pätkän vuoksi ostaa. Onneksi huutelin puuttuvan langan perään Facebookin neuleryhmässä, koska sieltä eräs ihanan auttavainen neulojatar minulle sitten lähetti metrin verran tätä keltaista lankaa ja se riitti mainiosti tekemään raidan loppuun. Kiitos vielä kerran, jos satut tämän lukemaan! 

N itse kävi pari kertaa jo peiton päällä pötköttelemässä, ilmeisesti oli aivan mukavan pehmoinen.

Jes, nyt ei muuta kuin seuraavan kesken lojuneen kimppuun, joka on Huivileikki-kirjan Aava! Olisipa ihana saada sekin suhteellisen piakkoin valmiiksi. Onni on valoisat kesäillat, jolloin väsyneempikin kotiäiti jaksaa välillä vähän valvoa.

Nyt kun vauhtiin pääsin niin päivitänpä blogia heti uudemman kerran. Kun sain pikkuveljen haalarin valmiiksi, niin valikoin seuraavaksi kohteeksi neuloa loppuun joskus tuossa vauvavuoden aikana aloittamani vaunupeiton. Jep. Vauva on jo vuoden ja pian kaksi kuukautta ja vaunupeitto on tällä mallilla.... Nooh, onhan sille käyttöä isompanakin ja vaunuissa kuitenkin tulee vielä tovin matkaamaan niin jospa tämä vaunukäyttöönkin ehtisi. Nyt on tässäkin asiassa menty isoveljen omalla peitolla. 

Tuo Hjertegarnin Extrafine merino on kyllä mukavan tuntoista lankaa ja tätä peittoa on kiva tehdä pehmoisesta langasta ja kun malli on ainaoikeaa vain yksi kerä kerrallaan niin helppoa tämän neulominen ainakin on!

 

Olen pikkuhiljaa aloittanut lankavaraston järkeistämistäkin, ja tällä haavaa ainakin nämä vironvillakerät olisivat vailla parempaa kotia. Jos blogin lukijoista jotain kiinnostaa ostaa nämä, niin yhteyden saa kommenttikentän kautta tai sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen.

Ohhoh, täällähän on jotain uutta! Taas voi kommentoida jotain tähän tyyliin, kun yli puoli vuotta noistakin edellisistä sukista meni, että sain seuraavan neulomuksen valmiiksi.

Kovasti oli ajatus menneelle talvelle saada pikkuveljelle oma villahaalari käyttöön, mutta niinhän siinä kävi että kevät ehti saapua ennen haalarin valmistumista. Onneksi tuli tehtyä niin iso, että menee varmasti ainakin seuraavat kaksi talvea ellei kolmekin, ja sitten saakin jo isoveljen haalarin käyttöön... Hehheh. Tämäkin talvi meni toisilta perityllä haalarilla.

Villahaalari pikkuveljelle

Lankana Ciao Trunte

2.5mm puikot
Aloitettu joskus syksyllä 2015, valmis 29.4.2016

Ohje oli jostain vanhasta lehdestä, jota en nyt muista, 

mutta voin kaivaa tiedon tähän myöhemmin jos muistan 

Ei oikein ole nykyään pointtia punnita lankojen kulutusta grammalleen yms, joten muistiinpanot eivät ole aivan samalla tasolla kuin joskus aiemmin. Pääasia että joskus on sitä kuuluisaa omaa aikaa neuloa ja että joskus jotain valmistuukin. Onhan tämä haalarikin melko iso työ ja vaikka nyt aikaa kuluikin sen tekemiseen liikaa, niin ihan ylpeä olen että lopulta valmista kuitenkin tuli. Tykkään myös väreistä ja muutenkin ihan onnistunut siitä tuli. Ohjeesta sovelsin aika paljon ihan sen mukaan että sain siitä juurikin niin ison että menee pitkään. E:llähän on vastaava kummitädin neuloma, joka otettiin käyttöön lokakuussa 2012 pojan ollessa reilu 1-vuotias ja se oli käytössä vielä kuluneen talvenkin, eli aina neljän vuoden ja kahdeksan kuukauden ikään asti! Tästä N:n haalarista tuli aikalailla samankokoinen, ja pikkuvelihän täytti jo maaliskuun puolivälissä vuoden, joten varmasti on ensi syksynä hyvä tämä, ja tarvittaessa jo nyt keväällä ja kesällä voi käyttää esim. vaunupäikkäreillä jos tarvii lämmikettä, väljyys ei tässä vaiheessa ja käytössä haittaa.

