Newfoundland Mitts

Drops/Garnstudio Alpaca

Punaista 66g, keltaista 54g

Lanka kaksinkertaisena

Puikot 3mm

Tehty noin ajalla 18.10.-13.11.13

Lapaset on valmiit! Mulle itselleni! Jee! Kivatkin ne on!

Tällaiset tunnelmat näistä. Neuloin ohjeen mukaisilla silmukoilla alkuunsa, mutta resorin jälkeen lisäsin 18 silmukkaa, kun ohjeessa olisi lisätty muistaakseni vain kuusi. Tämä siksi, että valitsemallani lanka ja puikot -yhdistelmällä lapaset eivät todellakaan olisi mahtuneet mun aika tavallisen tahi pienenpuoleisen kokoiseen naisen käteeni. Aika tiukkaa neulosta myös tuli, mikä on kyllä lämmittävyyttä ajatellen hyvä. Ja silti, vaikka ovat lämpimät, ei todellakaan Oulun tuulisilla keleillä näillä pyöräile ilman lisälämmikettä. Nyt alkuun mulla on alla ollut yhdet aivan ohkaiset villasormikkaat (kaupasta ostetut), ehkä yksinkertaisesta Alpacasta voisi tehdä oikein aluslapaset, mutta katsoo nyt jaksaako ja kehtaako. Oishan ne siitä kätevät, että jos tulee tehtyä useampiakin lapasia (kuten just nyt haaveilututtais!) niin voisi käyttää kaikkien kans! Mutta en tiiä jaksanko. Vois vaikka ihan ostaa jostain, kun ohuilla puikoilla tikuttelu ei hitautensa vuoksi ehkä kauheasti innosta.

 

Mutta lapaset on kivat ja nätit. Kuvaaminen oli vähän haastavaa, olisin tietysti halunnut kuvata ne nytjustihanheti kun ne valmistui keskiviikko-iltana, mutta ei tietenkään marraskuussa kuvausaikaa ole arkisin ollenkaan kun ainoa mahdollinen valoisa hetki menee aivan jossain muualla kuin neuleita kuvaamassa. Ja tänään aamulla ulkona ollessamme unohdin koko asian tyystin. Niinpä nämä räpsästiin viimeisillä vähänkin "valoisilla" hetkillä joskus kolmen aikaan iltapäivällä. Kuvaaja oli jo kiirehtimässä töihinsä, joten kovin erikoisiin in action -kuviin ei ollut aikaa. 

Ajattelin että olisin tarinoinut jotain tän hetken tilanteesta sen mun neulomislistan (todo) suhteen, mutta koska lapsi nukahti unilleen vasta puoli tuntia sitten ja itse on noin puolen tunnin päästä mentävä perässä jos haluan edes pari tuntia saada nukkua ennen herätystä (Jeps, meidän 2v 3kk on levoton nukkuja. LEVOTON. Ei kokonaisia öitä täällä edelleenkään.), niin täytyy nyt kipaista iltateelle ja sen semmoiselle. Joten ehkä palaan vielä asiaan joku muu päivä.

No niin, ei niissä lapsen sukissa niin kamalan kauaa mennyt, vaikkakin tämän asian nyt voi aina ottaa miten päin vain.  Pari viikkoa 2-vuotiaan sukkiin lienee jonkun mielestä melkosta hidasteluhommaa mutta oon aivan tyytyväinen tähän. Paitsi että aika käy kyllä vähiin tällä tahdilla ehtiä näitä niin sanottuja syksyn pakollisia neuleita tehdä tai edes aloittaa. Noh, teen mitä ehdin ja hyvä niin.

 

Lapsen sukat, 2-vuotiaalle joka käyttää koon 26 talvikenkiä

Sandnesin Sisua ja Lanettia noin 50g

Puikot 2.5mm

Tehty noin ajalla 4.-17.10.13

Värit tuossa ekassa sukkakuvassa on ihan liian haaleat, oikeasti tuo vessamme kauniissa ympäristössä otettu kuva on lähempänä totuutta vaikkei ihan oikeassa sekään. Mielellään olisin kuvannut sukat pojan jalassakin, mutta ei kiinnostanut just silloin niitä pukea ja toisaalta kuinka paljon lisäarvoa näin perusjuttujen esittelyyn sellainen kuva olisi tuonut. Pääsinpähän bloggaamaan aiemmin kuin jos olisin jäänyt odottamaan toiseen päivään.

Toisen sukan loppupuoliskolla alkuperäiset värit loppuivat, joten siinä jalkaosassa on sitten käytetty erilaista vihreää ja sinistä. Ei haittaa yhtään.

