Nyt kun vauhtiin pääsin niin päivitänpä blogia heti uudemman kerran. Kun sain pikkuveljen haalarin valmiiksi, niin valikoin seuraavaksi kohteeksi neuloa loppuun joskus tuossa vauvavuoden aikana aloittamani vaunupeiton. Jep. Vauva on jo vuoden ja pian kaksi kuukautta ja vaunupeitto on tällä mallilla.... Nooh, onhan sille käyttöä isompanakin ja vaunuissa kuitenkin tulee vielä tovin matkaamaan niin jospa tämä vaunukäyttöönkin ehtisi. Nyt on tässäkin asiassa menty isoveljen omalla peitolla. 

Tuo Hjertegarnin Extrafine merino on kyllä mukavan tuntoista lankaa ja tätä peittoa on kiva tehdä pehmoisesta langasta ja kun malli on ainaoikeaa vain yksi kerä kerrallaan niin helppoa tämän neulominen ainakin on!

 

Olen pikkuhiljaa aloittanut lankavaraston järkeistämistäkin, ja tällä haavaa ainakin nämä vironvillakerät olisivat vailla parempaa kotia. Jos blogin lukijoista jotain kiinnostaa ostaa nämä, niin yhteyden saa kommenttikentän kautta tai sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen.

Ohhoh, täällähän on jotain uutta! Taas voi kommentoida jotain tähän tyyliin, kun yli puoli vuotta noistakin edellisistä sukista meni, että sain seuraavan neulomuksen valmiiksi.

Kovasti oli ajatus menneelle talvelle saada pikkuveljelle oma villahaalari käyttöön, mutta niinhän siinä kävi että kevät ehti saapua ennen haalarin valmistumista. Onneksi tuli tehtyä niin iso, että menee varmasti ainakin seuraavat kaksi talvea ellei kolmekin, ja sitten saakin jo isoveljen haalarin käyttöön... Hehheh. Tämäkin talvi meni toisilta perityllä haalarilla.

Villahaalari pikkuveljelle

Lankana Ciao Trunte

2.5mm puikot
Aloitettu joskus syksyllä 2015, valmis 29.4.2016

Ohje oli jostain vanhasta lehdestä, jota en nyt muista, 

mutta voin kaivaa tiedon tähän myöhemmin jos muistan 

Ei oikein ole nykyään pointtia punnita lankojen kulutusta grammalleen yms, joten muistiinpanot eivät ole aivan samalla tasolla kuin joskus aiemmin. Pääasia että joskus on sitä kuuluisaa omaa aikaa neuloa ja että joskus jotain valmistuukin. Onhan tämä haalarikin melko iso työ ja vaikka nyt aikaa kuluikin sen tekemiseen liikaa, niin ihan ylpeä olen että lopulta valmista kuitenkin tuli. Tykkään myös väreistä ja muutenkin ihan onnistunut siitä tuli. Ohjeesta sovelsin aika paljon ihan sen mukaan että sain siitä juurikin niin ison että menee pitkään. E:llähän on vastaava kummitädin neuloma, joka otettiin käyttöön lokakuussa 2012 pojan ollessa reilu 1-vuotias ja se oli käytössä vielä kuluneen talvenkin, eli aina neljän vuoden ja kahdeksan kuukauden ikään asti! Tästä N:n haalarista tuli aikalailla samankokoinen, ja pikkuvelihän täytti jo maaliskuun puolivälissä vuoden, joten varmasti on ensi syksynä hyvä tämä, ja tarvittaessa jo nyt keväällä ja kesällä voi käyttää esim. vaunupäikkäreillä jos tarvii lämmikettä, väljyys ei tässä vaiheessa ja käytössä haittaa.

