Niin se vain on, että melkein kaksi kuukautta on edellisestä kirjoituksesta kulunut, ja yhä olen yhtenä kappaleena! Pikkuveli on siis pysynyt kyydissä jo niin pitkään että huomenna alkaa 39. viikko. En olisi ikinä uskonut.
Mulla oli tietysti mielessä kaikenlaisia suunnitelmia mitä olisi ihana tulokkaalle neuloa mutta eipä nuo mun suunnitelmat tahdo kovinkaan usein toteutua. Karsin ne aivan välttämättömimpiin, eli vauvallekin oma sukka-, lapas- ja myssysetti sekä vaunupeitto. Kyllähän niitä löytyy E:nkin jäljiltä mutta jotta nyt jotain omaakin vauva saisi.
No, tietysti sormien puutuminen ja sormien ja käden särkeminen, joka oli tuttua jo E:tä odottaessa, on ollut nyt vielä pahempaa, ja neuloa ei pysty. Taisin vuoden alussa aloittaa tuon asustesetin ja tässä on tilanne.
Yksi sukka siis valmiina ja toisesta vielä vähän puuttuu. Lapaset ja myssy odottavat että pääsisivät puikoille. Ei taida kotiutumisasuksi valmistua tällä menolla, ehkä sitten vauvan synnyttyä saan nämä juuri ja juuri tehtyä, peiton kohtalo voi olla toinen kun kiirettä varmaan sitten riittää muutenkin.
Tutulta kuulostaa. Mutta mutta. Vauva ei osaa olla katkera siitä ettei ole saanut mitään omaa, ja itsellekin jää mieleen se nuttunen tai muu vaate, jota molemmat (tai kaikki) lapset ovat vuorollaan käyttäneet. Tärkein on kuitenkin muualla. Tsemppiä loppuodotukseen!
VastaaPoistaNäinhän se toki on, muttakun.... :) No, ehkä saan nuo neulottua edes tässä pienen jo ulkoistuttua :)
PoistaSukat valmistuvat! :)
VastaaPoistaVauva ei tosiaan vaadi uutta, äiti ja huolenpito jarakkaus on tärkeintä. Minun äitiyspakkauksessani on ollut puolet paperia aikanaan, kankaita ei riittävästi saanut tuohon niukkaan aikaan. Äitini muisti tarkkaan mitä oli esikoisellaan äitiyspakkauksessa. Täytyypä vielä muistaa kysyä ja kirjata kunnolla ylös.
Kuopukselleni aikanaan en tehnyt mitään; käytti sisarustensa vanhoja.
Kyllä sukat todella valmistuivat ajoissa ;)
PoistaTsemppiä loppumetreille! Meillä juniori kulkee siskon vanhoissa pinkeissä villasukissa kun en ole saanut neulottua uusia... :)
VastaaPoistaKiitos tsempeistä jälkikäteen, luin ne kyllä ajoissa :)
PoistaHih, meillä kun sukupuoli on sama niin siinä mielessä ei väliä kenelle ne neuleet on tarkoitettu. Ei sillä ettäkö pinkkiä ei pojat voisi käyttää!
Voi että sentään! Tsemppiä loppumetreille! Kyllä niitä taas ehtii tehdä :)
VastaaPoistaToivotaan että ehtii, vaikka nyt tuntuukin että saa nähdä miten tässä selviää kahden kanssa sitten kun mies on taas töiden parissa, meininki on välillä aikamoista :)
Poista