Ajattelin että saisin uudet sukat valmiiksi itselleni syntymäpäivälahjaksi, ja kyllähän ne sitten neulomisen osalta valmistuikin jopa ihan alkuillasta tänään, mutta sukkaplokissa pingotus ja täten päättely meni aika tiukille. Kuvien ottoa varten vähän huijasin, kuivasin vielä märät sukat lämmitettävällä pyyhetelineellä prosessia nopeuttaen jotta sain sukat vedettyä jalkaan - langat päättelemättä, kun niin kovasti halusin nämä päästä tänään esittelemään.

Eli tässä Araucanian melkoisesta värioksennuslangasta ja ruskeasta Nallesta tehdyt Broken Seed Stitch -sukat.

Broken Seed Stitch Socks

20.7.2012-23.6.2013

Araucania Ranco Multy (335) ja Novita Nalle (ruskea 673)

Puikot 2.5mm

Kulutus Rancoa 33g ja Nallea 63

Tuosta Rancosta alunperin olin tekemässä jotain ihan muita sukkia yksinään, mutta se oli niin järkyttävän värinen sotku, että en vaan kyennyt jatkamaan. Minusta näissä sukissa ei tuo pintakuvio kyllä näillä värivalinnoilla pääse samalla tavalla oikeuksiinsa kuin joidenkin muiden bloggaajien versioissa, mutta ihan kivat nämä on kuitenkin. Valkoisen yksivärisen langan kanssa olisi voinut olla kivempi, mutta kun sellaista ei omista varastoista löytynyt niin valitsin ruskean. Ainakin nämä ovat sentään kivemmat kuin ne toiset alut olivat... Kuitenkin mulla haluttaisi päästä tuosta langasta eroon, joten saatanpa jopa aloittaa pienelle matkalle mukaan otettavaksi käsityöksi kuitenkin jollain mallilla sukat tuosta yksinään. Järkevää, eikös vain?!

Tulin vissiin uuden vuosiluvun myötä niin vanhaksi ettei runosuoni syki sitten ollenkaan, joten enpä keksi näistä enempää tarinaa. Sukat, ihan kivat, ja parasta että jotain sain valmiiksi! Kiitos kaikille valmistumisen johdosta onnitelleille. Jos tätä blogia lukee joku Turussa päin majaileva niin jos oikein sattuma käy niin mut saattaa bongata lähipäivinä sieltä suunnalta... Saa moikata jos tunnistaa, ja jos on vinkkejä missä siellä on kätevä ja helppo käydä vaikka lapsen kanssa hengailemassa ja touhuamassa niin saa kertoa, ainakin yks päivä olis tarkoitus pyhittää ihan vain siellä kaupungissa katsellen ja oleillen, vaikka jossain puistossakin oleskella. Ja lapsiystävällisistä hyvistä ravintoloista olisi myös kiva saada vinkkejä!

Luvattu herkkujen esittelymerkintä. Lähes kaikki käyttämäni reseptit löytyivät Kinuskikissan sivuilta, suosittelen siis sitä kaikille jos joku blogeja lukeva ei ole sinne vielä syystä tai toisesta löytänyt, jatkuvasti uusia ihania ohjeita ja meidän taloudessa varmasti joka juhlassa on tarjottavia Kinuskikissan ohjeilla.

Suolaisissa tarjottavissa lohipiirakka ja chorizonyytit olivat siis tehty tuolta yllämainitulta sivustolta löytyneillä ohjeilla. Lohipiirakkaa ollaan tehty ennenkin ja erittäin hyvää on, ja chorizonyytit osoittautuvat varsinkin vajaa 2-vuotiaan E:n suuriksi herkuiksi. Hän on vähän nirso maistelemaan mitään uutta eikä suostunut syömään näistä tarjottavistakaan oikeastaan mitään muuta (paitsi lohipiirakasta lohipaloja), mutta nyyttejä meni useita kappaleita. Näitä varmasti tehdään jatkossakin vähintäänkin E:lle esimerkiksi tuleville syntymäpäivillensä.

