Ruista ranteeseen

Louhittaren Luolan Väinämöinen

turkoosi 38g

Puikot ohjeen mukaiset, 

muutenkin noudatettu ohjetta kutakuinkin täysin

Tehty ajalla 3.11.(?)-11.12.13

Tein ystävälle kämmekkäät 30-vuotislahjaksi. Hän asuu rapakon toisella puolen, ja ajattelin että siellä ehkä tällaisille voi olla vuodessa enemmänkin käyttöpäiviä kuin täällä meidän suunnalla. Ei sillä etteikö itsellekin käyttöä tällaisille löytyisi, mutta noin niinkuin pohjustuksena miksi juuri kämmekkäisiin päädyin.

Tämä malli viehätti tuolla kiinnitysyksityiskohdallaan ja sen ansiosta nämä myös tuntuivat muihin ehdolla olleisiin malleihin nähden mielenkiinnostavimmilta - saahan näihin hieman vaihtelua käytössä kiinnittämällä renksut nappeihin tai jättämällä kiinnittämättä. Napit näyttävät ihan kivalta yksityiskohdalta ihan noin vain ollessaankin.

Väinämöistä en ollut ennen neulonutkaan, vaikka mulla sitä kyllä toisissa väreissä pari vyyhtiä löytyi ennestäänkin. Tämän turkoosin kuitenkin ostin Käsityökauppa Ilosta ihan tarkoituksella näitä kämmekkäitä varten, ystävä kun on sinisen ystävä, ja nätti väri kyllä on. Lanka oli myös varsin mukava neuloa ja sitähän jäikin niin paljon että saanen lopusta vielä jotain vaikka itsellenikin. Napitkin sopivat aika kivasti langan väritykseen ja muutenkin malliin. Mukavasti napeissa on jotain katselemista muttei kuitenkaan liikaa. Napit löysin kuten yleensäkin Nappi-Kikan valikoimista.

Kuvissa kämmekkäät ovat omissa käsissäni, ystävän kädet ovat hieman omiani pienemmät mutta hyvin kämmekkäät näyttivät hänellekin sopivan. Ovat siis luovutettu saajalleen ja vaikutti aivan tykkäävän.

En malta olla lopuksi vielä vilauttamatta tällaista aivan mahtavaa käsityötä, joka ei kylläkään ole oma tekemäni. Pojan kummitäti ompeli nimittäin pojalle päiväpeiton yhdessä valitsemistamme kankaista, ja onhan se aivan upea. Lisää tästä voitte varmaan lähitulevaisuudessa lukea kummitädin blogista! Me ollaan kyllä supertyytyväisiä ja pojan huonekin näyttää heti siistimmältä kun sänky on välillä pedattukin!

Olen ennenkin saanut hyviä neuvoja kasvien suhteen blogin kautta, joten kysynpä josko joku osaisi kertoa orkidean hoidosta. Ja lisään tähän myös, että neuleasiaakin pitäisi tulla blogiin aivan tuota pikaa, joten sallinnette tämän pääaiheesta poikkeamisen!

Mulla on ollut tämä orkidea 1,5-2 vuotta. Se on tehnyt tänä aikana kaksi uutta kukkavartta, useamman uuden lehden ja kukkinutkin moneen otteeseen. Nyt siinä on tuo ihastuttavan runsas kukinta uusimmassa kukkavarressa. 

Harmikseni ostin pari viikkoa sitten hyasintin, jonka sijoitin tuohon orkidean vierelle pöydälle, ja se taisi koitua tässä turmioksi (vai olisiko voinut olla muka vain sattumaa), sillä juuri nyt tuo yksi (kuvassa näkyvä) kukkavarsi alkoi kellastua, tähän saakka varret ovat pysyneet kukinnan jälkeenkin vihreinä mikä on mun orkideahistorian aikana aivan uutta. Aina ennen varret ovat kuihtuneet heti kukinnan loputtua ja sitä myötä koko kasvi on sitten kuollut.

Harmittaa todella paljon jos tämä nyt tietää lopun alkua orkidealleni, joten olisi mukava nyt tietää, että pitäisikö tuo kellastunut osa varresta leikata, tai kenties koko kyseinen varsi, tai antaa vain olla noin, vai jotain aivan muuta?

