Olen tehnyt tämän niin sanotun aktiivisen neuleurani aikana kaksi pipoa, joissa on ollut kirjoneuletta, ja molemmissa kirjoneuleosuudet kiristivät neuletta niin että niitä ei varmaan koskaan ole kukaan voinut käyttää enkä niitä kyllä osaa varsinaisina kirjoneuleina ajatellakaan. Niinpä julistin Facebookissa ottavani tälle vuodelle yhden aikomuksen - opetella kirjoneuletta. Kahdella langalla nyt ainaskin.

Tuon aikomuksen toteutus alkoi ihan hyvin, sillä jo ensimmäisenä päivänä kuluvaa vuotta opin Raikun mahtavilla ohjeilla pitämään lankoja käsissäni niin, ettei ne ole kokoajan toisiinsa solmiutuneet eikä keriä tartte kieritellä yli ja ali toistensa ympäri selvittääkseen sen sotkun. Niin siis sitä ennen, kun olin näistä lapasista neulonut pari ekaa kerrosta.

Taisin saada ensimmäisen lapasen valmiiksi toinen tai kolmas päivä tätä kuuta, innoissani siitä että ylipäänsä olin kyennyt neulomaan jotain jossa on tuollainen hieno kuvio ja jopa 2-vuotias E sen tunnisti pöllöksi, mutta jälki oli todella muhkuraista ja epätasaista. Marin blogista luin sitten sopivasti vinkkiä että niitä silmukoita kannattaa värejä vaihtaessa levittää oikeisiin mittoihinsa jotta langanjuoksustakin tulisi sopivan pituinen. Kappas, vasemman käden lapasta neuloessa pääsin tätä kokeilemaan ja oi autuutta kun jälki tasaantui todella paljon! Jee!

Neuloa posotin menemään toisenkin lapasen ja kun sitten molemmat olivat valmit, huomasin että niillä oli päällekkäin aseteltuna kokoeroa ainakin reilun senttimetrin verran niin leveydessä kuin korkeudessa. Kun se ensimmäinen oikean käden lapanenki oli jo pojalle hiukan iso tiukasta käsialasta huolimatta, niin pisti hieman epäilyttämään että mitähän tästä tulee. Jälki oli oli uudemmassa, isommassa lapasessa kuitenkin niin paljon tasaisempaa, että päätin kuitenkin purkaa sen oikean käden lapasen ja neuloa kuvio-osuuden uudelleen.

(Tästä alla olevasta kuvasta alkaen kuvassa näkyvät lapaset pesun ja asettelun jälkeen, käsiala tasoittuu siinä mukavasti!)

 

No, eilen sain neulomisen loppuun ja tänään viimeistelin lapaset ja ihan kivannäköisethän niistä tuli. Paitsi että ne on sopivat mulle, eikä suinkaan tuolle 2-vuotiaalle jolle niitä alunperin olin tekemässä. Ja nyt tuo uusiksi neulottu oikean käden lapanen on sen sentin-pari isompi kuin vasemman käden kappale. Että ei tämä nyt aivan sujunut niinkuin Strömsössä vai-miten-se-nyt-menikään?!

No, ei tuo kokoero sinänsä kädessä haittaa ja ehkä näitä tulee itsekin joskus käytettyä vaikka ei aivan oma väri olekaan (eikä passaa mun vaatteisiin, ou nou!). Vähän vilpoisakin saattaa olla varsinkin oiken käden lapanen kun saattoi se käsiala mennä turhankin löysäksi. Mutta opinpahan ainakin jo lankojen pitelyä ja ehkä vielä tuossa silmukoiden tasaamisessa ja langanjuoksujen hanskaamisessakin kehityn. Tarkoitus kyllä siis on todellakin jatkaa tällä tiellä! Ajattelin seuraavaksi ottaa saman mallin ja samat langat ja pienentää vaan puikkokokoa ja yrittää vähän (muttei liian!) tiukemmalla käsialalla uusiksi josko sais pojalle ne omat pöllöt kun hän niitä tarvitsisi (ja hänen ulkovaatteidensa perusteella väritkin on valittu). Että silleen, meni vähän niinku fifty-fifty onnistumiset ja epäonnistumiset tässä projektissa.