Loin sukkiin muistaakseni 60s, mikä on naurettavan paljon 2-vuotiaan sukkiin koska nehän tietysti venyy paljon, mutta eipähän ainakaan kiristä vaikka varren alla olis sisähousun ja villahaalarin lahjetta paksusti.

Lapsen villatakki

Aloitin ehkä joskus elokuun alussa, valmistui 4.10.2013

Sekalainen erä muista projekteista jääneitä lankoja, 
ainakin Novita Nallea, 7 veljestä ja Isoveljeä, 
SandnesGarnin Lanettia, Sisua ja Alpakkaa, 
Dropsin Karismaa ja Araucanian Rancoa

Puikot 3.5mm

Kulutus 231g

Sain siis E:n raitapaidan valmiiksi, kuten kuvista näkyy!! Ollaan opeteltu E:n kanssa tuulettamaan, joten tähän kohtaan kädet ilmaan kuten pojallakin toisessa kuvassa ja iso "jeeee"! Ilmeisesti tämä oli ihan kivan tuntoinen päälläkin, kun poika niin innostui hyppimään ja olemaan kuvattavana, sen sijaan että olisi vaatinut neuleen riisumista h-e-t-i. Se on nimittäin ollut aiemman, nyt juuri ja juuri päälle mahtuvan neuletakin kanssa ongelma kun kuulemma "nipistää" eli olisko liian tiukan tuntoinen ja/tai kutittaisi. Tässä on kivasti väljyyttä nyt vielä ja langatkin aika pehmoisia valtaosa joten jospa tämän pukeminen ois ihan siedettävää, jollei jopa kivaa, jatkossakin.

 

Neuloin siis tämän neuleen ylösalaisin, silmukkamäärät arvioin sillä ajatuksella että tulis vähän isompi kuin se nyt käytössä ollut neule on, ja kasvunvaraakin jäisi. Vähän säätöähän tuo on kun ei lapselle jaksa aina sovitellakaan että tuleeko nyt varmasti sopiva, mutta ei se nyt niin vaikeaakaan ole se arviointi kun on muita vaatteita joihin verrata kokoa. Aika hyvinhän tuo koko osui kun tosiaan kasvunvaraa jäi, kuten ehkä noista sovituskuvistakin näkee vaikka epäselviä ovatkin, mutta silti neule on aivan käyttökelpoinen jo nyt.

 

Väriä tästä neuleesta ei ainakaan puutu eikä luulis esimerkiksi tarhassakaan olevan vaaraa että sekottuisi jonkun muun vaatteisiin. Toki laitoin myös tuon "Paulan neuloma" lappusen kiinni takkiin, niin tarhantätitkin näkee että sitä on itse neulottu. No joo, oikeasti noi on tosi käteviä siihen tarkoitukseen, että ensinnäkin saa neuleeseen ripustuslenksun joita joskus saattaa kaivata, ja toisekseen tuohon saa nimitarran hoitopaikkaa ajatellen nätisti kiinni.

Että kyllä tuli hauska takki ja tykkään ja näyttäs poitsukin tykkäävään ja ennen kaikkea - sain jonkun neuleen valmiiksi! Seuraavaksi on puikoilla pojalle sukat, joten ehkäpä saan esitellä seuraavan valmistuneen jopa pian, koska tuskin nyt 2-vuotiaan kokoisiin sukkiin ihan ikuisuutta menee...?!

Tän verran oli langanpäitä pääteltävänä viimeistelyvaiheessa. Muutama.

Ajattelin laittaa ylös itselleni muistutukseksi mitä kaikkea tälle syksyä niin sanotusti pitäisi neuloa, ja mitä aivan erityisesti haluaisin neuloa. Lisäsin Ravelryn jonooni setin johon keräsin nämä tälle vuodelle aiotut jotten käyttäisi vähääkin neulomisaikaa johonkin ei-niin-tarpeelliseen vaan yrittäisin pysyä suunnitelmassa, ja tässä tällainen koostekuva niistä ohjeista jotka voisi toteuttaa (paitsi nuo sukat ovat vain muistutus niiden tekemisestä, juuri tuota ohjetta en taida seurata).