Newfoundland Mitts

Drops/Garnstudio Alpaca

Punaista 66g, keltaista 54g

Lanka kaksinkertaisena

Puikot 3mm

Tehty noin ajalla 18.10.-13.11.13

Lapaset on valmiit! Mulle itselleni! Jee! Kivatkin ne on!

Tällaiset tunnelmat näistä. Neuloin ohjeen mukaisilla silmukoilla alkuunsa, mutta resorin jälkeen lisäsin 18 silmukkaa, kun ohjeessa olisi lisätty muistaakseni vain kuusi. Tämä siksi, että valitsemallani lanka ja puikot -yhdistelmällä lapaset eivät todellakaan olisi mahtuneet mun aika tavallisen tahi pienenpuoleisen kokoiseen naisen käteeni. Aika tiukkaa neulosta myös tuli, mikä on kyllä lämmittävyyttä ajatellen hyvä. Ja silti, vaikka ovat lämpimät, ei todellakaan Oulun tuulisilla keleillä näillä pyöräile ilman lisälämmikettä. Nyt alkuun mulla on alla ollut yhdet aivan ohkaiset villasormikkaat (kaupasta ostetut), ehkä yksinkertaisesta Alpacasta voisi tehdä oikein aluslapaset, mutta katsoo nyt jaksaako ja kehtaako. Oishan ne siitä kätevät, että jos tulee tehtyä useampiakin lapasia (kuten just nyt haaveilututtais!) niin voisi käyttää kaikkien kans! Mutta en tiiä jaksanko. Vois vaikka ihan ostaa jostain, kun ohuilla puikoilla tikuttelu ei hitautensa vuoksi ehkä kauheasti innosta.

 

Mutta lapaset on kivat ja nätit. Kuvaaminen oli vähän haastavaa, olisin tietysti halunnut kuvata ne nytjustihanheti kun ne valmistui keskiviikko-iltana, mutta ei tietenkään marraskuussa kuvausaikaa ole arkisin ollenkaan kun ainoa mahdollinen valoisa hetki menee aivan jossain muualla kuin neuleita kuvaamassa. Ja tänään aamulla ulkona ollessamme unohdin koko asian tyystin. Niinpä nämä räpsästiin viimeisillä vähänkin "valoisilla" hetkillä joskus kolmen aikaan iltapäivällä. Kuvaaja oli jo kiirehtimässä töihinsä, joten kovin erikoisiin in action -kuviin ei ollut aikaa. 

Ajattelin että olisin tarinoinut jotain tän hetken tilanteesta sen mun neulomislistan (todo) suhteen, mutta koska lapsi nukahti unilleen vasta puoli tuntia sitten ja itse on noin puolen tunnin päästä mentävä perässä jos haluan edes pari tuntia saada nukkua ennen herätystä (Jeps, meidän 2v 3kk on levoton nukkuja. LEVOTON. Ei kokonaisia öitä täällä edelleenkään.), niin täytyy nyt kipaista iltateelle ja sen semmoiselle. Joten ehkä palaan vielä asiaan joku muu päivä.

No niin, ei niissä lapsen sukissa niin kamalan kauaa mennyt, vaikkakin tämän asian nyt voi aina ottaa miten päin vain.  Pari viikkoa 2-vuotiaan sukkiin lienee jonkun mielestä melkosta hidasteluhommaa mutta oon aivan tyytyväinen tähän. Paitsi että aika käy kyllä vähiin tällä tahdilla ehtiä näitä niin sanottuja syksyn pakollisia neuleita tehdä tai edes aloittaa. Noh, teen mitä ehdin ja hyvä niin.

 

Lapsen sukat, 2-vuotiaalle joka käyttää koon 26 talvikenkiä

Sandnesin Sisua ja Lanettia noin 50g

Puikot 2.5mm

Tehty noin ajalla 4.-17.10.13

Värit tuossa ekassa sukkakuvassa on ihan liian haaleat, oikeasti tuo vessamme kauniissa ympäristössä otettu kuva on lähempänä totuutta vaikkei ihan oikeassa sekään. Mielellään olisin kuvannut sukat pojan jalassakin, mutta ei kiinnostanut just silloin niitä pukea ja toisaalta kuinka paljon lisäarvoa näin perusjuttujen esittelyyn sellainen kuva olisi tuonut. Pääsinpähän bloggaamaan aiemmin kuin jos olisin jäänyt odottamaan toiseen päivään.

