perjantai 7. joulukuuta 2012

Lisäsin blogin sivupalkkiin kuvat kaikista keskeneräisistä neuleistani, ja täytyy sanoa että vähän hirvittää. Läjä aloituksia, joita olen työstänyt ehkä just sen verran kun silloin aloittaessa on jaksanut, ja sen jälkeen neule on saanut jäädä odottamaan. Käynpäs pikkuisen läpi näitä niin järkytetään lukijatkin tällä hitaudella!


Springtime Swirl -huivi on aloitettu 31.7.2010. Tämä on sellainen näperrystyö, että en odottanutkaan että tämä kovin nopeasti valmistuisi. Vaan olisihan se ihana tehdä tämä joskus jopa valmiiksi, voin vain kuvitella kuinka kaunis siitä tulisi. Ystävän häätkin olisivat ensi syksynä ja tämä olisi ihana asuste, mutta ... uskooko joku että se olisi mahdollista?! Niinpä niin.


Ripplen olen aloittanut 11.11.2010. Tätä olen jopa nyt tänä syksynä vähän neulonut, vartalo-osa on valmis ja hihat on aloitettu. Ehkä tämä vielä valmistuu esimerkiksi talven tai ainakin ensi vuoden aikana! Voisi ottaa tavoitteeksi. Luulisin että tulisi nätti, joskaan en välttämättä enää lähtisi puserona tällaista tekemään koska en aivan tiedä milloin nimenomaan puseromallista villapaitaa käyttäisin, kun tykkään että takit ovat paljon kätevämpiä kun niitä voi pitää aukikin.


Sagittaria Stole on ollut jo kaksi vuotta kesken sekin, aloitettu siis 6.12.2010. Tämän nyt ainakaan ei kuvittelisi olevan niin paha että näin kauan veisi. Mulla on saman värinen pipo aktiivikäytössä ollut jo varmaan sitten sen 2-3 vuotta ja mieluusti sille tämän ottaisin kaveriksi, vaikkakin tässä taas hieman epäilen käytettävyyttä, kun tykkään nykyään paljon enemmän kaulurityyppisestä ratkaisusta kuin huiveista, jotka on monesti hankalat takin alla mutten takin päälläkään jotenkin osaa käyttää ilman läkähtymisen tai kuristumisen tunnetta. Mutta jos tämä olisi sellainen aika ilmava, joka myös takin alle olisi aseteltavissa. Tämänkin valmistumisen voisi ottaa tavoitteeksi ihan lähitulevaisuudessa. Jos ei ainakaan 3-vuotissyntymäpäivää näkisi keskeneräisenä.


 

Vapaavirkkauspeiton aloitin tulevalle vauvalle 12.3.2011 ja aika lailla tämä on edelleen tilanne eläinhahmojen kanssa, ehkä johonkin muuhun tuon linnun lisäksi olen myös virkannut jo reunusta. En oikein tykkää virkkaamisesta ja rannekin siinä yleensä kipeytyy, joten varmaan siinä syitä miksi on jäänyt odottamaan. Tämän kyllä silti virkkauksen ikävyydestä huolimatta haluan ehdottomasti tehdä joskus valmiiksi, mielellään niin että poika ei olisi aikuinen vielä vaan vielä tykkäisi tällaista katsella ihan siis lapsen näkökulmasta. Vaikka sitten kun hän siirtyy pinnasängystä isojen poikien sänkyyn, olisi tämä kiva viltti sängylle vaikka päikkäripeitoksi... Joten ehkä pitäisi tehdä jotain asialle.

 

Revontuli-huivin muistan aloittaneeni viime joulun aikaan kun nyt vaan tuntui että haluan aloittaa jotain uutta, aivan kuin aiemmissa keskeneräisissä ei olisi ollut jo tarpeeksi tekemistä ja aivan kuin tällaista ei aivan aivotonta työtä olisi kannattanut valita. Tämän verran varmaan tuona kyseisenä päivänä sitä tein. Eikä ole edennyt siis.


Kesällä jatkaessani opiskeluja jossain vaiheessa tuntui että tarvitsen jonkun neuleen jota voin tehdä taukotyönä yliopiston kirjastossa lukiessani ja kirjoittaessani. Dropsin ohjeella aloitin pojalle neuleen ja paljonpa on tämäkin edennyt, tämä voisi olla kohtuu realistinen valmistuja jos vain ottaisin ja tekisin, ei kovinkaan vaikea.