Pöllöt

Novita Nalle

Puikot 3mm ja 3.5mm

Ohjeen pienimmän lapsen koon mukaan neulottu,

sopivat omaan normaalikokoiseen (tai pienehköön) naisen käteeni

Tehty ajalla 30.12.13-11.1.14 

PS. Jotenkin noin pöllöt näyttää ihan vihaisilta...  

Kyllä kai jokaisessa vähänkään uskottavassa neuleblogissa on joskus oltava tällaisiakin kuvia?! Hairahduin siis lankakauppaankin käydessäni vähän ale-shoppailemassa vaatteita. Tarkoitus oli hankkia lapaslankaa (Karismat taka-alalla, tietysti taas punakeltaista) ja sitten huomasin nuo neon-langat ja muistin Soilen ihanat raitasukat... Luvassa siis kirjoneuletta itselle sekä apinointi-sukat myös itselle. Joskus!

Hyvää alkanutta vuotta lukijoilleni! 

Näin vuoden alussahan blogeissa on ollut tapana muistella menneitä. Omalta osaltani menneenä vuotena valmistuneiden neuleiden määriä ihmetellen. Vanhan blogini olen nyttemmin poistanut netin syövereistä, mutta viime vuoden vaihteen muisteluja lukiessani huomaan ettei vuosi 2012 ollut suinkaan huonoin langankulutusvuosi, joten veikkaan vuoden 2011 olleen siihen asti huonoin vuosi valmistuneiden neuleiden määrässä ja kulutetun langan painossa mitaten (lankaällötys raskauden aikana ja ajan puute raskauden jälkeen...). Veikkaanpa että vuosi 2013 jää neulehistoriaani toisena surkeana vuotena. Yhteensä 11 valmista neulomusta ei anna keskiarvoksi edes yhtä valmistunutta kuukautta kohden, miten surkeaa! Grammojen määrä voinee tuon ystäville häälahjaksi menneen peiton myötä olla ihan kohtuullinen (tietysti riippuu mihin verrataan) mutta turhapa niitä on laskea. Peittoon varattuja lankojakin jäi niin paljon, että en edes vannoisi lankavaraston yhteispainon vähentyneen kovinkaan paljoa. Auts.

Nuo kaikki tekemäni neuleet ovat kuitenkin päätyneet ihan kunnon käyttöön - tai siis ainakin omaan kotiin jääneet. Oma pipo, kauluri ja lapaset ovat säännöllisesti käytössä, samoin sukat, joista nuo vihreämmät ovat unisukiksi ajautuneet ja ovat aivan kummallisen mukavat jalassa, lanka ja malli kyllä passasivat täten todella hyvin yhteen! Lapsen sukat ja neuletakki ovat myös päivittäin käytössä (nyt kun talvihaalarin alle riittää villatakki, -haalaria ei juurikaan ole vielä tarvittu). Kettuhuivi oli viime talven kovassa käytössä, nyttemmin ei niin usein koska "kutittaa", eikä se mielestäni enää niin käytännöllinen ole vaan kauluri on näppärämpi. Varmaan kovemmilla pakkasilla (jos niitä joskus tulee) pääsee sitten lisäsuojaksi taas. Tiedän myös että veljeni ainakin otti nuo kämmekkäät heti käyttöön ja sopivatkin olivat.