Toisen sukan loppupuoliskolla alkuperäiset värit loppuivat, joten siinä jalkaosassa on sitten käytetty erilaista vihreää ja sinistä. Ei haittaa yhtään.

Loin sukkiin muistaakseni 60s, mikä on naurettavan paljon 2-vuotiaan sukkiin koska nehän tietysti venyy paljon, mutta eipähän ainakaan kiristä vaikka varren alla olis sisähousun ja villahaalarin lahjetta paksusti.

Lapsen villatakki

Aloitin ehkä joskus elokuun alussa, valmistui 4.10.2013

Sekalainen erä muista projekteista jääneitä lankoja, 
ainakin Novita Nallea, 7 veljestä ja Isoveljeä, 
SandnesGarnin Lanettia, Sisua ja Alpakkaa, 
Dropsin Karismaa ja Araucanian Rancoa

Puikot 3.5mm

Kulutus 231g

Sain siis E:n raitapaidan valmiiksi, kuten kuvista näkyy!! Ollaan opeteltu E:n kanssa tuulettamaan, joten tähän kohtaan kädet ilmaan kuten pojallakin toisessa kuvassa ja iso "jeeee"! Ilmeisesti tämä oli ihan kivan tuntoinen päälläkin, kun poika niin innostui hyppimään ja olemaan kuvattavana, sen sijaan että olisi vaatinut neuleen riisumista h-e-t-i. Se on nimittäin ollut aiemman, nyt juuri ja juuri päälle mahtuvan neuletakin kanssa ongelma kun kuulemma "nipistää" eli olisko liian tiukan tuntoinen ja/tai kutittaisi. Tässä on kivasti väljyyttä nyt vielä ja langatkin aika pehmoisia valtaosa joten jospa tämän pukeminen ois ihan siedettävää, jollei jopa kivaa, jatkossakin.

 

Neuloin siis tämän neuleen ylösalaisin, silmukkamäärät arvioin sillä ajatuksella että tulis vähän isompi kuin se nyt käytössä ollut neule on, ja kasvunvaraakin jäisi. Vähän säätöähän tuo on kun ei lapselle jaksa aina sovitellakaan että tuleeko nyt varmasti sopiva, mutta ei se nyt niin vaikeaakaan ole se arviointi kun on muita vaatteita joihin verrata kokoa. Aika hyvinhän tuo koko osui kun tosiaan kasvunvaraa jäi, kuten ehkä noista sovituskuvistakin näkee vaikka epäselviä ovatkin, mutta silti neule on aivan käyttökelpoinen jo nyt.

 

Väriä tästä neuleesta ei ainakaan puutu eikä luulis esimerkiksi tarhassakaan olevan vaaraa että sekottuisi jonkun muun vaatteisiin. Toki laitoin myös tuon "Paulan neuloma" lappusen kiinni takkiin, niin tarhantätitkin näkee että sitä on itse neulottu. No joo, oikeasti noi on tosi käteviä siihen tarkoitukseen, että ensinnäkin saa neuleeseen ripustuslenksun joita joskus saattaa kaivata, ja toisekseen tuohon saa nimitarran hoitopaikkaa ajatellen nätisti kiinni.

Että kyllä tuli hauska takki ja tykkään ja näyttäs poitsukin tykkäävään ja ennen kaikkea - sain jonkun neuleen valmiiksi! Seuraavaksi on puikoilla pojalle sukat, joten ehkäpä saan esitellä seuraavan valmistuneen jopa pian, koska tuskin nyt 2-vuotiaan kokoisiin sukkiin ihan ikuisuutta menee...?!

Tän verran oli langanpäitä pääteltävänä viimeistelyvaiheessa. Muutama.

