Oma puseroni ja E:lle aloittamani raitatakki ovat edenneet ihan suht hyvää (tai ainakin tasaista) vauhtia, mutta vielä varsinaisesti valmista odotellessa pari muuta juttua. 

Kuten että kesä ois ihana olla aina, jos se tarkoittaa että iltapalaleiville saa täytteet omasta pihasta.

Ja että tuoretta mansikkaa saa kesäkuusta alkaen ainakin vielä elokuussakin omista ruukuista!

Ja toisekseen, että meillä vietettiin jo 2-vuotissynttäreitä. Vasta äskenhän se oli se 44 senttinen kaksikiloinen pikkurääpäle ja nyt jo ihan tollanen pikkupoika. Aivan huippu höpöttäjä ja jekuttaja ja auto- ja mopomies.

Työtkin on alkaneet ja vaikka opiskelu pienen lapsen äitinä oli sekin aikamoista, on oma juttunsa myös olla viitenä päivänä viikossa oikeasti se 8 tuntia työpaikalla ja ehtiä sitten vielä kaikenlaista muutakin mitä on pakko ehtiä. Onneksi viikonloput on vapaat mistään kotitehtävistä tai tenttiinluvuista, ja varmasti uuteen arkirytmiinkin tottuu ajan kanssa.

Kertaanpa vielä että mulla on myös Instagram-tili jonne laittelen silloin tällöin kuvia arjen keskeltä, myös niistä neulehommista joskus, joten jos blogipäivityksiä joku kovasti kaipaa niin sieltäkin voi vähän kuulumisia löytää kuvien muodossa. Nimimerkki on paularox.

 

Bones (Jenni Österman, Neulekirja)

24.6.-23.7.2013

Araucania Ranco Multy (335) ja SandnesGarn Sisu (vihreä 8514)

Puikot 3mm

Kulutus Rancoa 58g ja Sisua 7g

Edellisten sukkien kanssa meni melkein vuosi ennen kuin aloituksesta seurasi valmis pari mutta näissä sentään selvittiin kuukaudessa!

Boneseista on näkynyt blogeissa lukuisia versioita, ja omaan silmääni ne ties miksi sekasotkuvärisukiksi kutsututkin ovat näyttäneet aika kivoilta, joten ajattelin että tämä malli voisi sopia tuon lopun Rancon tuhoamiseen hyvin. Täytyy sanoa että tykkään lopputuloksesta, minusta tämä malli oikeasti jollain tasolla kesyttää nuo melko hirvitysvärjäykset. Ja samaan hengen vetoon on lisättävä että näille sukille kastelu ja pingotus ehdottomasti tekivät hyvää, kuvaa minulla ei sukista ole ennen tuota operaatiota, mutta näyttivät jotenkin aika surkeilta ja pieniltä ja epäilyttäviltä mutta yön yli kuivuttuaan löysinkin aamulla varsin kivan näköiset sukat ja jalassakin tuntuvat kivoilta ja sopivilta ja mallineulekin nyt näyttää kivalta. 

Pelkäsin ettei tuo Ranco yksinään riittäisi sukkiin, josko edes vaikka käyttäisin kantapäihin muuta lankaa, joten valitsin ohjeesta pienimmän koon silmukkamäärän ja ajattelin että jos tulee liian pienet niin aina näille joku ottaja löytyy. Vihreää Sisua ostin kesälomareissulla Turusta vaikken sitä vielä loman aikana sitten tarvinnutkaan kun arpoin kuinka pitkän varren uskallan tehdä Rancosta kun käytettävissä ei ollut digitaalista vaakaa langan punnitsemiseksi. Lopultahan tuota Rancoa jäi yhä 9 grammaa jäljelle, mutta en ole varma olisiko se enää riittänyt kantapäihin ja sukkien kärkiin, joten parempi olla tyytyväinen noihin erivärisiin osin sukissa. Ihan hauskoilta kai ne noin näyttävätkin.

Sopivasti sain sukat valmiiksi juuri kun hellekelit palasivat tännekin, kun välissä jo ilma tuntui niin syksyiseltä...