Jos tätä valmiiden neuleiden vähyyttä jotenkin selittelisi, niin kyllähän ne opiskelutkin verottivat oman osansa käytettävissä olevasta ajasta ja sitten ihan vaan lapsellinen arki - kun on yleensä ollut koulussa tai nyttemmin töissä aamusta sinne neljän paikkeille ja sitten keskimäärin on lapsen kanssa kahdestaan kotona kuuteen-seitsemään, jonka jälkeen toinen aikuinen kyllä on myös paikalla mutta on kaikenlaista iltapuuhastelua vielä lapsen kanssa tai erinäisiä kodinhoidollisia asioita tehtävänä, jää sinne illalle vaihtelevasti kahdesta tunnista nollaan minuuttiin aikaa tehdä jotain omia juttuja kuten neulomista, niin eihän siinä vaan kamalasti ehdi. Ja joskus ne omat jutut on jotain muutakin kuin neulomista, ei ihan jokaista liikenevää "vapaa-ajan" hetkeä halutakaan enää käyttää neulomiseen, kuten ehkä joskus aiemmin. Vapaapäivinä taasen vaikkapa koko perheellä puuhastelu tai vaikka omatkin päikkärit lapsen vastaavien aikaan voittaa joskus neulomishetken. Elämä vaan nyt on tällaista ja tehdään mitä ehditään, ja ehtiihän sitä sitten neuloa kun lapsi kasvaa ja ei enää haluakaan äitiä ja isiä aina kaveriksi touhuihinsa. 

Mutta tämä kaikki ei suinkaan tarkoita että neulominen ei kiinnostaisi yhtään, koska kyllähän se kiinnostaa paljonkin! Pääasia lienee nyt tehdä oikeasti juuri niitä juttuja mitkä huvittaa, käyttää se vähäkin aika mielekkäisiin neulomuksiin. Kuten nyt puikoilla oleviin sukkiin itselle sekä pöllölapasiin lapselle. Seuraavaksi olen ajatellut sen ystävän Sylvin aloittamisen. Keskeneräinen paita itselle odottaa edelleen pussukassaan (Olen aika varma ettei se edes mahdu mulle enää jos joskus valmistuukin, joten syö vähän intoa. En tiedä purkaisinko vai mitä oikein tekisin sen kanssa.), ja ainakin yksi pitsihuivi myös mutta sen osalta voi olla että valmista päivää ei tulla näkemäänkään. Lapselle aikanaan aloitettu virkattu peitto myös muhii laatikossaan, muutaman silmukan se on edistynyt jossain vaiheessa syksyä mutta se virkkaus vaan on sellaista että en jaksa sitä kauaa tehdä.

Todo-lista jonka tein syksyllä menneen loppuvuoden kannustukseksi on loppujen lopuksi toteutunut ihan ok. Itselle on valmistunut kivat lapaset, pojalle sukat ja nuo tekeillä olevat lapaset korvaavat ne listalla olleet pupulapaset. Sylvi on siis kuten yllä mainitsin yhä talven tavoitteissa (siis aloitus ainakin, josko ainakin alkaneen vuoden aikana valmistuisikin!), samoin joku kiva uusi huivi itselle. Samoin enemmänkin kirjoneulelapasia haluaisin tehdä. Ja pitkän mallisia sukkia, joita olisi kiva käyttää hameiden kanssa. (Olen nyt lomalla käyttänyt jatkuvasti hametta ja haluaisin löytää jostain kivoja arkikäyttöön sopivia hameita tai mekkoja! Niin paljon rennompaa kuin ainaiset farkut, mutta mistä niitä löytää?!) Yleensäkin sukkia tarvitsisin uusia, koska useampi pari vanhoja on nyt reikiintynyt lyhyen ajan sisällä. Ehkä ne on joutuneet kovalle käytölle kun töissä pidän villasukkia jatkuvasti sandaalien kanssa... tai sitten vuosia on vaan sukilla jo liikaa. Ehkä joku takkikin itselle, mutta enempää en niiden osalta oikein tiedä. Pitäisi olla kovin houkutteleva malli, ja varastolangoista ehdottomasti. 

En tiedä johtuuko se tästä vuoden vaihteen yleisestä olotilasta, mutta into neulomiseen tuntuu olevan jopa ihan kasvussa joten kyllä täällä varmasti valmista edelleen tullaan näkemään, saapa vain nähdä millä tahdilla. Kirjoneuletta olen alkanut opetella (kahdella langalla, ei sentään tavoitella kuuta taivaalta) ja alun lankasotkun jälkeen löysin äkkiä Raikun huiput ohjeet lankojen pitelyyn jonka jälkeen pöllölapasten langat eivät enää ole mutkalla. Jälki nyt ei vielä tasaista ole, mutta harjoitellaan, harjoitellaan....  Ehkä tämäkin on osasyy neuleinnon pieneen kasvuunkin - olen törmännyt niin moniin ihaniin kirjoneulelapasiin että pakkohan sellaiset on itsellekin tehdä, mieluummin useammatkin!