Voileipäkakku on härkäkakku, jonka ohje löytyi Ullan unelmien Ullan julkaisemasta kirjasta Suloiset suolaiset. Sain tuon kirjan keväällä tavallaan lahjaksi (lahjakortti nettikirjakauppaan) ja paljon on hyvän kuuloisia reseptejä siinä, varmasti tulee testattua muitakin. Tämäkin oli oikein hyvää, joskaan ei mielestäni aivan yhtä hyvää kuin aiemmin voileipäkakkuohjeista kokeilemani porokakku (jonka ohjetta en enää löytänyt Valion sivuilta), voittamaton voileipäkakku ja lohikakku... Mutta hyvää kuitenkin ja, samoin kuin lohipiirakka, tuli syötyä kokonaan. Paitsi että lohipiirakkaa jäi vielä toinen juhannusviikonlopun herkuksi, onhan tässä jollakulla nimpparit ja synttäritkin tulossa joten tekosyitä herkutteluun löytyy lisää!

Makeita leipomuksia olivat cookie dough -leivokset, mansikkaherkkis ja kesäinen sektoripiiras. 

Leivokset olivat aivan herkullisia, ja sellaisia että ainakaan kahta palaa enempää ei voi syödä koska makean nälkä todellakin hyytyy siinä vaiheessa. Nam! 

Mansikkaherkkis oli tosi kuohkeaa ja pehmoista, melko makeaa sekin muttei kuitenkaan liian. Sektoripiirakka ei ollut meillä aivan nimensämukainen, vaan laitoin sekä raparperikiisseliä että mansikoita koko kakun päälle. Tämä oli aivan ihanaa! Ei varsinaisesti kovinkaan makeaa, vaan juuri sellaista sopivaa jälkiruokatyyppistä, täyte maistui todella ihanasti vaniljalle, kuin sellaista kerroskiisselin paksua vaniljakastiketta ja raparperit ja mansikat ja tuo keksipohjakin sopivat siihen todella hyvin... Makeamman mansikkaherkkis-kakun jälkeen tämä oli aivan yllättäväkin maku kun tosiaan tuntui että tämähän ei ole makeaa ollenkaan vaan ihan vaan vaniljaista ja raikasta... nam! Tätä jäi vain pieni pala jäljelle, täytyy syödä se ennenkuin mies ehtii ekana asialle! Tätä voisi aivan hyvin tehdä joskus ihan muuten vaan, ei ole tosiaan liian kakkumaisen makeaa vaan ihan hyvä jälkkäri tai muuten-vaan-piirakkakin!

Suosittelen siis kaikkia ohjeita, mutta erityisesti lohipiirakkaa, chorizonyyttejä, sektoripiirasta ja cookie dough-leivoksia... Nam nam! Juhlissa on aina kivaa jos tarjottavaa jää sopivasti vielä parille seuraavallekin päivälle itselle, sen pidempään niitä ei viitsi syödä sentään. Näitäkin ohjeita tulee varmasti kuitenkin käytettyä toistekin!

Loppuun vielä hauska ja ilahduttava kohtaaminen tältä päivältä; ruokakaupassa kassalla ollessamme joku aivan vieras nainen tuli oikein asiantehden kehumaan E:n villapaitaa, oli kuulemma katsonut että on tosi hieno paita ja olenko ihan itse tehnyt ja omasta päästäkö vai ohjeesta, että hänkin mielellään lapsenlapselleen tekisi jotain vähän erilaista. Kyse oli tästä viime kesänä tekemästäni apinatakista. Kylläpä ilahdutti! Takki on muuten nyt juuri täydellisen kokoinen E:lle, ei yhtään liian väljä muttei vielä aivan makkarankuorikaan, hyvin siis on palvellut kahtena kesänä viileämpinä kesäpäivinä.

Tässä lapsen nukkuessa päiväunia juhlavieraita odottaessamme ehdin kertoa teille, että olen nyt sitten maisterikin. Ihan täytyy myöntää että vähän ylpeä olen että sain kuin sainkin tämän homman päätökseen vaikka vuoteen mahtui kovasti esimerkiksi lapsen sairasteluja ja miehen yli puolen vuorokauden mittaisia työpäiviä ja sen sellaista, siltikin paperit on nyt kädessä, gradu hyvin arvosanoin (5!) kansissa ja uudet kuviot odottavat. Oman alan työt alkavat elokuussa!

 Tässä minä ja E ennen publiikkiin lähtöä - olipa aika kiva kokemus saada paperit oikein tuollaisessa todistustenjakotilaisuudessa kun amk- ja kandin paperit on hakenut ihan vain kanslian tiskiltä. E:kin oli oikein reippaana yliopistolla, kävi vähän aloittelemassa opiskelujakin, ja lopulta nukahti papan syliin puhetta kuunnellessa...