Kävimme koko perhe vähän reissussa ja halusin haalarin siis siellä valmiiksi, jotta saisin jänskät kuvat blogiin erilaisella taustalla... No, en ehkä aivan sitä ehtinyt kehitellä mitä olin ajatellut, mutta näkyy tuossa nyt jotkut muut näkymät kuitenkin kuin kotona. Arvaatteko mikä kaupunki on kyseessä? 

E:kin muuten on saanut nyt keväällä uuden haalarin, joka on ehtinyt muutaman kerran päästä käyttöönkin siis ja tässä varmasti myös on haalaria tulevalle parille talvelle, minkä jälkeen voi olla ettei hän enää nimenomaan villahaalaria tarvitsekaan, en ainakaan usko että sitten kouluiässä haalarit ovat kovin in, olisiko sitten jotain muuta välikerrosta jo tarpeen katsella... Kuvitella, että pari vuotta enää sellaisenkin ajanjakson alkuun. Niin se aika vain juoksee! E:n haalari siis kummitädin neuloma jälleen, mikä suuri työ tässä olikaan! Itselleni jäi vain osa lankojen päättelystä ja vetoketjun ompelu.

Tässä on pikkuveli vajaan viiden vuorokauden ikäisenä. Syntyi viikoilla 38+6, mikä on uskomattoman paljon enemmän kuin neljä viikkoa aiemmin syntyneellä - painoa kilo enemmän (3240g), pituuttakin kahdeksan senttiä (52cm) ja syöminen sujuu niin hienosti ja pieni hetki päivästä jaksetaan olla hereilläkin, kauniilla silmillä katsellaan maailmaa hyvin uteliaan näköisenä.

Ja äiti sai ne sukat valmiiksi, myssy ja lapaset odottavat vielä kerällä.

Lapsen neulotut apina-sukat

Hjertegarn Sock 4

3mm puikot

Kulutus valkoista (0075) 17g, turkoosia (5050) 37g

Sopivat noin 3,5-vuotiaan jalkaan, kengän koko 28-29

 

Loin sukkiin 64 silmukkaa, ja kirjoneulekuviota tuli 

siten neljä toistoa ohjeen kolmen sijaan.

Kuvio-osuuden jälkeen kavensin silmukoita 56:een.

Loput sukasta neuloin lapsen jalan koon mukaan 

ja kärkeen tuli 6+6 silmukan silmukointi.

E sai uudet villasukat. Tähän asti tämän talven mennyt viimevuotisilla, joissa kantapää alkoi olla jossain tuolla jalkapohjassa aivan väärällä kohdin, niin pakkohan se oli saada uudet sukat tehtyä. Ihan sopivaan aikaan valmistuivat, kun täällä nyt pakkaspäiviä elellään ja olisihan se päiväkodissakin mukavampaa jos jalkaan saisi sopivat villasukat. E:llä on niin hyvät talvikengät ettei kyllä ole villasukkia tarvinnut juurikaan vielä tälle talvea mutta toki ne siinä vaiheessa puetaan kun pakkasta alkaa olla enemmän kuin kymmenen astetta.

Vaikutti siltä että E jopa tykkäsi sukistaan, ainakin ihan iloisena ne jalkaansa halusi ja mielellään poseerasi kuviakin varten. Mikäpä sen parempi vastaanotto voisi äidin neulomille sukille ollakaan! 

Tein tarkoituksella varresta suht leveän, jotta sukat saa hyvin puettua sisähousujen ja villahaalarinkin päälle, kun niinhän ne useimmiten ainakin meillä lapselle puetaan. Ei tarvitse olla niin justiinsa koon kanssa. Jalkaterässäkin on sen verran väljyyttä että ainakin tämä talvi näillä menee ja varmaan tarvittaessa ensi syksyllekin venyy jos taas menee seuraavan vuoden puolelle että saan tehtyä uudet.

Neuloin jo ensin yhden sukan 3,5mm puikoilla (ja ohjeen silmukkamäärillä) mutta siten sukista tuli liian tiukat ja tuo kirjoneulekuvio oli aika törkeän näköistä, niin pakkohan se oli purkaa ja ottaa homma uusiksi. Nyt tuo on omaan silmään ainakin ihan siisti, vaikka tuntuu kyllä että ei tuosta välttämättä ihan ensi vilkaisulla huomaa mitä tuossa kuviossa pitäisi olla jos ei kukaan etukäteen kerro.