 

Joku oikein vauhdikas neuloja voisi ajatella että onpas vähän neuleita neljälle kuukaudelle, mutta itse veikkaan että hyvä jos saan näistä edes niitä kaikkein tarpeellisempia oikeasti tehtyä. Akuutisti on kesken pojan neuletakki ja omakin neulepuseroni olisi mukava saada valmiiksi, mutta jopa niiden ohi saisi kyllä mennä uudet sukat ja lapaset pojalle sekä lapaset itselleni, niitä kun alkaisi tosiaan jo tarvita. Tänä aamuna pyöräillessä sai olla jo pipo ja kaulahuivi ja sormikkaat kädessä, ja niiden rikkinäisten ohuen ohuiden kaupasta ostettujen sormikkaiden tilalle haluaisin jotkut lämpöiset lapaset ja sellaiset minulta puuttuu kokonaan, en ilmeisesti ole juuri lapasia neulonut! Pojalle tuskin viime talvikauden villasukat ja tumput enää mahtuukaan, ainakaan mukavasti. Villahaalari toivottavasti vielä menee kun kummitäti siihen silloin neuloi reilusti kasvunvaraa.

Itselleni haluaisin myös sekä oikein kunnon kääriytymishuivin - todennäköisesti jostain säilöämistäni vironvilloista - että sievän raitahuivin myös. Ja ystävälle jo ainakin kaksi ja puoli vuotta suunniteltua Sylviä haluaisin nyt aivan oikeasti ainakin aloittaa jos en valmiiksi ehdikään tälle vuodelle saada...

Eli tässä näitä lähitulevaisuuden tavoitteita. Sen poitsun takin kuitenkin ehkä saatan tehdä ensin loppuun, siitä kun puuttuisi enää yksi ja puoli hihaa, nappilistat ja viimeistelyt ja pienestä koosta johtuen se nyt etenee mukavaa tahtia vaikka/koska päivittäinen neulomisaika vaihtelee illan nukutuskuvioista ja muista kotitöistä ja vastaavista riippuen 20 minuutista jopa noin puoleentoista tuntiin. Tähän loppuun vielä kuva tuosta melkoisen värikkäästä takintekeleestä.

Oma puseroni ja E:lle aloittamani raitatakki ovat edenneet ihan suht hyvää (tai ainakin tasaista) vauhtia, mutta vielä varsinaisesti valmista odotellessa pari muuta juttua. 

Kuten että kesä ois ihana olla aina, jos se tarkoittaa että iltapalaleiville saa täytteet omasta pihasta.

Ja että tuoretta mansikkaa saa kesäkuusta alkaen ainakin vielä elokuussakin omista ruukuista!

Ja toisekseen, että meillä vietettiin jo 2-vuotissynttäreitä. Vasta äskenhän se oli se 44 senttinen kaksikiloinen pikkurääpäle ja nyt jo ihan tollanen pikkupoika. Aivan huippu höpöttäjä ja jekuttaja ja auto- ja mopomies.

Työtkin on alkaneet ja vaikka opiskelu pienen lapsen äitinä oli sekin aikamoista, on oma juttunsa myös olla viitenä päivänä viikossa oikeasti se 8 tuntia työpaikalla ja ehtiä sitten vielä kaikenlaista muutakin mitä on pakko ehtiä. Onneksi viikonloput on vapaat mistään kotitehtävistä tai tenttiinluvuista, ja varmasti uuteen arkirytmiinkin tottuu ajan kanssa.

Kertaanpa vielä että mulla on myös Instagram-tili jonne laittelen silloin tällöin kuvia arjen keskeltä, myös niistä neulehommista joskus, joten jos blogipäivityksiä joku kovasti kaipaa niin sieltäkin voi vähän kuulumisia löytää kuvien muodossa. Nimimerkki on paularox.

 

Bones (Jenni Österman, Neulekirja)

24.6.-23.7.2013

Araucania Ranco Multy (335) ja SandnesGarn Sisu (vihreä 8514)

Puikot 3mm

Kulutus Rancoa 58g ja Sisua 7g

Edellisten sukkien kanssa meni melkein vuosi ennen kuin aloituksesta seurasi valmis pari mutta näissä sentään selvittiin kuukaudessa!

Boneseista on näkynyt blogeissa lukuisia versioita, ja omaan silmääni ne ties miksi sekasotkuvärisukiksi kutsututkin ovat näyttäneet aika kivoilta, joten ajattelin että tämä malli voisi sopia tuon lopun Rancon tuhoamiseen hyvin. Täytyy sanoa että tykkään lopputuloksesta, minusta tämä malli oikeasti jollain tasolla kesyttää nuo melko hirvitysvärjäykset. Ja samaan hengen vetoon on lisättävä että näille sukille kastelu ja pingotus ehdottomasti tekivät hyvää, kuvaa minulla ei sukista ole ennen tuota operaatiota, mutta näyttivät jotenkin aika surkeilta ja pieniltä ja epäilyttäviltä mutta yön yli kuivuttuaan löysinkin aamulla varsin kivan näköiset sukat ja jalassakin tuntuvat kivoilta ja sopivilta ja mallineulekin nyt näyttää kivalta. 