Alkuvuodesta kirjoitin vanhoista neuleista, miettien muun muassa mitä niille neuleille tekisi, jotka ovat itselle kovin rakkaita mutta jotka eivät nykyään enää sovi tai esimerkiksi malliltaan tai väreiltään enää tunnukaan omilta. Ei raaskisi heittää poiskaan eikä ihan kelle vaan antaakaan.

Noh, nyt keksin! 12-vuotias veljentyttö kävi kylässä ja hänpä onkin jo venynyt mittaisekseni (kovasti verrattiin selkä selkää vasten että on se kyllä ainakin sentin lyhyempi mua vaikka kuulemma koulun viime mittauksessa mittanauha väitti 2-3 senttiä pidemmäksi kuin täti!) ja vaikka kovin hoikkaa mallia onkin niin keräsin silti valmiiksi läjän neuleita joita voisin hänelle tarjota. Ihan kaikkia vähän itselleni pienehköjä en raaskinut tarjota, mutta aika monta kuitenkin, myös sellaisia joista itse tykkään tosi paljon mutta joita en vaan ikinä pidä. Näin läheiselle ja ihanalle tytölle niitäkin saatoin hyvillä mielin tarjota. Nämä kaikki tyttö huoli ja ihan hyvin hänelle sopivatkin!

Nämä lyhythihaiset olivat kuin tehdyt 12-vuotiaalle, en ymmärrä miten nämä on voinut mahtua minulle vielä joskus ehkä 6-7 vuotta sitten?! Varsinkin kaksi ekaa ovat aivan ihania mutta kun ei kaikkea voi vaan säilöäkään ja miksi pitäisi kun näin hyvä käyttäjä löytyi. Ja onhan hänellä pikkusiskokin jolle voi joskus mennä taas eteenpäin.

Ponchokin kelpasi kun myin sen sellaisena kotilämmittelyvaatteena vaikkei ehkä tuon ikäisten muotia olisikaan. Tämäkään ei mennyt mulle oikein päälle, olenko levinnyt hartioistakin vai mitä ihmettä!

Nämä puuvillaiset myös tyttö otti hyvillä mielin vastaan. Varsinkin tuo viimeinen oli joskus aika lemppareita mutta ei nyt enää oikein tunnu väriltään omalta (luonnossa lähes neonpunainen...) ja enpä kyllä tuonne sisään olisi mahtunutkaan enää...

Ja lämpöisiä villatakkejakin, varsinkin vihreäraitaiseen ja tähän viimeiseen palmikkotakkiin tyttö kovasti ihastui. Ovathan ne olleet tädillekin tykättyjä mutta jääneet tosi vähälle käytölle joten hyvä näin! Olen kyllä tyytyväinen että sain näitä eteenpäin ja perkatessani neuleita järjestelin jäljelle jääneetkin paremmin kaappiin ja sovittelin niitäkin joita olen vähemmän käyttänyt, toiveissa että niidenkin käyttö lisääntyisi jatkossa. Katsotaan käykö niin vai joko esimerkiksi vuoden kuluttua pistän taas lisää kiertoon... Yksi keskeneräinen neulepuserokin on muuten edennyt tässä parina päivänä sen verran, että kovasti haaveilen että saisin sen puserrettua valmiiksi ennen uuden arjen alkua. Se se vasta olisi jotain!

  

Sadonkorjuuta jo, pariin aiempaan kesään verrattuna etuajassa kyllä! Nam!  

Ajattelin että saisin uudet sukat valmiiksi itselleni syntymäpäivälahjaksi, ja kyllähän ne sitten neulomisen osalta valmistuikin jopa ihan alkuillasta tänään, mutta sukkaplokissa pingotus ja täten päättely meni aika tiukille. Kuvien ottoa varten vähän huijasin, kuivasin vielä märät sukat lämmitettävällä pyyhetelineellä prosessia nopeuttaen jotta sain sukat vedettyä jalkaan - langat päättelemättä, kun niin kovasti halusin nämä päästä tänään esittelemään.

Eli tässä Araucanian melkoisesta värioksennuslangasta ja ruskeasta Nallesta tehdyt Broken Seed Stitch -sukat.