Vauvan myssy, sukat ja lapaset

Viking Baby Ull

2.5mm puikot

Kulutus yhteensä violetti (371) 81g
 

Myssy ohjeen isoimman koon mukaan.
Sukkiin loin 48 silmukkaa. Lapasiin loin myös 48 silmukkaa ja neuloin 
alkuun junasukkien tapaan joustinta ja oikeat ja nurjat "raidat". 
Raitojen jälkeen sileää ja 20 kerroksen jälkeen 
joka kerros kavennukset kunnes neljä silmukkaa jäljellä.

Ystäville syntyi pari kuukautta sitten tyttövauva ja tänään viimein päästiin tapaamaan hänet ensimmäistä kertaa kun oma perhe oli flunssien osalta terveenä kaikkinensa. Tuliaisiksi veimme leipomiemme suklaakakun ja jouluisan puolukka-maustekakun puolikkaiden sekä peltileivän lisäksi kuvissa näkyvät villaiset asusteet vauvalle. 

Sukkien ja lapasten suhteen olo oli suht luottavainen että eiköhän nämä ihan sopivat ole pienelle, muistelen että E:llä ainakin yhdet ja samat junasukat menivät vaikka kuinka monta kuukautta oikein hyvin. Myssyn osalta valitsin isoimman koon kun muistan että työkaverille samanlaisen tehtyäni totesin keskimmäisellä koolla tulevan niin pienen päähineen että voidaan puhua vastasyntyneen koosta, eli ehkä parin kuukauden ikäiselle voi jo valita tuon isomman koon tällä langalla ja minun käsialallani.

Viime aikaisen neulomisinnon mukaisesti tämänkin setin tekeminen kesti kyllä kauemmin kuin viimeksi samanmoisen tekeminen, mutta tarkkaa aloituspäivämäärää mulla ei ole muistissa, veikkaan että noin kuukausi meni että löytyi tarpeeksi aikaa jolloin jaksoin neuloa, ehdin neuloa, huvitti neuloa ja kykenin neulomaan. Mutta kyllä kannatti tehdä, mielettömän söpöt tuli ja vaikuttivat käyttäjän vanhemmatkin tykkäävän tuomisista. Toivottavasti myös käyttäjä on sitä mieltä että nämä on ihan jees pukea päälle. 

PS. Peltileivän ohjeen olen joskus kirjoittanut vanhan blogin puolelle, ja sitä kutakuinkin noudatettiin tälläkin kertaa:

5dl vettä
1ps kuivahiivaa
noin 2rkl siirappia
1-2tl suolaa
noin 11-12dl jauhoja ja hiutaleita (taisin laittaa suunnilleen 3dl kaurahiutaleita, 2dl grahamjauhoja, 2dl ruisjauhoja, 4dl
hiivaleipäjauhoja)
loraus öljyä
1prk aurinkokuivattuja tomaatteja kuutioina

Sekoitin kädenlämpöiseen veteen siirapin, suolan ja osaan jauhoja sekoitetun kuivahiivan. Sitten sekaan loput jauhot, öljy sekä valutetut tomaatit. Taikinasta tuli melko löysää ja se taputeltiin suoraan pellille. Siinä sitten annettiin kohota vajaan tunnin, ajeltiin taikinapyörällä siten että muodostuu neliöitä, voideltiin vedellä ja paistettiin uunissa 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Tuloksena todella pehmeää ja maukasta leipää. Todella helppo tehdä ja tähänhän voi käyttää melkeinpä mitä vain jauhoja ja mitä nyt kaapista löytyykään - siemeniä, juustoraastetta, porkkanaraastetta, mistä vain tykkääkin.

Little Spare Time by Terri Kruse

madelinetosh tosh merino light

4mm puikot
Ohjeen koko 4v, sopiva tuli 2v 8kk ikäiselle

Kulutus 132g (väri maple leaf)
Tehty ajalla 5.3-15.4.2014

Kyllä muakin naurattais jos mulla ois noin ihana uusi neulepaita noin ihanasta langasta! (Totuus silti pojan ilmeisiin on tekonauru! Hetken sitä kesti ja sitten piti ottaa nyrpeä ilme kasvoille. Ei sillä että paita ois ollu niin kamala, mutta jotenkin hän on jo oppinut että kamerallehan ei muuten loputtomiin hymyillä ja äiti kuitenkin haluaa että hymyilis niin eipä kyllä todellakaan. Lienee ikään kuuluvaa...)