Ajattelin laittaa ylös itselleni muistutukseksi mitä kaikkea tälle syksyä niin sanotusti pitäisi neuloa, ja mitä aivan erityisesti haluaisin neuloa. Lisäsin Ravelryn jonooni setin johon keräsin nämä tälle vuodelle aiotut jotten käyttäisi vähääkin neulomisaikaa johonkin ei-niin-tarpeelliseen vaan yrittäisin pysyä suunnitelmassa, ja tässä tällainen koostekuva niistä ohjeista jotka voisi toteuttaa (paitsi nuo sukat ovat vain muistutus niiden tekemisestä, juuri tuota ohjetta en taida seurata).

 

Joku oikein vauhdikas neuloja voisi ajatella että onpas vähän neuleita neljälle kuukaudelle, mutta itse veikkaan että hyvä jos saan näistä edes niitä kaikkein tarpeellisempia oikeasti tehtyä. Akuutisti on kesken pojan neuletakki ja omakin neulepuseroni olisi mukava saada valmiiksi, mutta jopa niiden ohi saisi kyllä mennä uudet sukat ja lapaset pojalle sekä lapaset itselleni, niitä kun alkaisi tosiaan jo tarvita. Tänä aamuna pyöräillessä sai olla jo pipo ja kaulahuivi ja sormikkaat kädessä, ja niiden rikkinäisten ohuen ohuiden kaupasta ostettujen sormikkaiden tilalle haluaisin jotkut lämpöiset lapaset ja sellaiset minulta puuttuu kokonaan, en ilmeisesti ole juuri lapasia neulonut! Pojalle tuskin viime talvikauden villasukat ja tumput enää mahtuukaan, ainakaan mukavasti. Villahaalari toivottavasti vielä menee kun kummitäti siihen silloin neuloi reilusti kasvunvaraa.

Itselleni haluaisin myös sekä oikein kunnon kääriytymishuivin - todennäköisesti jostain säilöämistäni vironvilloista - että sievän raitahuivin myös. Ja ystävälle jo ainakin kaksi ja puoli vuotta suunniteltua Sylviä haluaisin nyt aivan oikeasti ainakin aloittaa jos en valmiiksi ehdikään tälle vuodelle saada...

Eli tässä näitä lähitulevaisuuden tavoitteita. Sen poitsun takin kuitenkin ehkä saatan tehdä ensin loppuun, siitä kun puuttuisi enää yksi ja puoli hihaa, nappilistat ja viimeistelyt ja pienestä koosta johtuen se nyt etenee mukavaa tahtia vaikka/koska päivittäinen neulomisaika vaihtelee illan nukutuskuvioista ja muista kotitöistä ja vastaavista riippuen 20 minuutista jopa noin puoleentoista tuntiin. Tähän loppuun vielä kuva tuosta melkoisen värikkäästä takintekeleestä.

Oma puseroni ja E:lle aloittamani raitatakki ovat edenneet ihan suht hyvää (tai ainakin tasaista) vauhtia, mutta vielä varsinaisesti valmista odotellessa pari muuta juttua. 

Kuten että kesä ois ihana olla aina, jos se tarkoittaa että iltapalaleiville saa täytteet omasta pihasta.

Ja että tuoretta mansikkaa saa kesäkuusta alkaen ainakin vielä elokuussakin omista ruukuista!

Ja toisekseen, että meillä vietettiin jo 2-vuotissynttäreitä. Vasta äskenhän se oli se 44 senttinen kaksikiloinen pikkurääpäle ja nyt jo ihan tollanen pikkupoika. Aivan huippu höpöttäjä ja jekuttaja ja auto- ja mopomies.

Työtkin on alkaneet ja vaikka opiskelu pienen lapsen äitinä oli sekin aikamoista, on oma juttunsa myös olla viitenä päivänä viikossa oikeasti se 8 tuntia työpaikalla ja ehtiä sitten vielä kaikenlaista muutakin mitä on pakko ehtiä. Onneksi viikonloput on vapaat mistään kotitehtävistä tai tenttiinluvuista, ja varmasti uuteen arkirytmiinkin tottuu ajan kanssa.

Kertaanpa vielä että mulla on myös Instagram-tili jonne laittelen silloin tällöin kuvia arjen keskeltä, myös niistä neulehommista joskus, joten jos blogipäivityksiä joku kovasti kaipaa niin sieltäkin voi vähän kuulumisia löytää kuvien muodossa. Nimimerkki on paularox.