Broken Seed Stitch Socks

20.7.2012-23.6.2013

Araucania Ranco Multy (335) ja Novita Nalle (ruskea 673)

Puikot 2.5mm

Kulutus Rancoa 33g ja Nallea 63

Tuosta Rancosta alunperin olin tekemässä jotain ihan muita sukkia yksinään, mutta se oli niin järkyttävän värinen sotku, että en vaan kyennyt jatkamaan. Minusta näissä sukissa ei tuo pintakuvio kyllä näillä värivalinnoilla pääse samalla tavalla oikeuksiinsa kuin joidenkin muiden bloggaajien versioissa, mutta ihan kivat nämä on kuitenkin. Valkoisen yksivärisen langan kanssa olisi voinut olla kivempi, mutta kun sellaista ei omista varastoista löytynyt niin valitsin ruskean. Ainakin nämä ovat sentään kivemmat kuin ne toiset alut olivat... Kuitenkin mulla haluttaisi päästä tuosta langasta eroon, joten saatanpa jopa aloittaa pienelle matkalle mukaan otettavaksi käsityöksi kuitenkin jollain mallilla sukat tuosta yksinään. Järkevää, eikös vain?!

Tulin vissiin uuden vuosiluvun myötä niin vanhaksi ettei runosuoni syki sitten ollenkaan, joten enpä keksi näistä enempää tarinaa. Sukat, ihan kivat, ja parasta että jotain sain valmiiksi! Kiitos kaikille valmistumisen johdosta onnitelleille. Jos tätä blogia lukee joku Turussa päin majaileva niin jos oikein sattuma käy niin mut saattaa bongata lähipäivinä sieltä suunnalta... Saa moikata jos tunnistaa, ja jos on vinkkejä missä siellä on kätevä ja helppo käydä vaikka lapsen kanssa hengailemassa ja touhuamassa niin saa kertoa, ainakin yks päivä olis tarkoitus pyhittää ihan vain siellä kaupungissa katsellen ja oleillen, vaikka jossain puistossakin oleskella. Ja lapsiystävällisistä hyvistä ravintoloista olisi myös kiva saada vinkkejä!

Luvattu herkkujen esittelymerkintä. Lähes kaikki käyttämäni reseptit löytyivät Kinuskikissan sivuilta, suosittelen siis sitä kaikille jos joku blogeja lukeva ei ole sinne vielä syystä tai toisesta löytänyt, jatkuvasti uusia ihania ohjeita ja meidän taloudessa varmasti joka juhlassa on tarjottavia Kinuskikissan ohjeilla.

Suolaisissa tarjottavissa lohipiirakka ja chorizonyytit olivat siis tehty tuolta yllämainitulta sivustolta löytyneillä ohjeilla. Lohipiirakkaa ollaan tehty ennenkin ja erittäin hyvää on, ja chorizonyytit osoittautuvat varsinkin vajaa 2-vuotiaan E:n suuriksi herkuiksi. Hän on vähän nirso maistelemaan mitään uutta eikä suostunut syömään näistä tarjottavistakaan oikeastaan mitään muuta (paitsi lohipiirakasta lohipaloja), mutta nyyttejä meni useita kappaleita. Näitä varmasti tehdään jatkossakin vähintäänkin E:lle esimerkiksi tuleville syntymäpäivillensä.

Voileipäkakku on härkäkakku, jonka ohje löytyi Ullan unelmien Ullan julkaisemasta kirjasta Suloiset suolaiset. Sain tuon kirjan keväällä tavallaan lahjaksi (lahjakortti nettikirjakauppaan) ja paljon on hyvän kuuloisia reseptejä siinä, varmasti tulee testattua muitakin. Tämäkin oli oikein hyvää, joskaan ei mielestäni aivan yhtä hyvää kuin aiemmin voileipäkakkuohjeista kokeilemani porokakku (jonka ohjetta en enää löytänyt Valion sivuilta), voittamaton voileipäkakku ja lohikakku... Mutta hyvää kuitenkin ja, samoin kuin lohipiirakka, tuli syötyä kokonaan. Paitsi että lohipiirakkaa jäi vielä toinen juhannusviikonlopun herkuksi, onhan tässä jollakulla nimpparit ja synttäritkin tulossa joten tekosyitä herkutteluun löytyy lisää!