Pelkäsin ettei tuo Ranco yksinään riittäisi sukkiin, josko edes vaikka käyttäisin kantapäihin muuta lankaa, joten valitsin ohjeesta pienimmän koon silmukkamäärän ja ajattelin että jos tulee liian pienet niin aina näille joku ottaja löytyy. Vihreää Sisua ostin kesälomareissulla Turusta vaikken sitä vielä loman aikana sitten tarvinnutkaan kun arpoin kuinka pitkän varren uskallan tehdä Rancosta kun käytettävissä ei ollut digitaalista vaakaa langan punnitsemiseksi. Lopultahan tuota Rancoa jäi yhä 9 grammaa jäljelle, mutta en ole varma olisiko se enää riittänyt kantapäihin ja sukkien kärkiin, joten parempi olla tyytyväinen noihin erivärisiin osin sukissa. Ihan hauskoilta kai ne noin näyttävätkin.

Sopivasti sain sukat valmiiksi juuri kun hellekelit palasivat tännekin, kun välissä jo ilma tuntui niin syksyiseltä...

Alkuvuodesta kirjoitin vanhoista neuleista, miettien muun muassa mitä niille neuleille tekisi, jotka ovat itselle kovin rakkaita mutta jotka eivät nykyään enää sovi tai esimerkiksi malliltaan tai väreiltään enää tunnukaan omilta. Ei raaskisi heittää poiskaan eikä ihan kelle vaan antaakaan.

Noh, nyt keksin! 12-vuotias veljentyttö kävi kylässä ja hänpä onkin jo venynyt mittaisekseni (kovasti verrattiin selkä selkää vasten että on se kyllä ainakin sentin lyhyempi mua vaikka kuulemma koulun viime mittauksessa mittanauha väitti 2-3 senttiä pidemmäksi kuin täti!) ja vaikka kovin hoikkaa mallia onkin niin keräsin silti valmiiksi läjän neuleita joita voisin hänelle tarjota. Ihan kaikkia vähän itselleni pienehköjä en raaskinut tarjota, mutta aika monta kuitenkin, myös sellaisia joista itse tykkään tosi paljon mutta joita en vaan ikinä pidä. Näin läheiselle ja ihanalle tytölle niitäkin saatoin hyvillä mielin tarjota. Nämä kaikki tyttö huoli ja ihan hyvin hänelle sopivatkin!

Nämä lyhythihaiset olivat kuin tehdyt 12-vuotiaalle, en ymmärrä miten nämä on voinut mahtua minulle vielä joskus ehkä 6-7 vuotta sitten?! Varsinkin kaksi ekaa ovat aivan ihania mutta kun ei kaikkea voi vaan säilöäkään ja miksi pitäisi kun näin hyvä käyttäjä löytyi. Ja onhan hänellä pikkusiskokin jolle voi joskus mennä taas eteenpäin.

Ponchokin kelpasi kun myin sen sellaisena kotilämmittelyvaatteena vaikkei ehkä tuon ikäisten muotia olisikaan. Tämäkään ei mennyt mulle oikein päälle, olenko levinnyt hartioistakin vai mitä ihmettä!

Nämä puuvillaiset myös tyttö otti hyvillä mielin vastaan. Varsinkin tuo viimeinen oli joskus aika lemppareita mutta ei nyt enää oikein tunnu väriltään omalta (luonnossa lähes neonpunainen...) ja enpä kyllä tuonne sisään olisi mahtunutkaan enää...

Ja lämpöisiä villatakkejakin, varsinkin vihreäraitaiseen ja tähän viimeiseen palmikkotakkiin tyttö kovasti ihastui. Ovathan ne olleet tädillekin tykättyjä mutta jääneet tosi vähälle käytölle joten hyvä näin! Olen kyllä tyytyväinen että sain näitä eteenpäin ja perkatessani neuleita järjestelin jäljelle jääneetkin paremmin kaappiin ja sovittelin niitäkin joita olen vähemmän käyttänyt, toiveissa että niidenkin käyttö lisääntyisi jatkossa. Katsotaan käykö niin vai joko esimerkiksi vuoden kuluttua pistän taas lisää kiertoon... Yksi keskeneräinen neulepuserokin on muuten edennyt tässä parina päivänä sen verran, että kovasti haaveilen että saisin sen puserrettua valmiiksi ennen uuden arjen alkua. Se se vasta olisi jotain!