Meidän joulunalusaika ja näköjään myös joulun aika on mennyt ja menee sairastellessa. Koko perhe oltu kipeitä kaikkiaan jo puolitoista viikkoa, poika ensin ja hänen tervehtyessä me vanhemmat. Ennen kokemattoman tympeä flunssa, monenlaista oiretta ja aika ikävästä päästä oireiden vahvuus. 

Joulutunnelmat siis ovat vähän ankeat mutta joulu kuitenkin tuli. E ei kyllä vielä joulusta mitään ymmärrä ja oli koko hälinästä mummilassa serkkujen keskellä vähän ihmeissään ja lahjatkin taisi olla täysin toissijainen juttu ensinäkemältä, paljon enemmän kiinnosti vaikkapa vahvistimen nappuloiden painelu. Noh, eiköhän nuo kivat lahjat ala kiinnostaa arkisemmissa olosuhteissa aivan eri tavalla!

Joulukuusen koristeitakin vähän tutkittiin, mutta yllättävän rauhassa kuusi sai olla kun tilaa oli ympärillä tarpeeksi. Lähinnä yritin saada nättiä jouluista kuvaa pojasta tuo asu päällään mutta onhan se semmoista säätöä huonossa valossa, kuten kaikki tietävät. Meillä on hyvä kamerakin mutta kun ei ehdi säätöjä opetella kuvaustilanteessa mitenkään, joskus täytyisi perehtyä niihin niin hyvin että saisi asetukset nopeasti kohdilleen.

Ehkäpä ensi joulu on jo pojan joulun päälle ymmärtämisen osalta erilainen ja toivottavasti sitten myös ollaan terveitä niin jaksaa innostuakin enemmän, joulusta kun kyllä tykkään erityisen mukavana perheen yhteisenä aikana, johon se lasten into tuo sen kutkuttavan jännityksen tunnun mukaan.

Pienoisesta ankeudesta huolimatta toivotan kaikille hyvää joulun ajan jatkoa. Toivotaan että tervehdyn tässä vielä sen verran pian, että ei tarvitsisi syödä sanojani tämän vuoden puolella valmistuvasta neulomuksesta...

Aloitinpa hyvinkin sen Simple Sprinklen, ja siinäpä vasta neulomus jota ei malttaisi laskea käsistä! Iltaisin yleensä pojan mentyä nukkumaan olen työn ottanut edistettäväksi ja kovasti tekisi mieli jäädä television eteen sitä tekemään vielä maagisen kello kymmenen jälkeen jolloin yritän viimeistään painua pehkuihin aina itsekin jotta saisi jonkinlaiset unet, herätyksiä kun siis öisin riittää. Edistymistahti on siis kaulurilla (tai mikä lie tuubihuivi se onkaan!) sellainen, että varmasti tälle vuodelle saan vielä valmistuneen työn esittelyyn tällä vauhdilla!

Tänä viikonloppuna olemme olleet pojan kanssa pelkästään sisätiloissa hänen ollessa hieman kipeä, ja olen samalla sitten virittänyt itseäni joulutunnelmaan. Jouluradio on soinut pitkin päivää ja laitoimme myös tuon hienon kuusemme olohuoneeseen. Pojan leikkitilan säilyttämisen vuoksi ison, oikean, kuusen mahduttaminen aika pieneen olohuoneeseen olisi hieman haastavaa, mutta totesin äkkiä että tämä lienee muutenkin hyvä ratkaisu, E kun ehti ensimmäisen viiden minuutin sisällä jo kaataa koko kuusen ja vähäisetkään koristeet eivät toki saa olla kuusessa rauhassa kovinkaan kauaa. Tarhassa tontut ja joulukuuset ovat tulleet ainakin sanoina tutuiksi ja tonttuja pitää kokoajan siirrellä kuuseen ja kuusesta pois. Vielä poika tuskin joulusta varsinaisesti mitään ymmärtää mutta osaa kuitenkin selkeästi ihastella näitä koristeita. Voin vain kuvitella kuinka paljon aivan oikea kuusi runsaampine koristuksineen kiinnostaisi, se kun vielä olisi kokoajan sopivasti kulkutielläkin...

