Tässä on pikkuveli vajaan viiden vuorokauden ikäisenä. Syntyi viikoilla 38+6, mikä on uskomattoman paljon enemmän kuin neljä viikkoa aiemmin syntyneellä - painoa kilo enemmän (3240g), pituuttakin kahdeksan senttiä (52cm) ja syöminen sujuu niin hienosti ja pieni hetki päivästä jaksetaan olla hereilläkin, kauniilla silmillä katsellaan maailmaa hyvin uteliaan näköisenä.

Ja äiti sai ne sukat valmiiksi, myssy ja lapaset odottavat vielä kerällä.

Niin se vain on, että melkein kaksi kuukautta on edellisestä kirjoituksesta kulunut, ja yhä olen yhtenä kappaleena! Pikkuveli on siis pysynyt kyydissä jo niin pitkään että huomenna alkaa 39. viikko. En olisi ikinä uskonut.

Mulla oli tietysti mielessä kaikenlaisia suunnitelmia mitä olisi ihana tulokkaalle neuloa mutta eipä nuo mun suunnitelmat tahdo kovinkaan usein toteutua. Karsin ne aivan välttämättömimpiin, eli vauvallekin oma sukka-, lapas- ja myssysetti sekä vaunupeitto. Kyllähän niitä löytyy E:nkin jäljiltä mutta jotta nyt jotain omaakin vauva saisi.

No, tietysti sormien puutuminen ja sormien ja käden särkeminen, joka oli tuttua jo E:tä odottaessa, on ollut nyt vielä pahempaa, ja neuloa ei pysty. Taisin vuoden alussa aloittaa tuon asustesetin ja tässä on tilanne.

Yksi sukka siis valmiina ja toisesta vielä vähän puuttuu. Lapaset ja myssy odottavat että pääsisivät puikoille. Ei taida kotiutumisasuksi valmistua tällä menolla, ehkä sitten vauvan synnyttyä saan nämä juuri ja juuri tehtyä, peiton kohtalo voi olla toinen kun kiirettä varmaan sitten riittää muutenkin.