Yritin kovasti keksiä tähän jotain sanomista ns. muun elämän osalta menneestä ja tulevasta. En oikein keksi mitään. Viime vuoteen sisältyi isojakin juttuja kuten valmistuminen ja arjen muuttuminen jälleen kerran kun koulussakäynti vaihtui työssäkäyntiin. Tulevalle vuodelle ainakaan vielä ei ole tiedossa muutoksia tai isoja merkkipäiviä. Arkea, kaikessa hyvässä ja pahassa. Lupauksia en ole tavannut vuoden vaihtuessa tehdä, mutta ainakin voisi muutenkin kuin neulomisen saralla yrittää aina vähentää kaikenlaista stressaamista ja hermoilua, kiireisenkin arjen keskellä muistaa nauttia siitä arjesta joka kuitenkin sekin jatkuvasti muuttaa muotoaan lapsen kasvaessa ja muistaa välillä jotain vaihteluakin tuoda arkeen. Nähdä ystäviä useammin, vaikka kiireitä aina (muka) onkin kaikilla, järjestelykysymyksiä varmasti usein. Koittaa muistaa niin itsensä kuin muutkin sen arjen keskellä, siinäpä sitä tavoitetta.

Jotta ei jäis ihan tylsä tekstinmaku suuhun (lukiko joku ees tänne asti?), niin laitetaan vielä aivan asiaanliittymätön kuva tähän. Oltiin pojan kanssa mummilassa vuodenvaihtumisen aikaan ja tietysti vanhaherra-Igor-vauvakin ulkoili meidän kanssa. Ikää kolmen kuukauden kuluttua jo kuusitoista vuotta.

 

Kämmekkäät

Novita 7 veljestä,  

turkoosi 13g, petrooli 16g ja harmaa 90g (yhteensä 119g)

Puikot 3.5mm

Ohje sovellettu Novitan peruslapasen ohjeesta

Joulun ainoa itsetekemäni joululahja oli kuvassa näkyvät kämmekkäät veljelleni. Olen muutamia vuosia sitten tehnyt hänelle kämmekkäät, joita hän joskus kovasti kehui hyviksi esimerkiksi autoa ajaessa ja ajattelin että haluaisin hänelle pitkästä aikaa nyt tehdä jotain, joten nämäpä olivat helppo valinta kun kerran tällaisista on tykännyt ja varmaan 4-6 vuodessa ne vanhatkin on jo kuluneet!

Kommenttia en ole vielä kuullut mutta ovat kuitenkin menneet perille (kummasti veljeä muistuttaneen joulupukin välityksellä...) joten uskalsin blogata.

Kun en millään kerennyt neuloa jouluksi enempää, mutta myös toista veljeä ja puolisoaan olisin halunnut jollain neulomuksella muistaa, niin laitoinpa heille sitten menemään lahjakortit, joilla lupaan neuloa heille ensi vuoden aikana toivomuksen mukaisen asusteen. Ehkä tämä ei ole aivan liikoja luvattu edes mun tahdilla, heh heh. Saapa nähdä millaisia toivomuksia sieltä tulee.