Eikös se menekin niin, että jos puran keskeneräisen ja aloitan tilalle uuden, se vastaa keskeneräisiin keskittymistä eikä varsinaisesti ole uuden aloittamista?

Mietin, että juuri nyt eniten tarvitsisin uutta kaulalämmikettä. Mulla on siis siitä yhdestä ihanasta leijonankeltaisesta Novitan Isoveljestä neulottu pipo jota käytän aktiivisesti. Sen kaverina on kauluri, joka on kuitenkin osoittautunut vähän heikosti lämmittäväksi, tuntuu että aina joko niska tai leuka tai joku jää vähän suojattomaksi ja palelee. Haluaisin siis lämpimämmän kaulanlämmittimen.

Sagittaria Stole on siis ollut iät ja ajat kesken, ajatuksena muotoutua pipon kaveriksi mukava ja varmasti kaunis huivi, mutta kun nyt tuntuu että kaulurimallinen lämmitin olisi kuitenkin käytännöllisempi ja kivempi. En vain oikein löytänyt Ravelrystä sellaista kaulurin mallia, joka olisi tosissaan iskenyt ihan vaan yksivärisesti tuosta keltaisesta langasta ajateltuna, ja vielä että tuo Isoveli olisi suht koht sopiva lanka ohjeeseen.

Niinpä mietin ihanaa väri-iloittelua, Simple Sprinkleä. Jos ottaisin tuon keltaisen tuohon ihan kauttaaltaan toistuvaksi pohjaväriksi ja kaveriksi sitten niistä edellisen merkinnän jämälangoista jotain kivoja? Jos tiheys ei osu yksiin Isoveljen kanssa niin ainahan voi neuloa kaksinkerroin vaikkapa. Mulla on ainakin mustaa ja ruskeaa ja oranssia talvitakkia, joten kenties voisi valita jotain suhtkoht maanläheisiä värejä, ruskeaa, mustaa, harmaata...? Tai sitten ihanmitävaan, jos keltainen kuitenkin kulkee kokoajan mukana niin passannee yhteen pipon kans, eli onko niillä muilla väreillä sitten niin väliäkään oikeastaan, että mitä ne on? Mitäs olette mieltä lukijat? Mallista, väreistä, toimivuudesta kaulan ja leuan lämmittimenä?

Kävin läpi niin sanottuja jämälankojani ja järjestelin niitä vähän omiin lokeroihinsa. Tähän sain inspiraation kun listasin lankavarastoni tuonne sivupalkista löytyvän linkin taakse ja totesin että melko monen langan grammamäärä tuntuu olevan aika pienestä päästä, että mitä ihmettä niillä kaikilla nöttösillä oikein tekee.

Tässä kohtaa muuten pakko ohimennen mainita, että erittäin harvinainen viikonloppu jolloin miehenikin oli vapaalla, on mahdollistanut suorastaan vauhdikkaan alun uudelle blogille verrattuna vanhan blogin viimeaikaiseen hiljaiseloon. Ja ehdimme myös käydä elokuvissa, se myös on kovin harvinaista nykyään. Uusin Bond-elokuva oli paljon viihdyttävämpi kuin olisin osannut kuvitella, eikä vähiten siksi että siinä oli Ralph Fiennes mukana!

Mutta niihin jämälankoihin siis. Näistä ohuista villasekoitelangoista voisi syntyä vaikkapa ihan hauska lapsen paita tai mekko tai jonkinlaiset eripariset sukat tai vaikka useammatkin koosta riippuen. Oikeastaan jopa houkuttelisi tehdä uusi aloitus tai uusia aloituksia näillä!

Paksummistakin villaisista varmasti tulisi jotain kivaa sekasopparaitaa ainakin lapsen koossa. Isoimmat kerät seitsemää veljestä eivät taida mennä ihan jämälangoista varsinaisesti, mutta ovat kuitenkin jääneet projektista ja ovat vailla päämäärää, siksi päätyneet jämien sekaan.