Kävimme koko perhe vähän reissussa ja halusin haalarin siis siellä valmiiksi, jotta saisin jänskät kuvat blogiin erilaisella taustalla... No, en ehkä aivan sitä ehtinyt kehitellä mitä olin ajatellut, mutta näkyy tuossa nyt jotkut muut näkymät kuitenkin kuin kotona. Arvaatteko mikä kaupunki on kyseessä? 

E:kin muuten on saanut nyt keväällä uuden haalarin, joka on ehtinyt muutaman kerran päästä käyttöönkin siis ja tässä varmasti myös on haalaria tulevalle parille talvelle, minkä jälkeen voi olla ettei hän enää nimenomaan villahaalaria tarvitsekaan, en ainakaan usko että sitten kouluiässä haalarit ovat kovin in, olisiko sitten jotain muuta välikerrosta jo tarpeen katsella... Kuvitella, että pari vuotta enää sellaisenkin ajanjakson alkuun. Niin se aika vain juoksee! E:n haalari siis kummitädin neuloma jälleen, mikä suuri työ tässä olikaan! Itselleni jäi vain osa lankojen päättelystä ja vetoketjun ompelu.

Neon-sukat

Regia Fluormania Color ja Drops Fabel

2.5mm puikot
Aloitettu ehkä vuonna 2014? Valmiit 4.9.2015

Nehän on sukat! Valmiit sukat! Mun blogissa! Huh huh.

Joo, ei ole paljon tullut neulottua viimeisen puolen vuoden aikana. Ja kyllä, pikkuvelikin on melkein puoli vuotta jo. N on hänen nimensä. Aurinkoinen iloinen vauva. E on ihanin isoveli.

Mutta ne sukat! Näin vastaavat joskus Soilen blogissa ja heti halusin ne apinoida. Ensimmäisen sain valmiiksi 25.7.2014 ja toisen nyt 4.9.2015. En edes muista milloin aloitin. Että vähän kesti.

Mutta ihana saada jotain nyt valmiiksi ja ehkä tässä intoudun jotain muutakin tekemään silloin kun hetki on aikaa. Iltaisin E usein menee nukkumaan melko aikaisin jolloin neulomisaikaa voisi ollakin, mutta N kun on melkein lopettanut päiväunet kokonaan ja ilta venyy usein myöhempään kuin isoveljen, on neulomisaika melko vähissä. Mutta todistettavasti sitä joskus edes pikkiriikkisen löytyy.

 

Pakollinen Roxette-kuva myös, kun Vaasassa käytiin faneilemassa samana päivänä kun E täytti jo 4 vuotta! (Miten sen pienen kirppusen syntymästä onkin jo niin paljon aikaa! Ja isovelikin on nyt. Oi sentään.)

Näin, paluu blogiin on tehty, ehkäpä jatkoa seuraa ennemmin tai myöhemmin.

Tässä on pikkuveli vajaan viiden vuorokauden ikäisenä. Syntyi viikoilla 38+6, mikä on uskomattoman paljon enemmän kuin neljä viikkoa aiemmin syntyneellä - painoa kilo enemmän (3240g), pituuttakin kahdeksan senttiä (52cm) ja syöminen sujuu niin hienosti ja pieni hetki päivästä jaksetaan olla hereilläkin, kauniilla silmillä katsellaan maailmaa hyvin uteliaan näköisenä.

Ja äiti sai ne sukat valmiiksi, myssy ja lapaset odottavat vielä kerällä.

Niin se vain on, että melkein kaksi kuukautta on edellisestä kirjoituksesta kulunut, ja yhä olen yhtenä kappaleena! Pikkuveli on siis pysynyt kyydissä jo niin pitkään että huomenna alkaa 39. viikko. En olisi ikinä uskonut.

Mulla oli tietysti mielessä kaikenlaisia suunnitelmia mitä olisi ihana tulokkaalle neuloa mutta eipä nuo mun suunnitelmat tahdo kovinkaan usein toteutua. Karsin ne aivan välttämättömimpiin, eli vauvallekin oma sukka-, lapas- ja myssysetti sekä vaunupeitto. Kyllähän niitä löytyy E:nkin jäljiltä mutta jotta nyt jotain omaakin vauva saisi.