Sitten vielä hyvät joulunajan jatkot kaikille tämän jouluisan kuvan myötä. Siinä E-poika tyytyväisenä kasvattaa omaa lahjapinoaan! Ensimmäinen joulu kun oma lapsi todella ymmärtää jotain koko asiasta, joten ihan kotosalla omalla porukalla ollaan haluttu olla. Ja vaikka itse olen jälleen kerran flunssassa (muutaman päivän edellisen jälkeen ehdinkin olla terveenä) ja olo on aika ärsyttävä, niin kyllä mukavasti jouluolo on tullut lapsen iloa katsellessa. Kummasti 2-vuotiaskin näköjään osaa innostua yhdessä touhuilusta ja tietysti niistä lahjoista myös. Meillä kun menee usein viikkojakin että ehditään kunnolla viettää aikaa koko perheellä kun miehen vuorotyön vuoksi meidän aikuisten vapaapäivät menee välillä täysinkin ristiin, niin onhan se ihanaa kun nyt on sattunut niin että isilläkin on monta vapaata meidän kanssa! Poika sai lahjaksi muun muassa 2-vuotiaille sopivan sammakkopelin jota ollaan kolmestaan pelattukin tosi monta kertaa ja voi että on ollut mukavaa!

Ruista ranteeseen

Louhittaren Luolan Väinämöinen

turkoosi 38g

Puikot ohjeen mukaiset, 

muutenkin noudatettu ohjetta kutakuinkin täysin

Tehty ajalla 3.11.(?)-11.12.13

Tein ystävälle kämmekkäät 30-vuotislahjaksi. Hän asuu rapakon toisella puolen, ja ajattelin että siellä ehkä tällaisille voi olla vuodessa enemmänkin käyttöpäiviä kuin täällä meidän suunnalla. Ei sillä etteikö itsellekin käyttöä tällaisille löytyisi, mutta noin niinkuin pohjustuksena miksi juuri kämmekkäisiin päädyin.

Tämä malli viehätti tuolla kiinnitysyksityiskohdallaan ja sen ansiosta nämä myös tuntuivat muihin ehdolla olleisiin malleihin nähden mielenkiinnostavimmilta - saahan näihin hieman vaihtelua käytössä kiinnittämällä renksut nappeihin tai jättämällä kiinnittämättä. Napit näyttävät ihan kivalta yksityiskohdalta ihan noin vain ollessaankin.

Väinämöistä en ollut ennen neulonutkaan, vaikka mulla sitä kyllä toisissa väreissä pari vyyhtiä löytyi ennestäänkin. Tämän turkoosin kuitenkin ostin Käsityökauppa Ilosta ihan tarkoituksella näitä kämmekkäitä varten, ystävä kun on sinisen ystävä, ja nätti väri kyllä on. Lanka oli myös varsin mukava neuloa ja sitähän jäikin niin paljon että saanen lopusta vielä jotain vaikka itsellenikin. Napitkin sopivat aika kivasti langan väritykseen ja muutenkin malliin. Mukavasti napeissa on jotain katselemista muttei kuitenkaan liikaa. Napit löysin kuten yleensäkin Nappi-Kikan valikoimista.

Kuvissa kämmekkäät ovat omissa käsissäni, ystävän kädet ovat hieman omiani pienemmät mutta hyvin kämmekkäät näyttivät hänellekin sopivan. Ovat siis luovutettu saajalleen ja vaikutti aivan tykkäävän.

En malta olla lopuksi vielä vilauttamatta tällaista aivan mahtavaa käsityötä, joka ei kylläkään ole oma tekemäni. Pojan kummitäti ompeli nimittäin pojalle päiväpeiton yhdessä valitsemistamme kankaista, ja onhan se aivan upea. Lisää tästä voitte varmaan lähitulevaisuudessa lukea kummitädin blogista! Me ollaan kyllä supertyytyväisiä ja pojan huonekin näyttää heti siistimmältä kun sänky on välillä pedattukin!

Olen ennenkin saanut hyviä neuvoja kasvien suhteen blogin kautta, joten kysynpä josko joku osaisi kertoa orkidean hoidosta. Ja lisään tähän myös, että neuleasiaakin pitäisi tulla blogiin aivan tuota pikaa, joten sallinnette tämän pääaiheesta poikkeamisen!

Mulla on ollut tämä orkidea 1,5-2 vuotta. Se on tehnyt tänä aikana kaksi uutta kukkavartta, useamman uuden lehden ja kukkinutkin moneen otteeseen. Nyt siinä on tuo ihastuttavan runsas kukinta uusimmassa kukkavarressa. 