Makeita leipomuksia olivat cookie dough -leivokset, mansikkaherkkis ja kesäinen sektoripiiras. 

Leivokset olivat aivan herkullisia, ja sellaisia että ainakaan kahta palaa enempää ei voi syödä koska makean nälkä todellakin hyytyy siinä vaiheessa. Nam! 

Mansikkaherkkis oli tosi kuohkeaa ja pehmoista, melko makeaa sekin muttei kuitenkaan liian. Sektoripiirakka ei ollut meillä aivan nimensämukainen, vaan laitoin sekä raparperikiisseliä että mansikoita koko kakun päälle. Tämä oli aivan ihanaa! Ei varsinaisesti kovinkaan makeaa, vaan juuri sellaista sopivaa jälkiruokatyyppistä, täyte maistui todella ihanasti vaniljalle, kuin sellaista kerroskiisselin paksua vaniljakastiketta ja raparperit ja mansikat ja tuo keksipohjakin sopivat siihen todella hyvin... Makeamman mansikkaherkkis-kakun jälkeen tämä oli aivan yllättäväkin maku kun tosiaan tuntui että tämähän ei ole makeaa ollenkaan vaan ihan vaan vaniljaista ja raikasta... nam! Tätä jäi vain pieni pala jäljelle, täytyy syödä se ennenkuin mies ehtii ekana asialle! Tätä voisi aivan hyvin tehdä joskus ihan muuten vaan, ei ole tosiaan liian kakkumaisen makeaa vaan ihan hyvä jälkkäri tai muuten-vaan-piirakkakin!

Suosittelen siis kaikkia ohjeita, mutta erityisesti lohipiirakkaa, chorizonyyttejä, sektoripiirasta ja cookie dough-leivoksia... Nam nam! Juhlissa on aina kivaa jos tarjottavaa jää sopivasti vielä parille seuraavallekin päivälle itselle, sen pidempään niitä ei viitsi syödä sentään. Näitäkin ohjeita tulee varmasti kuitenkin käytettyä toistekin!

Loppuun vielä hauska ja ilahduttava kohtaaminen tältä päivältä; ruokakaupassa kassalla ollessamme joku aivan vieras nainen tuli oikein asiantehden kehumaan E:n villapaitaa, oli kuulemma katsonut että on tosi hieno paita ja olenko ihan itse tehnyt ja omasta päästäkö vai ohjeesta, että hänkin mielellään lapsenlapselleen tekisi jotain vähän erilaista. Kyse oli tästä viime kesänä tekemästäni apinatakista. Kylläpä ilahdutti! Takki on muuten nyt juuri täydellisen kokoinen E:lle, ei yhtään liian väljä muttei vielä aivan makkarankuorikaan, hyvin siis on palvellut kahtena kesänä viileämpinä kesäpäivinä.

Tässä lapsen nukkuessa päiväunia juhlavieraita odottaessamme ehdin kertoa teille, että olen nyt sitten maisterikin. Ihan täytyy myöntää että vähän ylpeä olen että sain kuin sainkin tämän homman päätökseen vaikka vuoteen mahtui kovasti esimerkiksi lapsen sairasteluja ja miehen yli puolen vuorokauden mittaisia työpäiviä ja sen sellaista, siltikin paperit on nyt kädessä, gradu hyvin arvosanoin (5!) kansissa ja uudet kuviot odottavat. Oman alan työt alkavat elokuussa!

 Tässä minä ja E ennen publiikkiin lähtöä - olipa aika kiva kokemus saada paperit oikein tuollaisessa todistustenjakotilaisuudessa kun amk- ja kandin paperit on hakenut ihan vain kanslian tiskiltä. E:kin oli oikein reippaana yliopistolla, kävi vähän aloittelemassa opiskelujakin, ja lopulta nukahti papan syliin puhetta kuunnellessa...

Palannen vielä aiheeseen leipomusesittelyjen ja reseptimainostusten kera jahka ollaan juhlittu ja maisteltu herkkuja. Neuleasiaankin blogissa päästään käsiksi varmaan aika pian, yksi pitkään tekeillä ollut sukkapari on noin puolikasta sukkaa vaille valmis, kyllä se kohta valmistuu nyt kun opintojakaan ei tarvitse enää miettiä iltaisin!