 

Araucanian yltiövärikkäästä langasta oli jo alunperin tulossa sukat ihan yksistään kyseisestä langasta tehtynä, mutta niistä vaikutti tulevan niin sekasotkun väriset ja levottomat että en tykännyt yhtään. Niinpä aloitin nämä Broken Seed Stitch sukat (20.7.2012) joissa yksivärinen lanka rauhoittaa tosi mukavasti tuon sotkun. Ihan jees on edennyt syksyllä luennoilla, kunnes sopivat luennot näiden neulomiseen loppuivat enkä toisaalta jaksanut enää kuskata tätä mukana kun läppäriä on pitänyt kuljettaa päivittäin ja tilaa ei oikein repussa ole, joten vähän aikaa ovat nyt olleet nämäkin unohdettuina. Mutta eivätköhän nämä tässä joskus valmistu vielä.
 
Saltkråkan-sukkia en edes muistanut ennen tätä päivää, kuvat puhelimen muistissa kertovat että aloitin ne 10.10.2012 luentoneuleeksi. Aika epäonnistunut valinta luentoneuleeksi, koska kuvio on liian monimutkainen keskittyäkseni siihen ja samalla keskittyäkseni myös luentoon. Mutta kauniit nämä varmasti olisivat valmiina, joten joskus sitten pääsevät taas vuorollaan jatkettaviksi.

Näiden lisäksi minulla on kesken yksi kirjanmerkki ja kolme kirjanmerkkiä on jo pingotusta vaille valmiinakin, ne ovat menossa päivänkodin tädeille joulumuistamiseksi. Ne siis ovat varmasti seuraava valmis työ, sen jälkeen sitten aion kyllä ihan keskittyä näihin keskeneräisiin enkä varmasti aloita mitään uutta! Paitsi että. Sylviin olemme ystävän kanssa metsästäneet langat jo alkuvuodesta 2011 ja sen todella haluaisin ystävälleni saada tehtyä, mallitilkun olen jopa jo tehnyt. Ja itse tarvisin uudet unisukat, koska entiset, todella paljon käytetyt ovat nyt tulleet lukuisten reikien myötä tiensä päätökseen. Ja sitten on myös yksi hyssyttely-projekti jonka todellakin aion tehdä piakkoin. Joten, tässä tiukka rajaus, keskeneräiset, nämä luettelemani ja kenties aivan akuuttiin tarpeeseen pojalle jotain ovat ne neuleet joita tulen työstämään sanotaanko nyt vaikka ensi vuoden aikana. Jos sorrun johonkin muuhun aloitukseen, niin ... no, sitten sorrun, mutta parempi olisi etten! Olisi niin mahtavaa jos kerralla olis kesken vaikka vain 2-3 työtä. Katsotaanpas miten käy!

19 kommenttia:

  1. Mutta eihän sulla ole pahakaan tämä määrä ! Mulla jotakuinkin samanlainen määrä neuleitas ja sitten siihen lisäksi tuplaten tuo määrä ristipistoja ja jonkin verran ompeluksia. Sanomattakin lienee selvä etten uskalla aloittaa mitään UUTTA harrastusta. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu varmaan mihin vertaa :) Ja jos ei määrä niin keskeneräisten laatu... Ei kovinkaan montaa ns. helppoa neuletta ja aikaa jos on normaaliviikkona ehkä puoli tuntia tai tunti per ilta ja puolesta iltoina ei jaksa ajatellakaan tekevänsä mitään aivotoimintaa vaativaa tuona nollaushetkenä ennen nukkumaanmenoa, niin yhtälön mukainen valmistumisajankohta näille on... ei koskaan?! :D

      Poista
  2. Just listasin omani. Olihan noita. Nyt on joulunseutu vähän repsauttanut, mutta oikeasti olin tilanteessa, että kesken oli ainoastaan yhdet sukat ja yksi pusero! Se on siis mahdollista paatuneimmallakin miljoona-aloittelijalla. Ja siihen taas pyritään.

    Mitä opiskelet?

    Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä tilanne! Kunpa pääsisikin tuollaiseen taas... :) Mä en todellakaan tänä jouluna ole ajatellutkaan tekeväni kellekään mitään, paitsi tarhantätejä haluan muistaa ainakin nyt näin eka jouluna kun ovat tehneet tarhanaloituksesta niin helpon pojalle :)

      Opiskelen tietojenkäsittelyä, toivottavasti viimeistä vuotta. Jotain semmosta koodaushommaa siis.