Palannen vielä aiheeseen leipomusesittelyjen ja reseptimainostusten kera jahka ollaan juhlittu ja maisteltu herkkuja. Neuleasiaankin blogissa päästään käsiksi varmaan aika pian, yksi pitkään tekeillä ollut sukkapari on noin puolikasta sukkaa vaille valmis, kyllä se kohta valmistuu nyt kun opintojakaan ei tarvitse enää miettiä iltaisin!

Voitin neuleblogikyselyn arvonnassa! Sitten kassin ohjeen etsintään!

http://instagram.com/p/aVS4MYs5uj/

64 Crayons

Aloituspäivämäärää en todellakaan muista, valmiiksi tuli 25.5.2013

Drops Big Delight

Puikot 5mm (ja saumojen teossa lisäksi 7mm)

Kulutus n. 1400g

Värit 300g  09, 200g 03, 200g 08, 400g 07, 300g 06

Raidoitus 

1xkapea 09+08, 1xkapea 03+07, 1x kapea 06+07, 1xkapea 09+06

1xleveä 09+08, 1xleveä 03+07, 1xleveä 06+07
Kapeissa raidoissa 31s, leveissä 61s 
Mitat n. 120x150cm

Joskus viime keväänä ehkä keksin, että haluan tehdä ystävillemme häälahjaksi tämän peiton. Häät oli alunperin suunniteltu ensi syksylle, mutta ne aikaistuivat tälle päivälle jossain vaiheessa peiton ollessa vielä suunnitteluasteella. Hankin ensin muutaman kerän lankaa paikallisesta, nyt jo lopettaneesta, lankakaupasta, sitten tilasin lisää netistä. 

Yritin aika tarkkaankin laskeskella paljonko tarvitsen lankaa, kun olin jo neulonut yhden kapean osion peitosta niillä paikallisesta kaupasta löytyneillä langoilla. Lisää lankaa tuli maaliskuussa, kuten blogiinkin kuvasin. Lopulta lankaa jäi korkkaamatta 8 kerää...

Opiskelu ynnä muut kiireet pitivät peiton etenemisen hitaana, enkä edes viitsinyt ajatella että sen kanssa olisi jopa kiire. Halusin ehdottomasti sen tehdä, mutta "ehtiihän sitä".

Viikot ja kuukaudetkin kului, pikkuhiljaa sain neljä kapeaa osaa valmiiksi. Sitten tajusin että on kiire. Todella Kiire. Suunnittelin tekeväni superleveän, päiväpeitoksikin käyvän peitteen. Viisi leveää osaa ja neljä pientä. Viikkoa ennen valmistumista aloin kallistua siihen, että josko neljä ja neljä osaa riittäisi kuitenkin.

Ehkä samana päivänä totesin kuitenkin, että hyvä jos saan edes kolme leveää osaa tehtyä. Peitto valmistui häitä edeltävänä yönä niin että pääsin yhden aikaan nukkumaan... Vielä kuvaus siivouspäivään osallistumisen jälkeen pari tuntia ennen häihin lähtöä. Hyvin ehti! Kamala, kamala työ ja kiire, mutta ihana ihana lopputulos. Tosin pelkään hieman, että tämä lörpsähtää nopeasti jos on kovassa käytössä, mutta toivotaan että pelko on turhaa.

Jos joskus vielä haluan Aivan Välttämättä tehdä jollekin lahjaksi jotain, niin täytyy muistaa aloittaa ajoissa, ja tehdä työtä tasaiseen tahtiin koska loppukiri vaan aiheuttaa tuskailuja vaikka olisi kuinka ihana juttu tulossa ja vaikka kuinka ihanille ihmisille ja vaikka kuinka tosissaan haluaa sen tehdä!

Häät alkavat tänään klo 16, pari tuntia vielä aikaa h-hetkeen kun kirjoitan tätä, postauksen julkaisun laitan ajastuksella kerrankin, tuskinpa yllätys menee pilalle jos häiden iltana merkintä näkee päivänvalon.

Sen verran vielä, että nuo saumat todella kruunaa kokonaisuuden ja ne näyttää tosi siisteiltä myös ns. nurjalla puolella! Ihan suunnittelematta nuo osioiden väritykset meni noin, että tuli aika kivasti sarjaan tummaa reunoille ja keskelle ja sitten väliin nuo enemmän oranssipainotteiset. Olisi tullut epäsymmetrisempi jos olisin tehnyt niin ison kuin alunperin aioin mutta kun työ pieneni näin, niin minusta tämä jonkinlainen symmetrisyys on kiva.

Välietappi.