Aivan sattumalta bongasin tämän paidan jostain blogista ja silloin kyllä tuli heti sellanen fiilis että tää on aivan täysin PAKKO tehdä E:lle ja heti! Ja jotain ihanaa lankaa kerrankin kyllä oli hankittava. Nuo madelinetosh-langat on kyllä aika kamalan kalliita mutta olihan tämä kyllä todella ihanaa neulottavaa ja värikin niin ihana! Joskus kyllä mieluusti tekisin itsellenikin tästä jotain, mutta en nyt ihan heti raaski kyllä sellaiseen laittaa rahaa kun onhan tuota (kaikkea muuta) lankaa ennestäänkin. Alunperin haaveilin jade-nimisestä väristä tässä langassa, mutta ihan onni että päädyin tähän koska tuo on kyllä tosi mukavan pirteä. Se olisi ollut sellaista tummaa vihreää, joka kyllä sekin olisi varmasti ollut kaunis.

Puseron mallikin on aivan ihastuttava. Kaulus mukavan erilainen, ja silti vaikuttaa ihan toimivalta eikä ollut edes vaikea neulottava. Ja taskut tietysti pitää olla, sehän on itsestäänselvää ainakin E:n tahdon mukaan. Ja helmassakin mukava yksityskohta tuo pieni halkio nappeineen. Käytin samanlaisia nappeja sekä kauluksessa että helmassa, koska nuo löytyivät omasta takaa ja sopivat tähän aivan hyvin. 

Paita oli kiva myös neuloa kun on niin simppeli malli kuitenkin näine yksityiskohtineenkin. Nopeastihan tuo mun mittapuulla valmistuikin, todellakin! Ois jo vähän aiemminkin ollut valmis jos ei ois se liiviprojekti tullut väliin.

Ja toki poika piti huolen että palkkakin kuvaamisesta on saatava.

Minusta tämä pusero näyttää oikein mukavalta, siis sellaiselta että luulisi että olisi kiva pitää päällä (lapsen tapauksessa tuo nyt on aina vähän kyseenalaista, mutta kuitenkin), sellaiselta rennolta, ja silti myös aika tyylikkäältä. Kyllä tämä päällä kelpaa aivan hyvin vähän lämpimämmällä kelillä lähteä vaikka kaupungille tyylikkäänä pikkumiehenä. (Aivan niinkuin tällaisen vajaa kolmevuotiaan kanssa tulisi useinkin käytyä hengailemassa jossain kaupungilla, saatika niin että vaarana ei olisi ihanan paidan sotkeutuminen heti johonkin ruokaan tai kuraan tai vastaavaan.)

Varsin tyytyväinen siis olen tähän pojan paitaan ja olipa mukava kerrankin saada jotain tehtyä näinkin nopeasti valmiiksi. Toivotaan nyt vain että käyttöä paidalle tulee tarpeeksi, täytynee katsoa voisiko tämä toimia ihan ulkoillessakin haalarin alla lämmittämässä, ja jos voi, niin kuinka tämä herkkähipiäinen lapsi tämän antaa esimerkiksi aamukiireessä pukea. Lankahan on kyllä todella pehmeää eikä taatusti kutita, mutta aina sitä jotain hermostumisen aihetta löytyy äidin tekemistä neuleista.

Liivi by Drops Design

Drops Baby Merino

2.5mm ja 3mm puikot
Ohjeen koko 2v, juuri ja juuri sopiva "normaalikokoiselle"
(ennemmin isolle kuin pienelle) 2,5-vuotiaalle

Kulutus vihreä (31) 84g
Tehty ajalla x.3-8.4.2014

Viime vuonna E:llä oli ensimmäinen päiväkodin valokuvaus ja silloin hän oli ihan tavallisessa, kaupasta ostetussa paidassa kuvassa. Mitään juhlavia kauluspaitoja en tänäkään vuonna kuvaan ajatellut hänelle pukea, mutta ajattelin että jotain omatekemää olisi kiva kuvaan saada. Neulepuseroita on turha kuvitella että tämä poika suostuisi sisätiloissa pitämään (on lämminveristä sorttia ja tuntuu nuo neuleet yleensä olevan lajia "käy kipeääääääää" eli kutittaa). Niinpä ajattelin että liivi voisi olla turvallinen vaihtoehto. Valokuvaus on perjantaina, ja sopivasti sain liivin valmiiksi eilen tiistaina. Huomenna en enää olisikaan ehtinyt neuloa, joten voitanee todeta että aika viime tippaan taas meni, mutta mitäpä se haittaa kun kuitenkin valmistui.

