perjantai 24. helmikuuta 2017

Mulla vähän vaivaa nyt sellainen juttu, että haluttaisi aloittaa vaikka kuinka monta neulomusta yhtä aikaa, ja sehän vähän tarkoittaa sitä, ettei mistään tule sitten (koskaan) valmista. Niinpä olen päättänyt jonkinlaisen itsekurin opettelua nyt.


 
Tämä esikoisen takki on jo niin sanotusti viittä vaille valmis, kun enää toinen hiha on kesken ja sen jälkeen puuttuisi vain nappilista ja viimeistely, joten ajatuksena on, että kotona en saa nyt muuta neuloa, ennen kuin tämä on valmis.


Jos jonnekin muualle, missä neuloakin voi, kotoa eksyn, niin sitten tämä Kapan alku saa olla mukana, koska se on niin helppo reissuneule.


Sitten kun pojan takki on valmis, saan hetken tehdä muitakin vaikka monikossa, mutta suunnittelinpa että pidän ehkä huhtikuun tai toukokuun sellaisena, että silloin vastaavaan tyyliin työstäisin vain näitä lankoja, joista on jo vuosikausia ollut tarkoitus tehdä ystävälle jotain isompaa. Valmiiksi se ei todellakaan yhdessä kuukaudessa tule, mutta luulisi edistyvän viimein!




Niitä muita aloituksia ja houkutuksia, on lapasten alkua, on lankoja tunikaa varten, olisi houkuttelevia kirjoneulesukkamalleja, ties mitä. Neuloosi, startiitti, mitä näitä nimityksiä nyt näille tiloille onkaan kuullut. Huh!


Kaiken kruunaa tämäkin ilmeisesti yli kuusi vuotta sitten aloitettu Ripple, joka on jo näin pitkälle tehty ja sitten hylätty vuosiksi. Saisinkohan tämän vuoden aikana sinniteltyä tämän loppuun, vaikka mitä todennäköisimmin tämä ei edes enää mahtuisi minulle itselleni päälle? Ei ollenkaan houkuttele tuo Alpacan purkaminenkaan, ja todella sääli olisi tässä vaiheessa heivata menemäänkään tuota kun noin vähän olisi hommaa jäljellä suhteessa jo tehtyyn.


Myös Springtime Swirl Shawl on aloitettu joskus, mutta tämä todennäköisesti saa odottaa vielä noin kymmenen vuotta kun lapset ovat teini-ikäisiä ja äidille jää oikeasti aikaa keskittyä johonkin pitsin neulontaan.

Eläinpeiton olen jo vienyt äidilleni josko hän saisi sen tehtyä joskus loppuun, mun ranteet kun ei virkkaamisesta ilahdu.Siitä ei siis ole tuoretta kuvaa, mutta tässä vanhassa postauksessa oleva tilannekuvaan verrattuna joitain muitakin eläimiä on ympyröity pohjavärillä, mutta ei mulla ole edes mitään varmaa muistia montako.

6 kommenttia:

  1. Eihän tässä vielä montaa keskeneräistä ollut! :D Mutta ehkä töiden edistymistä edistäisi yhteen kerrallaan keskittyminen. ;D Näinkö oikein, että tuolla on Tsiisus-lapaset tulossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä kyllä, mutta juuri tuo kun ei mistään tule valmista, ja toisaalta joka päivä törmään uusiin malleihin joita haluttais päästä heti tekemään :D Siksipä juuri pitäis yrittää keskittyä yhteen kerrallaan :)

      Ja joo, Tsiisukset ois tulossa :)

      Poista
  2. Voi että on kivannäköisiä Wippejä :)

    VastaaPoista
  3. Kivannäköisiä projekteja kesken. Saisko sitä rippleä vaikka pingoituksella vähän isommaksi ja sopivaksi tai löytyiskö lähipiiristä sopiva käyttäjä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähipiiristä voisi kyllä löytyä käyttäjä, ainakin lähitulevaisuudessa, joten jos sen valmiiksi saan tehtyä niin kyllä se varmaan paikkansa löytää. Mutta itselle tuskin mahtuu mitenkään, niin monta muutakin vaatetta on lasten saannin myötä jäänyt pieneksi kun kroppa on muuttunut niin monesta kohtaa. Motivaatiotahan se syö, mutta saisipa tuolla toki ilahdutettua jotain lähipiirin tyttöä :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!