Ainakin osa lukijoistani muistaa varmastikin mun aiemmat Roxette-jutut, ja osa on kommentoinutkin joskus että Roxetesta tulee nykyään aina minä mieleen. Tästä syystä ajattelin täälläkin kertoa että nämä minun ja ystäväni Roxette-seikkailut saivat tässä jatkoa kun kävimme mutkan Ruotsissa katsomassa Marien soolokiertueen kaksi viimeistä konserttia. Oli aivan mahtavaa, yksinkertaisesti. Tuntui että ruotsinkielisiä soolobiisejä laulaessa Marien ääni pääsi Roxette-keikkojakin paremmin oikeuksiinsa, aivan upean kuuloista! Ja aivan mielettömän mahtavaa ja kunnioitettavaa kuinka hyvin hän jaksaa vetää konsertteja kaikesta historiasta huolimatta, jättäähän se sellainen jälkensäkin ihmiseen pakosta. Mahtava, ihana ihminen, yksinkertaisesti.
Ja onnistuttiinhan me hänet lyhyesti tapaamaankin, samassa hotellissa kun majoittui... ;-)
Tällaista tällä kertaa, toivottavasti nämä seikkailut joskus vielä jatkuvat, vaikka nyt jo tuntuu käsittämättömältä miten paljon ollaan päästy jo kokemaan kuluneina reiluna kymmenenä vuonna.
Vau, mahtavaa!
VastaaPoistaMulle tulee Roxettesta heti aina mieleen se sun neuloma huivi. Päässäkin alkaa soida Spending My Time...