64 Crayons

Aloituspäivämäärää en todellakaan muista, valmiiksi tuli 25.5.2013

Drops Big Delight

Puikot 5mm (ja saumojen teossa lisäksi 7mm)

Kulutus n. 1400g

Värit 300g  09, 200g 03, 200g 08, 400g 07, 300g 06

Raidoitus 

1xkapea 09+08, 1xkapea 03+07, 1x kapea 06+07, 1xkapea 09+06

1xleveä 09+08, 1xleveä 03+07, 1xleveä 06+07
Kapeissa raidoissa 31s, leveissä 61s 
Mitat n. 120x150cm

Joskus viime keväänä ehkä keksin, että haluan tehdä ystävillemme häälahjaksi tämän peiton. Häät oli alunperin suunniteltu ensi syksylle, mutta ne aikaistuivat tälle päivälle jossain vaiheessa peiton ollessa vielä suunnitteluasteella. Hankin ensin muutaman kerän lankaa paikallisesta, nyt jo lopettaneesta, lankakaupasta, sitten tilasin lisää netistä. 

Yritin aika tarkkaankin laskeskella paljonko tarvitsen lankaa, kun olin jo neulonut yhden kapean osion peitosta niillä paikallisesta kaupasta löytyneillä langoilla. Lisää lankaa tuli maaliskuussa, kuten blogiinkin kuvasin. Lopulta lankaa jäi korkkaamatta 8 kerää...

Opiskelu ynnä muut kiireet pitivät peiton etenemisen hitaana, enkä edes viitsinyt ajatella että sen kanssa olisi jopa kiire. Halusin ehdottomasti sen tehdä, mutta "ehtiihän sitä".

Viikot ja kuukaudetkin kului, pikkuhiljaa sain neljä kapeaa osaa valmiiksi. Sitten tajusin että on kiire. Todella Kiire. Suunnittelin tekeväni superleveän, päiväpeitoksikin käyvän peitteen. Viisi leveää osaa ja neljä pientä. Viikkoa ennen valmistumista aloin kallistua siihen, että josko neljä ja neljä osaa riittäisi kuitenkin.

Ehkä samana päivänä totesin kuitenkin, että hyvä jos saan edes kolme leveää osaa tehtyä. Peitto valmistui häitä edeltävänä yönä niin että pääsin yhden aikaan nukkumaan... Vielä kuvaus siivouspäivään osallistumisen jälkeen pari tuntia ennen häihin lähtöä. Hyvin ehti! Kamala, kamala työ ja kiire, mutta ihana ihana lopputulos. Tosin pelkään hieman, että tämä lörpsähtää nopeasti jos on kovassa käytössä, mutta toivotaan että pelko on turhaa.

Jos joskus vielä haluan Aivan Välttämättä tehdä jollekin lahjaksi jotain, niin täytyy muistaa aloittaa ajoissa, ja tehdä työtä tasaiseen tahtiin koska loppukiri vaan aiheuttaa tuskailuja vaikka olisi kuinka ihana juttu tulossa ja vaikka kuinka ihanille ihmisille ja vaikka kuinka tosissaan haluaa sen tehdä!

Häät alkavat tänään klo 16, pari tuntia vielä aikaa h-hetkeen kun kirjoitan tätä, postauksen julkaisun laitan ajastuksella kerrankin, tuskinpa yllätys menee pilalle jos häiden iltana merkintä näkee päivänvalon.

Sen verran vielä, että nuo saumat todella kruunaa kokonaisuuden ja ne näyttää tosi siisteiltä myös ns. nurjalla puolella! Ihan suunnittelematta nuo osioiden väritykset meni noin, että tuli aika kivasti sarjaan tummaa reunoille ja keskelle ja sitten väliin nuo enemmän oranssipainotteiset. Olisi tullut epäsymmetrisempi jos olisin tehnyt niin ison kuin alunperin aioin mutta kun työ pieneni näin, niin minusta tämä jonkinlainen symmetrisyys on kiva.

Välietappi.

Anopinkieli aikoo ilmeisesti kukkia?!

Meidän Igor täytti toissapäivänä jo 15 vuotta! Vanhuus kyllä näkyy tässä vauvassamme mutta ikään nähden vointi kuitenkin on vielä sellainen että hän on saanut luonamme pysyä. Toivottavasti vielä jonkin aikaa pysyykin, on niin mukavaa kun E:kin Igorin kautta saa tottua koiriin, rohkeasti syöttää keksejäkin suoraan omasta kädestä.

Kävimme pikkuisen reissussa ja nätin ilman myötä tuli ulkonakin otettua kivoja kuvia E:stä, huippua kun valoisuus lisääntyy niin kuviakin on heti mukavampi räpsiä.

Myös hotelliaamiaiselta yksi kuva, kun aamupalalla saatu vohveli oli aika hymyilyttävä juttu.

Nyt ollaankin sitten mökillä, E lomailee ja äiti opiskelee... Eikös se käy tästäkin tosi neuleblogimaisesta päivityksestä ilmi?! Jos neuleasiaa kaivamalla kaivetaan, niin näkyyhän näistä, että asusteet ovat käytössä ja takin helman alta pilkistää myös vuonna 2006 neulottu vihreä villapaita joka on oikein hyvä ja lämmittävä ulkoilupusero edelleen.