Puuvillaisiakin löytyy melko suuri kasa jokseenkin saman paksuista lankaa, näistä voisin kuvitella jollekin tyttölapselle syntyvän melko ihana kesämekko vaikkapa. Tai miksei kesäinen pusero vaikka omalle pojalle. Olikos niissä jo aloitetuissa kuinka pakko pysytellä...?

Sitten on nämä kammojämät joille en keksi mitään käyttöä, eivät sovi muiden kanssa yksiin ja kutakin on niin pieni määrä että ei kai näistä mitään voi tehdä? Haluaako joku, laitanko roskiin, kysynkö päiväkodista haluaisivatko askarteluihin? On Teddyä, Tempoa, Mamboa, Bambua, Ainoa ja ehkä jotain muutakin. Yksi vajaa kerä (39g) nättiä Drops Bomull-linia, mikä ei taida riittää oikein mihinkään?

Ajattelin, että olisi mukava muistaa päiväkodin hoitajia näin joulunaikaan jollain pienellä lahjalla. Ovathan he tehneet E:n päiväkotiuran aloituksesta niin onnistuneen ja tykkäämme kaikista osaston hoitajista. Olen lukenut aika ristiriitaisiakin kommentteja siitä, nähdäänkö nämä muistamiset tärkeinä tai täysin turhanpäiväisinä mutta ajattelisin että pienestä lahjasta tuskin ainakaan kauheasti mitään haittaa kenellekään on, ei vie kovin paljon tilaa jos ei tulekaan käyttöön. Nämä meidän lahjomukset ovat siis kirjanmerkit ja voisi kuvitella että aika iso mahdollisuus on että hoitajat joskus lukevat jotain niin, että kirjanmerkille voisi olla ihan käyttöäkin.

Käytin näihin niitä niin sanottuja jämälankoja ja eipä näistä jämistä yhdestäkään päästy vieläkään kokonaan eroon, sen verran pieni kulutus oli näissä pienissä töissä. Minusta näistä kaikista tuli aika nättejä ja aivan käyttökelpoisia. 

Kirjanmerkit

Lace Bookmark violetti Araucania Ranco Solid, 2.5mm puikot, 4g
  Trellis Lace Bookmark violetti Wetterhoff Sivilla, 2.5mm puikot, 4g

Flourish Bookmark  pinkki SandnesGarn Lanett, 2.5mm puikot, 6g
Diamond Lace Bookmark turkoosi Drops Alpaca, 2.5mm puikot, 7g
Kaikki tehty ajalla 23.11-8.12.12

Uskallan nämä täällä blogissa näyttää, vaikka annammekin nämä tarhantädeille vasta joulun alla, koska tuskinpa he tätä blogia lukevat. Jos sattuisivat lukemaan ja rivien välistä tunnistamaan niin pitänevät omana tietonaan yllätyksen pilaamisen.

Jotain siis valmistui, nyt sitten onkin pulma että minkä noista pikkasen suuremmista keskeneräisistä valitsisin seuraavaksi edistettäväksi, mieluiten jonkun joka voisi valmistuakin suhteellisen pian...

Lisäsin blogin sivupalkkiin kuvat kaikista keskeneräisistä neuleistani, ja täytyy sanoa että vähän hirvittää. Läjä aloituksia, joita olen työstänyt ehkä just sen verran kun silloin aloittaessa on jaksanut, ja sen jälkeen neule on saanut jäädä odottamaan. Käynpäs pikkuisen läpi näitä niin järkytetään lukijatkin tällä hitaudella!

Springtime Swirl -huivi on aloitettu 31.7.2010. Tämä on sellainen näperrystyö, että en odottanutkaan että tämä kovin nopeasti valmistuisi. Vaan olisihan se ihana tehdä tämä joskus jopa valmiiksi, voin vain kuvitella kuinka kaunis siitä tulisi. Ystävän häätkin olisivat ensi syksynä ja tämä olisi ihana asuste, mutta ... uskooko joku että se olisi mahdollista?! Niinpä niin.