      Poista
    2. Tsemppiä opiskeluihin! :)

      Kyllä me päästään. Ja toisaalta jos ei päästä, niin mitäs siitä. Mua nuo keskeneräisyydet "ahdisti" varmaan kaiken muun elämän keskeneräisyyden ohella. Rauhotti jo sekin, kun päätin, että olkoon lukumääräisesti mitä tahansa, kunhan mahtuvat sellaiseen aika pieneen koppaan. Ei niitä nyt edes survoa tarvinnu... :D

      Poista
    3. Niin, asenne on aina ollut kuitenkin kohtuu löysä näiden suhteen mutta nyt se on alkanut vähän tiukentua kun neulomisaika on niin vähäistä, en haluais että nämä samat ois vuosikausia kesken, ja valtaosa on jo oikeastaan ollutkin! ;D

      Poista
    4. Hei arvaa mitä! Joulukuusta asti se vei aikaa, mutta nyt on kesken enää pitempään marinoitunut neuletakki ja vasta aloitetut sukat! :)
      Sukat saattaa olla jopa tänään valmiit. Sitten sotasuunnitelma on neuloa ainoastaan tuota neuletakkia, valmistunee nopeesti kun lankaa on enää vajaa 200g ja on 220:aa. Voin kertoa, että hyvä fiilis!! Mitähän sitä sitten tekee - no aloittaa miljoona uutta kun ei osaa tehdä mitään niin että olisi kesken vain yksi juttu... Mutta mongutaan sitä sitten, se on sen ajan murhe!

      Hanna

      Poista
    5. Vautsi, hienoa sinä ja kiva kun tulit kertomaan kannustavan tarinan! Mahtavaa!!
      Mitähän mun keskeneräiset... Toi Sagittarian alkuhan muuntui ihan muuksi ja Broken seed stitch sukkia oon saattanut ehkä kaksi kerrosta neuloa. Muuten ei edistystä. Voi voi minua... ;P

      Poista
  3. Keskeneräisiä riittää! Toivottavasti löydät välillä aikaa tehdä valmiiksi. Itsellä ei ihan yhtä haastavia oo nuo ufot ja tein jossain vaiheessa useamman ufon pois (jotka oli alle puolen tunnin työtä vaille valmiita).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä riittää ja tosiaan ei ihan helpoimmasta päästä ;) Haaveilen että joskus olisi vaikka useampi tunti aikaa yhteen putkeen tuijotella telkkaria ja neuloa kaikessa rauhassa, sellaisella sessiolla jo ehtisi aika paljon ;) Saa nähdä saanko sellaisen session toteutettua tässä joskus!

      Poista
  4. Niin onhan mulla leikattuja ja keskeneräisiä ompeluksia kyllä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ookaan laajentunu tämä neulominen muihin käsitöihin, jotain hyvää siis tässä tilanteessa jos oikein kovasti haetaan ;)

      Poista
  5. oho, onhan noissa tarpeeksi tosiaan hommaa.. ajattelin ottaa vl:n "muuttoa ajatellen"-hommaksi, että käyn läpi kaikki piilot missä vois olla lankoja ja käyn vähän niitä läpi. Saa nähä monta keskeneräistä niistä löytyy.. mulla on meidän äitin kaverinki keskeneräisiä, kun se lahjotti mulle sen lankoja ja niistä pusseista löyty vaikka mitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks nää on sentään kaikki ihan omia keskeneräisiä :D

      Poista
  6. Mulla noi pitkaan keskeneraiset (etenkin sellaiset, mitka on vasta alussa) tyot menee yleensa vaan purkuun, kun totean, etten takuulla tee tata koskaan valmiiksi.. Saan pienet neuleet yleensa kohtuullisessa ajassa paattelya vaille valmiiksi ja sitten paateltya, kun ne on oikeasti lahdossa eteenpain. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kyllä raaski purkaa, vaikka tuntuuhan se vähän pahaltakin kun joskus oon saattanut jonkun paidan tehdä kuukaudessa tai kahdessa jopa ja nyt vaan kestää ja kestää ja kestää... Hyvästä syystä mutta silti! Mutta en pura! :D

      Poista
    2. Sen takia teenkin vain pienia projekteja. :D Ehdin jo perjantai-iltana aloittaa uutena pipon yksista jamalangoista, kun J hukkasi lakkinsa (loydettiin tosin se lauantaina sielta rautatieaseman odotushallista, minne han epaili sen jattaneensa edellisena paivana!). Edellisesta pipokokeilusta on ainakin kymmenen tai viisitoista vuotta aikaa, joten en tieda, puranko tuon parin sentin alun suosiolla vai teenko sen pipon loppuun. :D

      Poista
  7. Valtavan ihanan värinen lanka sulla tossa Revontuli-huivissa -mitä se mahtaa olla? =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vironvillaa, eli Tallinnan tuomisina tuotua. Aade Lõng nimistä, ja taitaa löytyä aika monesta suomalaisesta lankakaupastakin nykyään googletuksen perusteella, värin nimestä tai koodista en kyllä tiedä, ei tainnut olla merkittynä vyötteessä...

      Poista

Kiitos kun kommentoit!