Anopinkieli aikoo ilmeisesti kukkia?!

Meidän Igor täytti toissapäivänä jo 15 vuotta! Vanhuus kyllä näkyy tässä vauvassamme mutta ikään nähden vointi kuitenkin on vielä sellainen että hän on saanut luonamme pysyä. Toivottavasti vielä jonkin aikaa pysyykin, on niin mukavaa kun E:kin Igorin kautta saa tottua koiriin, rohkeasti syöttää keksejäkin suoraan omasta kädestä.

Kävimme pikkuisen reissussa ja nätin ilman myötä tuli ulkonakin otettua kivoja kuvia E:stä, huippua kun valoisuus lisääntyy niin kuviakin on heti mukavampi räpsiä.

Myös hotelliaamiaiselta yksi kuva, kun aamupalalla saatu vohveli oli aika hymyilyttävä juttu.

Nyt ollaankin sitten mökillä, E lomailee ja äiti opiskelee... Eikös se käy tästäkin tosi neuleblogimaisesta päivityksestä ilmi?! Jos neuleasiaa kaivamalla kaivetaan, niin näkyyhän näistä, että asusteet ovat käytössä ja takin helman alta pilkistää myös vuonna 2006 neulottu vihreä villapaita joka on oikein hyvä ja lämmittävä ulkoilupusero edelleen.

Tässä on useassa blogissa viime päivinä pähkäilty miten seuraisi blogeja jatkossa, kun Google Reader ajetaan alas. Itsekin olen käyttänyt Readeria blogien lukemiseen ja hetken panikoin että mitä mä nyt oikein teen, mutta nopeasti päädyin kuitenkin sitten Bloglovinin käyttäjäksi ja nyt siivoan koko lukulistani Readerista ja Bloggerista koska ärsyttää kun päivityksiä näkyy siellä täällä. Bloglovinia pystyn käyttämään aika näppärästi sekä tietokoneella että kännykällä, joten oikeastaan ihan yhtä hyvä systeemi kuin Readerkin, ja siinä mielessä myös parempi, että Bloglovinista blogimerkintä aukeaa aika näppärästi sellaisenaan kännykänkin ruudulle jolloin kenties myös puhelimella jaksaa edes joskus näpytellä kommenttia kun ei tarvitse klikkailla edes takaisin aivan niin monta kertaa päästääkseen kommenttilomakkeelle asti.

Eli tämmöinen pieni vinkki asiaa miettiville, ja toisaalta myös halusin sanoa, että älkää suuttuko jos katoan bloginne ns. lukijaraadista, siivoilen vaan turhia seurantalistoja ja seuraan sitten juttujanne Bloglovinin kautta. Myös minun blogi löytyy sieltä.

Mitäs tää nyt on?!? Hysss....

Tutkin neulekaappiani ja totesin että ne on ne samat parit neuleet joka kokoajan on käytössä, mikä ei kyllä sinänsä ollut mikään yllätys. Arvatenkin ne suosituimmat ovat kulahtaneita, jopa niin että joku muu ei ehkä edes kehtaisi enää julkisilla paikoilla pitää päällään. Itse olen aina ollut vähän hällä väliä tällaisten asioiden kanssa, mutta ehkä jossain voisi raja silti mennä minunkin kulahtaneisuudelle (hah). 

Mutta että tässä miettiessäni neuleitani, jäin miettimään, että mitä näille neuleille, jotka on kovin rakkaita mutta aika huonossa kunnossa, kuuluis tehdä, nakata menemään, säilöä kaapissa vuosikymmenet tunnearvon vuoksi, käyttää niin kauan kulahtaneisuudesta huolimatta että kuluvat aivan puhki asti, jolloin ehkä olisi pakkokin laittaa pois? Entäs ne neuleet joita ei vain tule pidettyä vaikka kivoja olisivatkin, eivät oikeastaan sitten kuitenkaan passaakaan itselle tai ovat jotenkin epäkäytännöllisiä tai ihan muuten vaan ei tuu pidettyä? Kaupasta ostetut vaatteet joutaa aika nopeastikin tarpeen vaatiessa vaikka kierrätykseen jos käyttöä ei tule ja joskus myös ihan roskiin jos kovin huonossa kunnossa ovat, mutta omatekemiä ei vaan raaski laittaa pois. Mutta mitä sitten, kun ei kaikkea mahdu säilömäänkään?

Palmikkoneule on ollut todella suuressa kulutuksessa valmistuttuaan vuonna 2009, ja se näkyy. Silti pidän tätä aina vaan, vaikkei ehkä kannattaisi jos ei haluaisi näyttää kovin homssuiselta. Poseerauskuva siis alkuperäinen blogikuva neuleesta.

 

Pitsineule on myös käytetyimpiä, ja kova kulutus näkyy tässäkin. Roikkuu ja pussittaa ja nyppyäkin löytyy ja nappilista repsottaa jne.  

 

 

Forestry on ollut myös aika kovalla käytöllä ja selvästi selvinnyt parhaiten runsaasta käytöstä, ei kovin pahan näköinen, menee vielä hitusen siistimmästä neuleesta. Voidaanko tästä päätellä, että Nalle on parempi kuin Wool. Ehkä.