Ripplen olen aloittanut 11.11.2010. Tätä olen jopa nyt tänä syksynä vähän neulonut, vartalo-osa on valmis ja hihat on aloitettu. Ehkä tämä vielä valmistuu esimerkiksi talven tai ainakin ensi vuoden aikana! Voisi ottaa tavoitteeksi. Luulisin että tulisi nätti, joskaan en välttämättä enää lähtisi puserona tällaista tekemään koska en aivan tiedä milloin nimenomaan puseromallista villapaitaa käyttäisin, kun tykkään että takit ovat paljon kätevämpiä kun niitä voi pitää aukikin.

 

Sagittaria Stole on ollut jo kaksi vuotta kesken sekin, aloitettu siis 6.12.2010. Tämän nyt ainakaan ei kuvittelisi olevan niin paha että näin kauan veisi. Mulla on saman värinen pipo aktiivikäytössä ollut jo varmaan sitten sen 2-3 vuotta ja mieluusti sille tämän ottaisin kaveriksi, vaikkakin tässä taas hieman epäilen käytettävyyttä, kun tykkään nykyään paljon enemmän kaulurityyppisestä ratkaisusta kuin huiveista, jotka on monesti hankalat takin alla mutten takin päälläkään jotenkin osaa käyttää ilman läkähtymisen tai kuristumisen tunnetta. Mutta jos tämä olisi sellainen aika ilmava, joka myös takin alle olisi aseteltavissa. Tämänkin valmistumisen voisi ottaa tavoitteeksi ihan lähitulevaisuudessa. Jos ei ainakaan 3-vuotissyntymäpäivää näkisi keskeneräisenä.

 

Vapaavirkkauspeiton aloitin tulevalle vauvalle 12.3.2011 ja aika lailla tämä on edelleen tilanne eläinhahmojen kanssa, ehkä johonkin muuhun tuon linnun lisäksi olen myös virkannut jo reunusta. En oikein tykkää virkkaamisesta ja rannekin siinä yleensä kipeytyy, joten varmaan siinä syitä miksi on jäänyt odottamaan. Tämän kyllä silti virkkauksen ikävyydestä huolimatta haluan ehdottomasti tehdä joskus valmiiksi, mielellään niin että poika ei olisi aikuinen vielä vaan vielä tykkäisi tällaista katsella ihan siis lapsen näkökulmasta. Vaikka sitten kun hän siirtyy pinnasängystä isojen poikien sänkyyn, olisi tämä kiva viltti sängylle vaikka päikkäripeitoksi... Joten ehkä pitäisi tehdä jotain asialle.

 

Revontuli-huivin muistan aloittaneeni viime joulun aikaan kun nyt vaan tuntui että haluan aloittaa jotain uutta, aivan kuin aiemmissa keskeneräisissä ei olisi ollut jo tarpeeksi tekemistä ja aivan kuin tällaista ei aivan aivotonta työtä olisi kannattanut valita. Tämän verran varmaan tuona kyseisenä päivänä sitä tein. Eikä ole edennyt siis.

Kesällä jatkaessani opiskeluja jossain vaiheessa tuntui että tarvitsen jonkun neuleen jota voin tehdä taukotyönä yliopiston kirjastossa lukiessani ja kirjoittaessani. Dropsin ohjeella aloitin pojalle neuleen ja paljonpa on tämäkin edennyt, tämä voisi olla kohtuu realistinen valmistuja jos vain ottaisin ja tekisin, ei kovinkaan vaikea.

 

Araucanian yltiövärikkäästä langasta oli jo alunperin tulossa sukat ihan yksistään kyseisestä langasta tehtynä, mutta niistä vaikutti tulevan niin sekasotkun väriset ja levottomat että en tykännyt yhtään. Niinpä aloitin nämä Broken Seed Stitch sukat (20.7.2012) joissa yksivärinen lanka rauhoittaa tosi mukavasti tuon sotkun. Ihan jees on edennyt syksyllä luennoilla, kunnes sopivat luennot näiden neulomiseen loppuivat enkä toisaalta jaksanut enää kuskata tätä mukana kun läppäriä on pitänyt kuljettaa päivittäin ja tilaa ei oikein repussa ole, joten vähän aikaa ovat nyt olleet nämäkin unohdettuina. Mutta eivätköhän nämä tässä joskus valmistu vielä.