No, tietysti sormien puutuminen ja sormien ja käden särkeminen, joka oli tuttua jo E:tä odottaessa, on ollut nyt vielä pahempaa, ja neuloa ei pysty. Taisin vuoden alussa aloittaa tuon asustesetin ja tässä on tilanne.

Yksi sukka siis valmiina ja toisesta vielä vähän puuttuu. Lapaset ja myssy odottavat että pääsisivät puikoille. Ei taida kotiutumisasuksi valmistua tällä menolla, ehkä sitten vauvan synnyttyä saan nämä juuri ja juuri tehtyä, peiton kohtalo voi olla toinen kun kiirettä varmaan sitten riittää muutenkin.

Halusin vain nyt kertoa täälläkin että...

Tasaviikkojen 30+0 kunniaksi tällainen tiedotus blogiinkin. E:stä tulee isoveli ja perhe täydentyy toisella ihanalla pojalla. Toivottavasti pysyy hieman pidempään kyydissä kuin E, jonka syntymäviikkoihin aikaa olisi enää viisi viikkoa.

Lapsen neulotut apina-sukat

Hjertegarn Sock 4

3mm puikot

Kulutus valkoista (0075) 17g, turkoosia (5050) 37g

Sopivat noin 3,5-vuotiaan jalkaan, kengän koko 28-29

 

Loin sukkiin 64 silmukkaa, ja kirjoneulekuviota tuli 

siten neljä toistoa ohjeen kolmen sijaan.

Kuvio-osuuden jälkeen kavensin silmukoita 56:een.

Loput sukasta neuloin lapsen jalan koon mukaan 

ja kärkeen tuli 6+6 silmukan silmukointi.

E sai uudet villasukat. Tähän asti tämän talven mennyt viimevuotisilla, joissa kantapää alkoi olla jossain tuolla jalkapohjassa aivan väärällä kohdin, niin pakkohan se oli saada uudet sukat tehtyä. Ihan sopivaan aikaan valmistuivat, kun täällä nyt pakkaspäiviä elellään ja olisihan se päiväkodissakin mukavampaa jos jalkaan saisi sopivat villasukat. E:llä on niin hyvät talvikengät ettei kyllä ole villasukkia tarvinnut juurikaan vielä tälle talvea mutta toki ne siinä vaiheessa puetaan kun pakkasta alkaa olla enemmän kuin kymmenen astetta.

Vaikutti siltä että E jopa tykkäsi sukistaan, ainakin ihan iloisena ne jalkaansa halusi ja mielellään poseerasi kuviakin varten. Mikäpä sen parempi vastaanotto voisi äidin neulomille sukille ollakaan! 

Tein tarkoituksella varresta suht leveän, jotta sukat saa hyvin puettua sisähousujen ja villahaalarinkin päälle, kun niinhän ne useimmiten ainakin meillä lapselle puetaan. Ei tarvitse olla niin justiinsa koon kanssa. Jalkaterässäkin on sen verran väljyyttä että ainakin tämä talvi näillä menee ja varmaan tarvittaessa ensi syksyllekin venyy jos taas menee seuraavan vuoden puolelle että saan tehtyä uudet.

Neuloin jo ensin yhden sukan 3,5mm puikoilla (ja ohjeen silmukkamäärillä) mutta siten sukista tuli liian tiukat ja tuo kirjoneulekuvio oli aika törkeän näköistä, niin pakkohan se oli purkaa ja ottaa homma uusiksi. Nyt tuo on omaan silmään ainakin ihan siisti, vaikka tuntuu kyllä että ei tuosta välttämättä ihan ensi vilkaisulla huomaa mitä tuossa kuviossa pitäisi olla jos ei kukaan etukäteen kerro.