Tässä on useassa blogissa viime päivinä pähkäilty miten seuraisi blogeja jatkossa, kun Google Reader ajetaan alas. Itsekin olen käyttänyt Readeria blogien lukemiseen ja hetken panikoin että mitä mä nyt oikein teen, mutta nopeasti päädyin kuitenkin sitten Bloglovinin käyttäjäksi ja nyt siivoan koko lukulistani Readerista ja Bloggerista koska ärsyttää kun päivityksiä näkyy siellä täällä. Bloglovinia pystyn käyttämään aika näppärästi sekä tietokoneella että kännykällä, joten oikeastaan ihan yhtä hyvä systeemi kuin Readerkin, ja siinä mielessä myös parempi, että Bloglovinista blogimerkintä aukeaa aika näppärästi sellaisenaan kännykänkin ruudulle jolloin kenties myös puhelimella jaksaa edes joskus näpytellä kommenttia kun ei tarvitse klikkailla edes takaisin aivan niin monta kertaa päästääkseen kommenttilomakkeelle asti.

Eli tämmöinen pieni vinkki asiaa miettiville, ja toisaalta myös halusin sanoa, että älkää suuttuko jos katoan bloginne ns. lukijaraadista, siivoilen vaan turhia seurantalistoja ja seuraan sitten juttujanne Bloglovinin kautta. Myös minun blogi löytyy sieltä.

Mitäs tää nyt on?!? Hysss....

Tutkin neulekaappiani ja totesin että ne on ne samat parit neuleet joka kokoajan on käytössä, mikä ei kyllä sinänsä ollut mikään yllätys. Arvatenkin ne suosituimmat ovat kulahtaneita, jopa niin että joku muu ei ehkä edes kehtaisi enää julkisilla paikoilla pitää päällään. Itse olen aina ollut vähän hällä väliä tällaisten asioiden kanssa, mutta ehkä jossain voisi raja silti mennä minunkin kulahtaneisuudelle (hah). 

Mutta että tässä miettiessäni neuleitani, jäin miettimään, että mitä näille neuleille, jotka on kovin rakkaita mutta aika huonossa kunnossa, kuuluis tehdä, nakata menemään, säilöä kaapissa vuosikymmenet tunnearvon vuoksi, käyttää niin kauan kulahtaneisuudesta huolimatta että kuluvat aivan puhki asti, jolloin ehkä olisi pakkokin laittaa pois? Entäs ne neuleet joita ei vain tule pidettyä vaikka kivoja olisivatkin, eivät oikeastaan sitten kuitenkaan passaakaan itselle tai ovat jotenkin epäkäytännöllisiä tai ihan muuten vaan ei tuu pidettyä? Kaupasta ostetut vaatteet joutaa aika nopeastikin tarpeen vaatiessa vaikka kierrätykseen jos käyttöä ei tule ja joskus myös ihan roskiin jos kovin huonossa kunnossa ovat, mutta omatekemiä ei vaan raaski laittaa pois. Mutta mitä sitten, kun ei kaikkea mahdu säilömäänkään?

Palmikkoneule on ollut todella suuressa kulutuksessa valmistuttuaan vuonna 2009, ja se näkyy. Silti pidän tätä aina vaan, vaikkei ehkä kannattaisi jos ei haluaisi näyttää kovin homssuiselta. Poseerauskuva siis alkuperäinen blogikuva neuleesta.

 

Pitsineule on myös käytetyimpiä, ja kova kulutus näkyy tässäkin. Roikkuu ja pussittaa ja nyppyäkin löytyy ja nappilista repsottaa jne.  

 

 

Forestry on ollut myös aika kovalla käytöllä ja selvästi selvinnyt parhaiten runsaasta käytöstä, ei kovin pahan näköinen, menee vielä hitusen siistimmästä neuleesta. Voidaanko tästä päätellä, että Nalle on parempi kuin Wool. Ehkä.

Tässä tietysti vain osa niistä neuleista, joita olen käyttänytkin, mutta nyt äkkiseltään miettien täytyy sanoa, että ei näiden kolmen lisäksi kyllä juuri muut ole selvästi kovaan käyttöön päässeet. Paitsi se yksi valkoinen takki vuodelta 2007(?) jota en nyt hoksannut kuvata. Woolia sekin muuten.

Mutta sitten niitä eipä juuri käytettyjä on sitäkin enemmän. Tässä kolme, joita en ole kyllä käyttänyt kuin 1-2 kertaa. Vähän pieniä, mallit tai värit ei sitten kuitenkaan oikein ominta itseä. Ja kuitenkin tuolla kaapissa tilaa vievät jo useammatta vuotta.

 

 

Jos nyt tässä joskus vielä ihan tällaisia puseroita tai paitoja ehdin itselleni neuloa, niin voisi muistaa ainakin että pituutta kannattaa tehdä mieluummiin liikaa kuin liian vähän. Väriä saa olla, mutta ei liikennevaloksi asti kuitenkaan. Toisaalta hempeät pastillisävytkään ei nappaa. Liian tiukka malli ei ole kiva, sopivan löysä olematta säkki on jees. Paksu puuvilla ei oikein toimi, eikä toisaalta liian paksu villakaan. Eikä höttöinen villa, kuluu herkästi eikä ole oikein kauhean kiva päälläkään jos vaikka hikoilee. Kannattaisi ehkä katsoa lankavarastoa, josko siellä on juuri ollenkaan parinkymmenen kilon määrästä riippumatta lankaa josta voisi saada suosikiksi asti pääsevän neuleen. Langanvarastointikaan ei siis ole hyvä juttu, mikä yllätys!