 

Saltkråkan-sukkia en edes muistanut ennen tätä päivää, kuvat puhelimen muistissa kertovat että aloitin ne 10.10.2012 luentoneuleeksi. Aika epäonnistunut valinta luentoneuleeksi, koska kuvio on liian monimutkainen keskittyäkseni siihen ja samalla keskittyäkseni myös luentoon. Mutta kauniit nämä varmasti olisivat valmiina, joten joskus sitten pääsevät taas vuorollaan jatkettaviksi.

Näiden lisäksi minulla on kesken yksi kirjanmerkki ja kolme kirjanmerkkiä on jo pingotusta vaille valmiinakin, ne ovat menossa päivänkodin tädeille joulumuistamiseksi. Ne siis ovat varmasti seuraava valmis työ, sen jälkeen sitten aion kyllä ihan keskittyä näihin keskeneräisiin enkä varmasti aloita mitään uutta! Paitsi että. Sylviin olemme ystävän kanssa metsästäneet langat jo alkuvuodesta 2011 ja sen todella haluaisin ystävälleni saada tehtyä, mallitilkun olen jopa jo tehnyt. Ja itse tarvisin uudet unisukat, koska entiset, todella paljon käytetyt ovat nyt tulleet lukuisten reikien myötä tiensä päätökseen. Ja sitten on myös yksi hyssyttely-projekti jonka todellakin aion tehdä piakkoin. Joten, tässä tiukka rajaus, keskeneräiset, nämä luettelemani ja kenties aivan akuuttiin tarpeeseen pojalle jotain ovat ne neuleet joita tulen työstämään sanotaanko nyt vaikka ensi vuoden aikana. Jos sorrun johonkin muuhun aloitukseen, niin ... no, sitten sorrun, mutta parempi olisi etten! Olisi niin mahtavaa jos kerralla olis kesken vaikka vain 2-3 työtä. Katsotaanpas miten käy!

Päätin aloittaa uuden blogin. Vanhassani ehdin kirjoittaa tekemistäni neuleista noin seitsemän vuoden ajan ja se oli itselleni kovinkin tärkeä paikka, mukava jälkeenpäin katsella mitä olen kulloinkin vaikkapa vuosi sitten tehnyt ja kirjoittanut, tai kaksi vuotta sitten, tai viisi vuotta sitten. Edelleenkin tykkään lueskella vanhoja, mutta monestakin syystä tuntui että olisi aika jonkinlaiselle muutokselle. Otan vanhat kirjoitukset itselle talteen kommentteineen päivineen ja lueskelen niitä sitten joskus omaksi ilokseni! Toivon että vanhatkin lukijat löytävät tänne ja uudet ovat tietysti yhtälailla tervetulleita! Kiitän kuitenkin kaikkia vanhoja lukijoita kuluneista vuosista ja ihanista kommenteista mitä olen saanut esimerkiksi pojan syntymään liittyen, häihin liittyen, Roxette-juttuihin. Kiitos paljon!

Olkoot tämä uusi alku blogitaipaleelleni, jospa bloggausintokin tästä taas kasvaisi ja mukavalle harrastukselle saisi sieltä täältä otettua aikaa. Neuleasiaa tulee blogissa edelleen pääosin olemaan, sopivasti sivuten muuta elämää. Vertauskuvallisesti kuvissa esiintyy huonekasvejamme, jotka kasvattavat uutta elämää. Orkideakin on jopa yhden uuden kukan tehnyt ostohetkellä olleiden kukkien kuihduttua ja onpa siihen myös tullut kaksi tai kolme uutta lehteä, olen ylpeä tästä saavutuksesta! Ja rahapuutakin pitkästä aikaa katsoin oikein sillä silmällä, kylläpä se onkin kasvanut, pari vuotta sitten se oli aivan pieni alku ja kertaalleen se pudotti kaikki lehtensäkin ja oli jo tuhoon tuomitun oloinen, mutta jossain vaiheessa vaihdoin siihen kaktusmullan ja hieman isomman ruukun ja siitäpä se tykkäsikin.