Harmikseni ostin pari viikkoa sitten hyasintin, jonka sijoitin tuohon orkidean vierelle pöydälle, ja se taisi koitua tässä turmioksi (vai olisiko voinut olla muka vain sattumaa), sillä juuri nyt tuo yksi (kuvassa näkyvä) kukkavarsi alkoi kellastua, tähän saakka varret ovat pysyneet kukinnan jälkeenkin vihreinä mikä on mun orkideahistorian aikana aivan uutta. Aina ennen varret ovat kuihtuneet heti kukinnan loputtua ja sitä myötä koko kasvi on sitten kuollut.

Harmittaa todella paljon jos tämä nyt tietää lopun alkua orkidealleni, joten olisi mukava nyt tietää, että pitäisikö tuo kellastunut osa varresta leikata, tai kenties koko kyseinen varsi, tai antaa vain olla noin, vai jotain aivan muuta?

Newfoundland Mitts

Drops/Garnstudio Alpaca

Punaista 66g, keltaista 54g

Lanka kaksinkertaisena

Puikot 3mm

Tehty noin ajalla 18.10.-13.11.13

Lapaset on valmiit! Mulle itselleni! Jee! Kivatkin ne on!

Tällaiset tunnelmat näistä. Neuloin ohjeen mukaisilla silmukoilla alkuunsa, mutta resorin jälkeen lisäsin 18 silmukkaa, kun ohjeessa olisi lisätty muistaakseni vain kuusi. Tämä siksi, että valitsemallani lanka ja puikot -yhdistelmällä lapaset eivät todellakaan olisi mahtuneet mun aika tavallisen tahi pienenpuoleisen kokoiseen naisen käteeni. Aika tiukkaa neulosta myös tuli, mikä on kyllä lämmittävyyttä ajatellen hyvä. Ja silti, vaikka ovat lämpimät, ei todellakaan Oulun tuulisilla keleillä näillä pyöräile ilman lisälämmikettä. Nyt alkuun mulla on alla ollut yhdet aivan ohkaiset villasormikkaat (kaupasta ostetut), ehkä yksinkertaisesta Alpacasta voisi tehdä oikein aluslapaset, mutta katsoo nyt jaksaako ja kehtaako. Oishan ne siitä kätevät, että jos tulee tehtyä useampiakin lapasia (kuten just nyt haaveilututtais!) niin voisi käyttää kaikkien kans! Mutta en tiiä jaksanko. Vois vaikka ihan ostaa jostain, kun ohuilla puikoilla tikuttelu ei hitautensa vuoksi ehkä kauheasti innosta.

 

Mutta lapaset on kivat ja nätit. Kuvaaminen oli vähän haastavaa, olisin tietysti halunnut kuvata ne nytjustihanheti kun ne valmistui keskiviikko-iltana, mutta ei tietenkään marraskuussa kuvausaikaa ole arkisin ollenkaan kun ainoa mahdollinen valoisa hetki menee aivan jossain muualla kuin neuleita kuvaamassa. Ja tänään aamulla ulkona ollessamme unohdin koko asian tyystin. Niinpä nämä räpsästiin viimeisillä vähänkin "valoisilla" hetkillä joskus kolmen aikaan iltapäivällä. Kuvaaja oli jo kiirehtimässä töihinsä, joten kovin erikoisiin in action -kuviin ei ollut aikaa. 

Ajattelin että olisin tarinoinut jotain tän hetken tilanteesta sen mun neulomislistan (todo) suhteen, mutta koska lapsi nukahti unilleen vasta puoli tuntia sitten ja itse on noin puolen tunnin päästä mentävä perässä jos haluan edes pari tuntia saada nukkua ennen herätystä (Jeps, meidän 2v 3kk on levoton nukkuja. LEVOTON. Ei kokonaisia öitä täällä edelleenkään.), niin täytyy nyt kipaista iltateelle ja sen semmoiselle. Joten ehkä palaan vielä asiaan joku muu päivä.