Tein liivin 2-vuotiaan koon mukaan, ja aika justiinsa siitä tuli kyllä. E:hän on nyt 2 vuotta ja pian 8 kuukautta, ja ihan sellainen normaalikokoinen poika on. Seuraava koko kuitenkin oli 3-4 vuotta, joten ajattelin että siinä voisi kuitenkin olla liikaa väljyyttä. Tiedä sitten olisiko ollut, ja vähän harmittaa että kasvun varaa tässä ei oikein ole. Saattaa siis jäädä käyttö yhteen valokuvaan jos ei tule joskus arkena sitten muuten vaan laitettua päälle, ennenkuin jää jo pieneksi.

Liivin ohje oli mielestäni kirjoitettu vähän ärsyttävästi kun siinä oli useampikin kohta jossa muutaman rivin jälkeen tuli sellaisia huom lue tämä ennen kuin jatkat neulomista -kohtia jotka ovat rasittavia jos ei jaksaisi ajatella montaa asiaa yhtäaikaa. Mutta muutoin liivi oli kyllä ihan mukavaa neulottavaa ja onhan tuo kivan näköinenkin joten jos tarvetta joskus olisi niin voisin kuvitella tekeväni samalla ohjeella uudenkin. Ihan yhtä kertaa varten ei kuitenkaan jaksaisi oikeastaan mitään neuloa, niin saapa nyt nähdä tuleeko kuitenkaan toista tehtyä koskaan, ellei tosiaan tule opeteltua tällaisen pukemista pojalle ihan normaali arkenakin. 

Siihen viralliseen tarhakuvaan tämä olisi tarkoitus pukea mustan paidan ja mustien housujen kanssa, luulisin että näyttää ihan kivalta. Toivottavasti ottavat vaan kuvan sillä tavalla sopivalta etäisyydeltä että liivistä jotain edes näkyy. Vihreä väri ei kuvissa toistu aivan niin kirkkaana kuin se oikeasti on, eli kauniimpi tuo väri on luonnossa kuin näissä kuvissa, vaikka eipä se kuvissakaan varsinaisesti rumalta näytä. Jospa kuitenkin ammattikuvaajan laitteilla vihreäkin olisi vähän kirkkaampi. Tai sanotaanko että ammatilaisen taidoilla, ihan hyvä järkkäri mullakin on mutta ihan niinkuin jaksaisin sitä kauheasti säätää lasta kuvatessa... tai muulloinkaan...

Poika on aika ennakkoluuloinen näitä sovituksia kohtaan ja lahjoahan taas täytyi viimeisillä joulupipareilla jotka saatiin mummilta (tosin mummilassa niitä taisi vielä olla lisääkin). Kätevästi puolikas pipari mahtui tuonne pikkutaskuunkin. Se ehkä oli varsinaisen herkkujen saamisen lisäksi toinen tarpeeksi hauska juttu jotta liivi suostuttiin pukemaan päälle.

Mutta se mikä tässä on ihmeellistä on se, että kun pukemiseen oli saatu suostuteltua, niin kuulemma tämä olikin kiva päällä eikä kutittanut, tai siis "käynyt kipeäääääää"! Joten jee, tässäkö lanka josta voi tehdä jotain muutakin myöhemmin?! Vai olisko se vaan tuo suht avoin kaula-aukko ja hihattomuus, joiden vuoksi neule annettiin olla päällä jopa kuvien oton jälkeen. Ja ainakin poika lupasi että antaa sitten perjantaina hoitajien pukea tämä hänelle valokuvaan. Aamupalalle sitä tuskin vielä kannattaa laittaa jos haluaa varmistella että kuvassa ei näkyisi jotain puuroklimppejä tai vastaavaa.

Napit löysin, kuten yleensäkin, Nappi-Kikasta, enkä ollut liikkeessä sisällä kuin ehkä minuutin tai kaksi sillä napit iskivät silmään heti kun nappihyllylle kävelin. Aika söpöt ja hyvin sopii liiviin ja tuo siihen jotain hauskuutta. Pojan mielestä ne oli ensikatsomalta sammakot, mutta kyllä me sitten tultiin siihen tulokseen että pöllöjä ne kuitenkin on.