Tässä tietysti vain osa niistä neuleista, joita olen käyttänytkin, mutta nyt äkkiseltään miettien täytyy sanoa, että ei näiden kolmen lisäksi kyllä juuri muut ole selvästi kovaan käyttöön päässeet. Paitsi se yksi valkoinen takki vuodelta 2007(?) jota en nyt hoksannut kuvata. Woolia sekin muuten.

Mutta sitten niitä eipä juuri käytettyjä on sitäkin enemmän. Tässä kolme, joita en ole kyllä käyttänyt kuin 1-2 kertaa. Vähän pieniä, mallit tai värit ei sitten kuitenkaan oikein ominta itseä. Ja kuitenkin tuolla kaapissa tilaa vievät jo useammatta vuotta.

 

 

Jos nyt tässä joskus vielä ihan tällaisia puseroita tai paitoja ehdin itselleni neuloa, niin voisi muistaa ainakin että pituutta kannattaa tehdä mieluummiin liikaa kuin liian vähän. Väriä saa olla, mutta ei liikennevaloksi asti kuitenkaan. Toisaalta hempeät pastillisävytkään ei nappaa. Liian tiukka malli ei ole kiva, sopivan löysä olematta säkki on jees. Paksu puuvilla ei oikein toimi, eikä toisaalta liian paksu villakaan. Eikä höttöinen villa, kuluu herkästi eikä ole oikein kauhean kiva päälläkään jos vaikka hikoilee. Kannattaisi ehkä katsoa lankavarastoa, josko siellä on juuri ollenkaan parinkymmenen kilon määrästä riippumatta lankaa josta voisi saada suosikiksi asti pääsevän neuleen. Langanvarastointikaan ei siis ole hyvä juttu, mikä yllätys!

Sarjassamme vältellään opiskeluhommia. Vaikka ei tähän kyllä mennyt kuin puolisen tuntia ja kiva tyhjän seinän piristäjä tuli. Äitibloggaajien (Essi ja Oi mutsi mutsi) perässä siis.

Simple Sprinkle on ollut valmiina jo lähes kuukauden mutta olen vain odottanut että joskus minä, kuvaaja ja päivänvalo kohtaisimme niin että olisi myös aikaa ottaa kuvat. Ja toki piti sitten odottaa myös että kauluriin mätsäävä pipo valmistuisi. Joten kaikki tämä tarkoitti että kauanhan se kestää että bloggaamaan asti valmiista neulomuksista pääsisi. Tänään päätin, että ulkoiluhetkellä taskussa mukana kulkeva puhelin saisi riittää kuvien ottoon, kun ei jaksanut eikä ehtinytkään kunnon kameraa hakea kun epäilyttävästi alkoi jo hieman hämärtää. Joten näillä kuvilla siis mennään.

Hieman oli hassua olla piiiiitkän tauon jälkeen neulekuvauspuuhissa eikä oikein tiennyt millaisen ilmeen naamalle vääntäisi. Pikkumies myös tuolla toisella puolellani kiljui ja polki jalkaa kun nyt kuvattiinkin äitiä eikä häntä ja vielä hänen suurimmalla aarteellaan eli äidin puhelimella, joten sekin show hieman pisti naurattamaan. 

Simple Sprinkle ja Rikke

n. 11.12.2012-1.2.2013 (en nykyään enää muista/jaksa/ehdi kirjata näitä ylös tarkalleen, joten saa sitten muistella että missähän tilanteessa mä TÄHÄN loinkaan silmukat, hmm...)

Novita Isoveli (keltainen ja valkoinen), Novita 7 veljestä vaalea harmaa ja Drops Karisma tumma harmaa

Kauluri 5mm, pipo 3.5mm ja 4.5mm

Kauluriin n. 240g, pipoon 155g

Varsinkin tuosta kaulurista (tuubihuivi ei istu mun suuhun) tykkään kovasti, pipo näytti ensialkuun melkoiselta teini-rasta-pipolta mutta en mä nyt tiedä, kai tuokin ihan jees on? Ainakin aika lämmin. Ja ainakin mies koitti vakuuttaa että "no ei..." kun kyselin että onko tää liian teini? En siis oikein tiedä mitä tykkään siitä, mutta katsellaan, se kait sen lopulta kertoo että tuleeko otettua käyttöön vai ei. Ei tuo nyt kuvassa niin kovin pahalta näytä ainakaan. Ja näyttää sopivan ihan kivasti oranssin takin kanssa, toinen talvitakkini on ruskea, ja sen kanssa olen myös todennut ihan hyväksi yhdistelmäksi nämä värit.

Eilen sitten loinkin silmukat yhteen uuteen neuleeseen, mutta se oli se yksi hys-hys johon olin itselleni luvan antanutkin, ja luultavasti ei ihan hirmuisen nopea valmistuva ole se. Toivottavasti jotain blogattavaa keksin ennenkuin taas vierähtää kuukausi hiljaiseloa.